Millaisesta lapsesta et pidä? Vai onko sellaisia?

joiden vanhemmistakaan en pidä.



Juonittelevat toisia manipuloivat lapset ovat myös mielestäni vastenmielisiä.

koululainen joka on mustasukkainen kylään tulevalle vauvalle, puhuu pienemmille rumasti, kotonaan ei ota mihinkään leikkiin eikä anna yhtään lelua, mutta käy koko ajan härnäämässä jos pienempi syventyy esim saamaansa vessapaperirullaan, itse vierailulla ollessaan taas omii kaikki lelut, kiertelee omin päin koko asunnon läpi ja tutkii kaapit ym, kovaäänisesti ja useaan kertaan kertoo että MÄ en tykkää tästä pullasta/kakusta. Niin sellainen joka jo taaperoiän ohittaneena luulee olevansa maailman napa.

ja minustakin superärsyttävä. Siksi emme juuri nyt kyläile, toivottavasti saamme sen anteeksi.

Jos lapsi tarttuu jokaiseen esineeseen ja repii kaikki alas ollessaan luonani kylässä, eikä vanhempi puutu asiaan, niin pikkuvierailija alkaa ärsyttämään.

Kyllä se on vanhempien vastuulla katsoa muksunsa perään ja sinun vastuulla kertoa, mikä käytös ei ole sallittua.

liian utellias jonka pitää olla aina paikalla nähdä ja kuulla aivan kaikki olla kaikkien huomion keskipiste kokoajan.. huoh...



myös sellaiset arvaamattomat lapset (siis joita ei pysty/osaa lukea yhtään) ja sellaiset jolla toimi se yksi juttu ei toimikkaan enää seuraavalla kerralla =(

Kaiken muun annan anteeksi ujouden ja sosiaalisten taitojen kehittymättömyyden vuoksi mutta minusta jo kouluikää lähestyvän ja kyettävä vastaamaan aikuisen tervehdykseen. Etenkin kun mennään kylään ja otetaan omassa kodissa vieraita vastaan.

lässyttävistä ja sössöttävistä lapsista.Sellaiset jatkuvasti mankuvat ja rutisevat käy hermoon.

Erityisesti inhoon sellaisia eskari-ikäisiä jotka ei vastaa kun aikuinen kysyy jotain asiaa vaan alkaa kiehnäämään paikallaan ja katselee alaviistoon kuin joku idiootti.Jos saa vastauksen se on tyyliin emmäävaantiiäsöösssöölällääälöhöhöösöösösösö.

on tosi rasittavia, samoin sellaiset jotka koko ajan hakevat huomiota ja etsivät sitä nappia, mistä aikuisen voi ajaa hulluuden partaalle. Mä tajuan kyllä, että useimmat huomionhakijat eivät oikeasti saa sellaista huomitoa ja hyväksyntää vanhemmiltaan kuin haluaisivat, mut silti se ärsyttää. Jostain syystä tällaisia lapsi on monilla niistä kavereista, jotka painottavat tosi paljon sitä kuinka lapsi on kehittynyt, osaa laskea ja lukea varhain jne.

valitettavasti lähipiirissä pari sellaista. Yleensä tykkään paljon lapsista mutta nämä kaksi saavat ärtymään.Heidät on kasvatettu ainokaisina, mahtavina, upeina ja parhaina ja sen huomaa...

Nössöistä, ruikuttajista, marisijoista, pelokkaista, kantelevista lapsista.



En myöskään pidä kuiskailijoista, ilkeistä ja juonittelevista lapsista.

minua ärsyttää laiskuus ja kierous.



Omassa lapsessanikin tuota laiskuusvikaa vähän on.

vilkkaat ja puheliaat lapset. Onneksi omat ei ole sellaisia.

Ylivilkkaat tietysti ärsyttää myös, mutta oletan että ap tarkoittaa tavallisia lapsia, eikä mitään diagnosoituja.

Jos lapsi tarttuu jokaiseen esineeseen ja repii kaikki alas ollessaan luonani kylässä, eikä vanhempi puutu asiaan, niin pikkuvierailija alkaa ärsyttämään.

tähän kun yhdistää vielä jatkuvan kantelun ja marinan, niin....

jota en voi sietää:

5v jolla ei ole ollenkaan omaa tahtoa. Ei osaa leikkiä eikä itse valita mitään tekemistä, tekee sitä mitä toisetkin - toisin sanoen seuraa toisten perässä, toistelee jotain "hauskaa" hokemaa pikkuauto / joku muu lelu kädessään ja siis leikkii näin. Ei pue itse vaan vanhemmat pukee hänet, eikä pukemistilanteissa vartalollaan tule pukemista vastaan. Itkee herkästi jos häneen joku koskee, itse toki saattaa tönäistä yms. Kun hänelt'ä kysyy jotain, katsoo vaan vastaan eikä meinaa saada vastatuksi ollenkaan. Säälittää ajatella miten tuo pärjää eskarissa ensi talvena!

lienevät tulevien koulukiusaajien äitejä

Siis sellaiset kovaääniset kakarat, jotka selostavat ihan kaiken tuntemattomillekin ihmisille. Eivätkä anna aikuisten keskustella rauhassa, kun ovat koko ajan suuna päänä.

Siis sellaiset kovaääniset kakarat, jotka selostavat ihan kaiken tuntemattomillekin ihmisille. Eivätkä anna aikuisten keskustella rauhassa, kun ovat koko ajan suuna päänä.

jotka eivät katso silmiin, kun jutellaan. Yleensä villit uhoilijat muuttuvat vilkkaiksi tarinaniskijöiksi,kun heihin saa oikean kontaktin. Eikä kyse mistään tuijotuskisasta ja kyyläämisestä.



Vikkain oma lapseni on tämän ilmiön mulle opettanut. Asiat on paljon enemmän myötäkarvaan, kun katsotaan toisiimme puhuessa. Kaipa lapselle tulee fiilis, että on nähty ja kuultu. Mulle ainakin tulee "seinäkukkasfiilis", jos meillä käyvät lasten kaverit ei viitsi moikata tai vastata.

enkä riehujasta.

vanhempiensa kanssa kylään. Jo tullessa ulista vollotetaan jonkun tyhjänpäiväisen asian kanssa ja sitten koko vierailun ajan roikutaan vanhemmissa inisten ja kitisten. Jos äiskä ei kahvittelua keskeytä lapsen halun mukaan, sitten mätkitään sitä äitiä nyrkillä ja vanhempi vaan hymisee "oi kun toi meidän jaska sit.. hihihi.." Ja jos vahingossa erehtyvät leikkimään lastemme kanssa, niin sitten juostaan joka asia kielimässä "maija ei anna kirjaa kädestä, mää en saa ottaa sitä ja tätä, vingun, vongun" *puistatus*

lässyttävistä ja sössöttävistä lapsista.Sellaiset jatkuvasti mankuvat ja rutisevat käy hermoon.

Erityisesti inhoon sellaisia eskari-ikäisiä jotka ei vastaa kun aikuinen kysyy jotain asiaa vaan alkaa kiehnäämään paikallaan ja katselee alaviistoon kuin joku idiootti.Jos saa vastauksen se on tyyliin emmäävaantiiäsöösssöölällääälöhöhöösöösösösö.