Miksi lapsen kuolemasta ei saisi puhua?

Mutta parempaa uutta vuotta!



Mä toivon että ihmiset mieluummin kohtaa toisiaan vaikka elämässä olisikin vaikeaa kuin tehdään omia päätelmiä miten joku haluaa tulla kohdelluksi. Jokkut selvästi aina jaksaa sitä omaa kantaa jauhaa mutta ainakin itse voin muuttaa ajatteluani jos saan jonkun sen vanhan ajatuksen tilalle ja vaikka sanavalmis olenkin niin osaan myös pyytää anteeksi.



Jos tulee rähinä, niin sen voi sopia helpommin kuin sen että tehdään oletuksia ja pilataan sillä asiat ettei voi sopia kun kaikki elää siinä omassa luulossa eikä asiaa kohdata.



ap

mutta musta oot vaan ällöttävä lässyttäjä. Mulla on kehitysvammainen lapsi, mutta ei mun tarvitse täällä ketjuissa lähteä huutelemaan että voi voi sua, mutta mulla on vammainen lapsi. Pukeutumisketjussa sun vastaus oli ok, mutta samaa sanon kuin numero 50 tai 51 että pitääkö kaikkeen aina tulla sanomaan ".....mutta mulla on lapsi kuollut....", jos puhutaan verhoista, tai vauvan kakkavaipoista tai vauvan kakkaamattomuudesta jne

siitä kauppapukeutumisketjusta? On hieman eri asia ketoa että vaatetus ei kiinnosta kun lapsi on kuollut kuin vastata johonkin kakkaamattomuusketjuun että ette viitsis kun mun lapsi on kuollut. Miten te nyt ette tätä ymmärrä?

Ahdistaako sinullakin joutua miettimään miltä tuntuisi olla AP:n asemassa lapsensa menettäneenä äitinä?

osanottoja valtavaan suruun. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi toivon ja voimia surutyön läpikäymiseen. Kyynel ainakin minulle tulee silmään kun luen tätä. Voimia ja sure juuri niin kuin haluat.

En valita yleinsä turhasta, mutta valitan välillä lapsistani, varsinkin yhdestä joka on hankala. Ja valitan kun en ole koskaan saanut tyttölasta, mutta 4 poikaa kyllä.

Minulle henkilökohtaisesti tekee erittäin hyvää välillä herätä siitä omasta pikku maailmastani tajuamaan mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu ja mistä kaikesta sitä voi olla kiitollinen. Ystäväni lapsi kuoli syöpään ja toisen ystäväni vauva kuoli synnytyksessä. Minä ainakin henkilökohtaisesti koen tarvitsevani sitä herätystä aina välillä kun he kirjoittavat surullisia asioita tunteistaan ja ikävästään lapsiaan kohtaan esimerkikis facebookkiin. Sillon saan pääni pois perseestäni ainakin hetkellisesti ja tajuan taas kuinka onnellinen olen ja kuinka kiitollinen pitää olla ja kuinka hauras on elämä ja koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Pitää vaan nauttia tästä hetkestä ja olla kiitollinen.

AP kirjoita kirjoita kirjoita ja herätä meitä tyhmiä ihmisiä! Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen. Paljon läheisten rakkautta ja kauniita muistoja enkelilapsesta.

No ei mun mielestä todellakaan tarvi pitää suutaan kiinni eikä saakkaan jos puhuminen on sun tapasi purkaa pahaa oloa. Toki voit valita kelle ja miten tuot aiheen esille. Esimerkiksi mun työpaikalla oli yhteenaikaan siivoojana nainen, joka oli alkoholisti. Hän oli päässyt kuiville, mutta kokenut paljon pahaa ja myös itse tehnyt huonoja valintoja. Mm. hänen lapsensa oli aikoinaan otettu huostaan ja toinen lapsi oli katkaissut yhteydenpidon. Hän puhui paljon ja avoimesti alkoholismistaan esimerkiksi jos tuli puhetta juhlimisesta tai muusta. Aina jos aihe sivusi alkoholia niin hän jotenkin otti esille oman väärinkäyttöhistoriansa. Se oli musta ihan ok koska hän ei koskaan jäänyt "junnaamaan" ja jankkaamaan asiaa. Mulle tuli vaan olo että se nainen on tosi rohkea. Ja jos häntä auttoi asian jakaminen niin sitä mukavempaa.