Miksi lapsen kuolemasta ei saisi puhua?

Asenteesi on itselläsi hyökkäävä! :(

Minä kirjoitin mitä kysyttiin ja sinä otit se niin ettei saa vastata ja olen katkera ja tartten apua.

Minusta se vasta olisi surullista jos minä täällä tekisin aloituksia miten lapseni on kuollut ja keksisin aihen josta porata kuin se että kirjoitan että lapseni kuolema on ollut syy joka vaikuttaa.

Jos tällä jotain haen niin se että kuolema ei ole mielessä mutta se onkin sitten ihan asiallinen pointti ja ymmärrät äkkiä miksi lapsellani on päällään likainen paita. Normaalisti suuren perheen emäntänä pesen vaatteita ja olisin siitä tarkempi miten ollaan.

Mutta kai minulla ei ole vaan sanaa!

ap, joka silti ahtaasta mielipiteestäsi välittämättä kirjoittaa aina kun siltä tuntuu. Ja ihan tiedoksesi: en jauha vaan lapseni kuolemasta, minulla katso on muutakin ja on sitä elämää! ;)

sekoitat minua nyt ihan toiseen kirjoittajaan siinä ketjussa.

luin vain sinun ensimmäisiä kommentejä siinä toisessa ketjussa, ja ne olivat hyökkäviä.

Siksi ehdotin oman ketjun avaamista niin kuin teitkin.

Mutta kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen.

Niin kuin jo kirjoitin että toivon kaikkea hyvää sinulle, toivon sitä sinulle ihan oikeasti. Enkä ehdottaisi sinulle avun hankkimista, sillä uskon että itse tiedät milloin tarvitsen apua ja milloin et. Hyvää Uutta Vuotta

Juu, olen kirjoittaja nro 16. Ja ainoa jota tuosta näen negatiivisena on ilmeisesti että sanon ongelmiesi olevan pieniä.



Koska fakta homma: en kuoleman tullessa saanut vietyä pyykkiä pesuhuoneeseen, kun sain koneeseen niin pesin päivästä toiseen samaa koneellista.

Siitä vähitellen sain niitä ulos kuivumaan ja kasaan kuivana (ellei roikkuneet päiviä sateessa) ja siitä joskus aikanaan ne alkoi menemään kaappiin, joka oli jo melko tyhjä ja puhtaita otettiin kasoista. Nykyisin silitän jo vaatetta!



Pidän tätä isona ongelmana ja kun katson sitä vanhaa minun elämää jossa vaatteita ei paljoa kasoissa odottanut ja pidin lapsilla puhtaat päällä niin äkkiä ne tahrat ei haitanneet. Koitin muistaa noin viikon ajalla seurata ettei pidemmälle lapset niitä käyttäisi, alkkarit päivittäin pesuun.

Koin sen ongelmana. Ja ehkä se olisi sitä sinullakin? Mutta anteeksi "ilkeily"!



ap

Minua ei haittaa vaikka joka ketjussa pohdit asiaa. Tylyjä vastauksia olet saanut. Se kertoo ihmisten epäempaattisuudesta ja tällaisten asioiden kieltämisestä.

mutta hänen tapa vastata muille ihmisille oli ilkeilevää, lukisit sen jutun, hän oli nro 16. hänen kommentien jälkeen empatia hävisi.

<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1532106/siisteja_hil…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1532106/siisteja_hil…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1532106/siisteja_hil…;

sellaisiakin kommentteja, jotka olivat ilkeydessään ihan eri sfääreissä. Menkää nyt ihmiset itseenne vähän!

en ymmärrä aloitustasi.

Toki lapsen kuolemasta saa puhua. Kaikesta saa ja pitääkin puhua. Silti voisit käyttää vähän erilaista sävyä asiasta puhuessasi.

Jos joku puhuu ihmisten pukeutumisesta, on tosi outoa, noloa ja moukkamaista tulla siihen hihkumaan että minunpa lapseni onkin kuollut, jipii ja jee, saan aina valittaa siitä enkä kestä muiden murheita. Tuolla tavallako käyttäydyt arjessasikin? Aina kun työkaveri kiroaa jumiutunutta tietokonettaan, muistutat että sinua sentään on kohdannut Suuri Menetys, etkä viitsi pikkuasioita kuunnella. Jos joltakulta läheiseltä katkeaa jalka, muistutat aina että Sinun lapsesi on sentään Kuollut. Oikeasti, miksi teet näin? Mikä on vaikuttimesi?

Minusta vaikuttaa kyllä siltä että elämäsi ei ole mihinkään jatkunut vaan jumitat katkeruudessa ja itsesäälissä. Ihan jees että lapsesi pääsi pois hullun ämmän vaikutuspiiristä. Hae apua. Oikeasti jos on selvinnyt suuresta menetyksestä, se ei vähennä ymmärrystä ja empatiaa muita kohtaan missään tilanteessa, vaan juuri päinvastoin. Et siis ole aidosti selvinnyt etkä niinsanotusti elä, se on selvää.

Voimia toivottelen. Älä anna katkeruutesi tuhota läheistesi elämää.

Juu, kyllä minä ymmärrän että on muitakin kaltaisiasi jotka ei tajua että olen tässä netissä ja minulla ON elämä!

Miksi sinä noin minulle sanot? Olen tänään tullut ja mennyt, elänyt elämää eteenpäin koska sehän menee eteenpäin. En tiedä mitä sinä olet päiväsi täyttänyt, mutta minulla on ollut kyllä muutakin puuhaa kuin istua tässä ja nyt ehdin istumaan, voisin kyllä tehdä muutakin mutta olen nyt TÄSSÄ.



En minä ole kieltänyt mielipiteitäsi, ette vastanneet kun ketjussa kysyin niin kysyn toisessa ketjussa (en taaskaan siksi että sinä sanot että tee näin, minä teen kuten itse teen) JA vastaan jatkossakin kuten minusta tuntuu, aivan kuten sinä teet. Toivon vaan että te eräät ette toivota painumaan muualle netistä: menkää itse!

Minulle on sanottu että hanki apua ja olen sanonut että SAAN jo apua ja tätä tulee kestämään kauan ja voin puhua terapiassa vaikka loppuelämäni. Kai se on olemassa jokin nappula josta painan niin en kirjoita lapseni kuolemasta? Ehkä silloin olen "surrut riittävästi elääkseni"?



Minusta ei ole mitään pahaa siinä että sanon mikä siisteyteeni on vaikuttanut, sitä en voi kontrolloida miten otat juttuni. Koska sana lapsen kuolema kuuluu aina omaan ketjuun, eikä vastaamiseen johonkin toiseen ketjuun!



Näetkö miten hullua kirjoitat?



ap

Tai ettei elämäni jatku?



Anteeksi nyt, mutta kirjoitan yhä aiheesta lapsen kuolema. :)



ap

Lapsesi on kuollut kai väkivaltaisesti, kun käyttäydyt noin. Minkä ikäinen hän oli? Teini-ikäinen?

ja en usko että sinulla on kukaan kuollut.. tapasi ilmaista itseään on vain huomion saantia.. et saa minultakaan ENÄÄ sympatiaa kuin luin kommentiasi kauppaketjusta. Että muilla ihmisillä ole elämää ja sinulla on? Eipä näytä olevaan..



sorry

Laitoin tuon ketjun nro 50 asiattomaksi viestiksi. En meinannut uskoa että joku noin sanoo.



Lapsen kuolemasta joku noin kirjoittaa, ei kukaan voi olla noin sydämetön että kirjoittaa tuollaista.



ap, joka käy itse terapiassa! Huhhuh. :/

Laitoin tuon ketjun nro 50 asiattomaksi viestiksi. En meinannut uskoa että joku noin sanoo. Lapsen kuolemasta joku noin kirjoittaa, ei kukaan voi olla noin sydämetön että kirjoittaa tuollaista. ap, joka käy itse terapiassa! Huhhuh. :/

Miten voi olla numero 50, kun on vaan 30 viestiä? En ymmärrä.

Lapsi. Tapaa en kerro tai tarkkaa ikää.



Nro 29 voisi varmaan kertoa mitä ihmettä tarkoitat? Sinä taidat olla viestin 50 laittaja? Taidat olla kokoajan sama ihminen koska en mitään pahaa siellä kirjoittanut ja tässä joku nyt vaan jankkaa miten kamalaa tekstiä laitoin KUN EN JAKSA PESTÄ PYYKKIÄ! Vai myöhemmin kun kirjoitin että venäläiset pukeutuu kivasti? Ehkä olet mekko/saapasvastainen? :) Kerro nyt PERUSTELUJA!



Ja kiitos, en taida olla kovin fiksu kuten sanot, sinä kai olet. Perustelut ainakin rulettaa!



Seuraavaksi?



ap

mutta luulen että hän tarkoitti sitä kauppaketjun 50 kommentiä,missä joku kirjoitti että onneksi nro:16 lapsi kuoli. On aika törkeätä, mutta loppuviesti oli aika osuva..

mutta ihmisillä on tapana reagoida, kun tapahtuu jotain poikkeavaa. Se, että joku kommentoi tyhjänpäiväiseen ketjuun jotakin, mikä oikeasti on elämää mullistavaa ja oikeasti merkityksellistä, on poikkeavaa. Siis kaavasta poikkeavaa, se ei kuulu kuvioon, se ei ole, millä tasolla keskustelun odotetaan kulkevan. Sen takia se herättää reaktioita.



Monessa se herättää tunteen siitä, että tarkoituksellisesti joku piikittelee heitä - että kehtaakin joku tyhjänpäiväisyyksiä puhua ja ajatella, kun toisella on niin iso suru. Toki se ei ollut tarkoituksesi, mutta tuollainen kommentti saa aikaan monessa sen tunteen. Toisaalta moni ehkä peilaa omaan tilanteeseensa, että jos lapsi olisi kuollut, ei todellakaan olisi av palstalla kommentoimassa jotain tyhjänpäiväistä ketjua (vaikkei voi tietää vaikka se tyhjkänpäiväisyys olisi juuri sillä hetkellä se mitä tarvitsee). Eikä siis usko, että olet tosissasi ja siksi tuntee vihaa ja raivoa, että joku kehtaa leikitellä ja pilailla jollakin niin vakavalla asialla...



Tuollainen kommentointi vain saa ihmisissä aikaan niin monia reaktioita, ilman, että he niitä tietoisesti tuottavat.



Ja kyllä, olen itsekin surutyötä tehnyt.

No 53 viestiä siellä tällä hetkellä on. 2 sivua.

Ja ilmoitin asiattomaksi yhden.



ap

Siis ihmettelin, että mikä viesti 50, kun TÄSSÄ ketjussa, missä nyt kirjotian, oli vaan 30 viestiä. En tajunnut, että täällä keskustellaankin kahdesta eri ketjusta ristiin. Tuota toista ketjua en ole edes lukenut, joten en ole sinne voinut mitään kommentoidakaan.



Kuulostaa kyllä siltä, että olet vähän vainoharhainen, kun minuakin epäilet ja suorastaan syytät ties mistä. Huoh. voimia sinulle.

ja aika moni viesti on mennyt ristiin, meitä on useampi kirjoittaja mutta en kyllä ole missään vaiheessa kirjoittanut sinulle törkeästi.



uskon että tämä antoi käsityksen katkeruudestasi myös muille ihmisille





#Mutta kiva että sinulla on noin pienet ongelmat! -

Kiitos osanptoista, perheemme kyllä pärjää. Teistä en niinkään tiedä.#



Ihmiset toivotti sinulle kaikkea hyvää ja sä vastasit sillä viimeisellä lauseella ehkä vähän kylmästi. Mikäli et kaipaa toisten ihmisten osaanottoa, kerro se etukäteen ettei muut näkisi vaivaa

Siis ihmettelin, että mikä viesti 50, kun TÄSSÄ ketjussa, missä nyt kirjotian, oli vaan 30 viestiä. En tajunnut, että täällä keskustellaankin kahdesta eri ketjusta ristiin. Tuota toista ketjua en ole edes lukenut, joten en ole sinne voinut mitään kommentoidakaan. Kuulostaa kyllä siltä, että olet vähän vainoharhainen, kun minuakin epäilet ja suorastaan syytät ties mistä. Huoh. voimia sinulle.

hätäpäissäni, olen siis se, joka ihmetteli viestiä 50 (toisessa ketjussa) eli olinko 31 tai jotain. Nyt vasta sekaisin olen, mutta kiitos niille, jotka selittivät, että on olemasssa joku kauppakeskusketjukin, johon täällä viitataan. Poistun takavasemmalle.

on kiva riidellä näin perjantai-iltana, kun ei ole muutakaan.

Osuvaa? Jaa että minulla on ihan sädekehä koska voin aina sanoa että lapseni kuoli! En ymmärrä mitä osuvaa siinä on. Loukkaavaa tuo on.



Todellisuutta on että lapseni kuoli, mutta ei se todellakaan ole kuin raakaa paskaa, eikä niin pidä koskaan tapahtua lapsille. Jos joku näkee tämän asiana jolla pääsen pätemään lopunikääni niin jumalauta että on sairas yksilö kyseessä, lapsestani (myös tästä kuoleesta tulen vanhana mummuna puhumaan, sori vaan jos siinä menee sun yöunet).



Lapseni kuolema on loppu HÄNEN elämälle, ei mikään meriitti minulle, miehelleni tai muille lapsilleni!



Mikä teitä vaivaa että teistä tässä on jotain osuvaa?



Se ei ole mikään onnenpotku vaan järkyttävä asia.

Ja minä puhuin jostain joka liittyi siihen aiheeseen: miten lapseni pukeutuu. Mikä siinä on niin vaikea tajuta että minulle on ollut tämä vaikeaa ja miten se näkee kun tilanteet paranee. Tässä muut haukkuu vaan siitä että otan puheeksi kuoleman ja sen takia en elä elämääni??



Minä en tuomitse sitä että joku pukeutuu nätisti, mutta kai jonkun vaikea tajuta että ennen kuolemaa tilanne oli eri.



ap

Hei ap. Olen lukenut kirjoittelujasi jonkin aikaa, mutta en koskaan kommentoinut. Minusta on hyvä, että joku puhuu asioista niinkuin ne on.



Nyky-yhteiskuntahan piilottaa kuoleman laitoksiin ja monet täälläkin pyörivät nuoret äidit kuvittelee olevansa kuolemattomia. Tai ettei sellaista oikeasti tapahdu, että joltain voisi lapsi kuolla. Telkkarissa ja nyyhkyelokuvissa vaan.



Ja sellaisten ihmisten maailmankuvaa häiritsee erittäin paljon, kun joku inhottavan ikävästi tuo esiin realiteetteja siitä, että jollekulle tuommoinenkin asia oikeasti sattuu.



Mummoni juttelee aina välillä vanhoista ajoista, kun oli tavallista, että vähän joka perheestä oli lapsi tai useampi kuollut. Ei oikein uskaltanut kiintyäkään lapsiin kunnolla. Silloin kuolemasta sai vielä puhua. Ihan arkenakin, pyykkipäivänä ja kahvilla naapurissa istuessa. Suru oli elämään kuuluvaa, eikä sitä nimitetty masennukseksi eikä siihen syötetty lääkkeitä.



Nyt ajatellaan, että tuo asia pitäisi keskustelupalstallakin eristää omaan ketjuunsa, kirkkoihin ja juhlapuheisiin. Mutta kun tuot sen arkiseen pyykki- ja pukeutumiskeskusteluun, koska se on sinun arkeasi, se on joillekuille vaan liikaa. Tulee inhottava tunne, että oma maailmankuva siitä, että mitään ikävää ei koskaan tapahdu ja kuolema kuuluu vaan telkkariin, olisikin väärä. Sen takia kommenteistasi suututaan.



Tuo pukeutumisketju oli tietenkin porvoolaisrouvan kommentti. Silti toit YHDEN hyvän näkökulman siihen, miksi ei pukeutuisi nätisti kauppakeskukseen. Kauppakeskus on täynnä erilaisia ihmisiä, joilla jokaisella on oma elämäntilanteensa. Jollain on mielenterveysongelma, pelkkä vaatteiden päälle saaminen aamulla on haasteellista ja kauppakeskukseen lähtö jo suuri voitto. Jollain on joku muu syy olla panostamatta pukeutumiseen. Kerroit omasi ja minusta se on hyvä niin.



Siskoni on muuten kuolemassa kohta, vaikka hänellä on kaksi pientä lasta. Sairastaa syöpää ja ennuste on huono. Hänkään ei ole mikään mieltäylentävä näky, jos jaksaa kauppaan raahautua joskus :) Tämä on kanssa semmoinen, mitä ei saisi mielellään puhua muualla kuin jossain sururyhmissä yms. ettei normaali-ihmisten tasapaino järkkyisi.



Hyvää uutta vuotta sinulle ap ja muille av-mammoille! terveisin Kirsi