Miksi lapsen kuolemasta ei saisi puhua?

Kiitos voimien toivottelusta.



Viesti 29 oli sinulta outo ja vastaukseni sen mukainen. Sinun viestiä en ymmärtänyt, perustelisitko miksi minulla ei ole elämää, haen vaan huomiota? Ja etten ole fiksu? Voimia kuitenkin lähetät niin se kai nollaa haukkumisen?

Okei, ehkä tuo on sinun tapa pyytää anteeksi.



Haen tässä keskustelua enkä riitaa mutta jälleen kerran pitäisi ilmeisesti lopettaa tämä aihe, jokin muu aihe ehkä olisi ok pyörimään. Älä avaa ketjua, tässä puhutaan nyt lapsen kuolemasta. ;)



ap, kiitos 34 viestistäsi, siinä taas uutta näkökulmaa aiheeseen.

Se oli menemistä viestien stasolle, kiitos vaan katsos en ole fiksu.. ;)



ap

Minäkin häiritsen katukuvaa aika helvetisti, koska istun pyörätuolissa. Annetaan minunkin ymmärtää usein, että toisilla olisi parempi mieli, jos en liikkuisi yleisillä paikoilla. On niin ikävää, kun joutuu näkemään, että elämässä on haavoittuvuutta, surua ja kipua.

Hei ap. Olen lukenut kirjoittelujasi jonkin aikaa, mutta en koskaan kommentoinut. Minusta on hyvä, että joku puhuu asioista niinkuin ne on.

Nyky-yhteiskuntahan piilottaa kuoleman laitoksiin ja monet täälläkin pyörivät nuoret äidit kuvittelee olevansa kuolemattomia. Tai ettei sellaista oikeasti tapahdu, että joltain voisi lapsi kuolla. Telkkarissa ja nyyhkyelokuvissa vaan.

Ja sellaisten ihmisten maailmankuvaa häiritsee erittäin paljon, kun joku inhottavan ikävästi tuo esiin realiteetteja siitä, että jollekulle tuommoinenkin asia oikeasti sattuu.

Mummoni juttelee aina välillä vanhoista ajoista, kun oli tavallista, että vähän joka perheestä oli lapsi tai useampi kuollut. Ei oikein uskaltanut kiintyäkään lapsiin kunnolla. Silloin kuolemasta sai vielä puhua. Ihan arkenakin, pyykkipäivänä ja kahvilla naapurissa istuessa. Suru oli elämään kuuluvaa, eikä sitä nimitetty masennukseksi eikä siihen syötetty lääkkeitä.

Nyt ajatellaan, että tuo asia pitäisi keskustelupalstallakin eristää omaan ketjuunsa, kirkkoihin ja juhlapuheisiin. Mutta kun tuot sen arkiseen pyykki- ja pukeutumiskeskusteluun, koska se on sinun arkeasi, se on joillekuille vaan liikaa. Tulee inhottava tunne, että oma maailmankuva siitä, että mitään ikävää ei koskaan tapahdu ja kuolema kuuluu vaan telkkariin, olisikin väärä. Sen takia kommenteistasi suututaan.

Tuo pukeutumisketju oli tietenkin porvoolaisrouvan kommentti. Silti toit YHDEN hyvän näkökulman siihen, miksi ei pukeutuisi nätisti kauppakeskukseen. Kauppakeskus on täynnä erilaisia ihmisiä, joilla jokaisella on oma elämäntilanteensa. Jollain on mielenterveysongelma, pelkkä vaatteiden päälle saaminen aamulla on haasteellista ja kauppakeskukseen lähtö jo suuri voitto. Jollain on joku muu syy olla panostamatta pukeutumiseen. Kerroit omasi ja minusta se on hyvä niin.

Siskoni on muuten kuolemassa kohta, vaikka hänellä on kaksi pientä lasta. Sairastaa syöpää ja ennuste on huono. Hänkään ei ole mikään mieltäylentävä näky, jos jaksaa kauppaan raahautua joskus :) Tämä on kanssa semmoinen, mitä ei saisi mielellään puhua muualla kuin jossain sururyhmissä yms. ettei normaali-ihmisten tasapaino järkkyisi.

Hyvää uutta vuotta sinulle ap ja muille av-mammoille! terveisin Kirsi

ja voimia kovasti sinulle!

Että olet lukenut muutenkin juttujani! :)

Voimia siskolle taisteluun!



ap

Toi on muuten ärsyttävää varmasti.

Tuleeko sinulle ristiriitaisia tunteita että tahtoisit saada avuntarjontaa vai odotatko että saat kokeilla itse? Vaihteleeko nämä että yleensä vaikka teet itse mutta joskus taas katselet muita että moukat kun ei auta?



ap

Toi on muuten ärsyttävää varmasti. Tuleeko sinulle ristiriitaisia tunteita että tahtoisit saada avuntarjontaa vai odotatko että saat kokeilla itse? Vaihteleeko nämä että yleensä vaikka teet itse mutta joskus taas katselet muita että moukat kun ei auta? ap

Itse kysyin kerran pyörätuolipotilaalta, tarvitseeko hän apua, ja sain haukkumaryöpyn niskaani. Kuka on moukka? Mikä tekee vammaisesta hyvän ihmisen automaattisesti? VAmmako? Tai surevasta omaisesta paremman ihmisen? Suruko? Moukka on moukka, tilanteestaan riippumatta.

Ei sureva ole koskaan parempi kuin toinen, mistä toi tuli?

Tätä varmaan sillä sädekehällä tarkotetaan. Jos sinun mies tai lapsi kuolee niin oletko silloin parempi ihmisenä? Mitä tolla tarkotetaan?



Minä voisin sanoa yhtälailla pöllösti että tollanen kylmä, tunteeton asenne vasta parempaa on. Kun teihin ei mikään osu! Ei edes se että lapsesi kuolee ei tunnu missään?



Minä en tiedä miten vammautuneet ottaa ihmisten avut vastaan mutta kyllä minusta saa ottaa nokkiinsa jos ei saa ihmisiltä apua tai vastaavasti saattaa ärähtää jos joku tulee auttamaan ja saa tunteen ettei tuo selviä?



Eihän sokeaakaan saa mennä ottamaan kädestä kiinni ja lähteä viemään.



Kyllä hyvää tarkoittavat asiat voi joku tulkita moukkamaisuutena. Eikä toinen tarkoita pahaa mutta minusta ainakin se etteä tarjoaa apua on pienempi paha kuin että jättää jotain tekemättä.



Virheitä kaikki tekee mutta kyllä pitää riittää ymmärrys että se jolla on vaikeaa elää piikinkärjellä. On hyvin outoa ettei tätä omaiset ymmärrä. Mutta se että itse pelkää loukkaavansa ja siksi jättää toisen yksin on oma päätös ja oletus että toinen loukkaantuu kuin että toinen suuttuu jostain ja siitä voisi puhua ja ymmärtäisi että toinen tarttee sinua.



Vammasiin on melko helppo laittaa tälläisiä yleistyksiä ettei halua apua mutta monestiko autetaan muita terveitä? Ihan yhtälailla joku terve ihminen saattaa ärähtää avuntarjoamisesta.



ap

tätä ap:n kiivautta.

Mutta itse olen saanut joskus av:lla tylyn vastauksen kuolleen tai sairaan lapsen äidiltä. Parissa avauksessa kyselin vinkkejä villin lapsen hoitamiseen, niin toisessa tuli äiti sanomaan että "mun lapsella on syöpä, älä valita turhasta" ja toisessa joku äiti sanoi jotain tyyliin että "lapsesi sentään on elossa, joten koita vaan jaksaa. Oma lapseni on kuollut"



Miksi sitten pitää vastata tuolla tavalla ja olla häijy?

tätä ap:n kiivautta.

Olitko ap samanlainen kiivailija ennen lapsesi kuolemaa, vai onko tämä jotain suruprosessia kohdallasi? Minultakin on kuollut lapsi, mutta en silti tajua, miksi vastailet noin piikikkäästi ihan asiallisiinkin viesteihin.

sen kauppapukeutumisketjun ja täytyy sanoa etten ole ollenkaan kanssasi samaa mieltä AP:n "katkeruudesta". Siinä kauppapukeutumisketjussa hän vain kommentoi että lapsi kuoli mutta nykyään jo jaksaa vähän seurata miten siistejä lapset on. Eli vastauksena sen ketjun ap:n kysymykseen, joskus on niin suuria murheita ihmisillä ettei joku vaatetus ja hymyily ole sen hetken tärkeimpiä asioita.

Mielestäni tämän lainaukseni kirjoittaja on itse aika hullu. Mennä nyt sanomaan tuntemattomalle ihmiselle että "Ihan jees että lapsesi pääsi pois hullun ämmän vaikutuspiiristä. Hae apua."

Tuollainen jos mikä ei ole tervettä. Kuka voi myöskään sanoa että "Oikeasti jos on selvinnyt suuresta menetyksestä, se ei vähennä ymmärrystä ja empatiaa muita kohtaan missään tilanteessa, vaan juuri päinvastoin."? Ei tässä nyt mitään Jeesuksia olla joka vielä ristillä roikkuessaan mukamas jaksoi ajatella muiden kärsimyksiä. Haloo!!!

Mene itseesi.

en ymmärrä aloitustasi.

Toki lapsen kuolemasta saa puhua. Kaikesta saa ja pitääkin puhua. Silti voisit käyttää vähän erilaista sävyä asiasta puhuessasi.

Jos joku puhuu ihmisten pukeutumisesta, on tosi outoa, noloa ja moukkamaista tulla siihen hihkumaan että minunpa lapseni onkin kuollut, jipii ja jee, saan aina valittaa siitä enkä kestä muiden murheita. Tuolla tavallako käyttäydyt arjessasikin? Aina kun työkaveri kiroaa jumiutunutta tietokonettaan, muistutat että sinua sentään on kohdannut Suuri Menetys, etkä viitsi pikkuasioita kuunnella. Jos joltakulta läheiseltä katkeaa jalka, muistutat aina että Sinun lapsesi on sentään Kuollut. Oikeasti, miksi teet näin? Mikä on vaikuttimesi?

Minusta vaikuttaa kyllä siltä että elämäsi ei ole mihinkään jatkunut vaan jumitat katkeruudessa ja itsesäälissä. Ihan jees että lapsesi pääsi pois hullun ämmän vaikutuspiiristä. Hae apua. Oikeasti jos on selvinnyt suuresta menetyksestä, se ei vähennä ymmärrystä ja empatiaa muita kohtaan missään tilanteessa, vaan juuri päinvastoin. Et siis ole aidosti selvinnyt etkä niinsanotusti elä, se on selvää.

Voimia toivottelen. Älä anna katkeruutesi tuhota läheistesi elämää.

että lapsen kuolema ei koskettaisi olisi väärin muotoiltu koska se on puutteellinen; siltä minusta tuntuu koska minä en saa puhua enää tai sitten ihmisillä on joku oikeus neuvoa miten surra!



Että minulle joku sanoo: kyllä se loppuu tuo olo.

Mistä he sen tietävät?

Miksi he loukkaavat minun ja lapseni suhdetta noin?



Ette tekään tahdo tuota kuulla äitinä tai isänä että pääset yli lapsesi kuolemasta. Pääsisitkö?

Elää voi, koska sitä kuolee kun kuolee ja sitä ennen on elämää. He eivät tätä itse ymmärrä, minä ymmärrän.



ap

mutta musta oot vaan ällöttävä lässyttäjä. Mulla on kehitysvammainen lapsi, mutta ei mun tarvitse täällä ketjuissa lähteä huutelemaan että voi voi sua, mutta mulla on vammainen lapsi. Pukeutumisketjussa sun vastaus oli ok, mutta samaa sanon kuin numero 50 tai 51 että pitääkö kaikkeen aina tulla sanomaan ".....mutta mulla on lapsi kuollut....", jos puhutaan verhoista, tai vauvan kakkavaipoista tai vauvan kakkaamattomuudesta jne

En kerro lapseni tapaa kuolla, jos joku noin kirjoittanut niin varmaan joku muukin kirjoittaa täällä kuolleesta lapsesta? Mutta joskus olen ollut lastentartuntatautien osastolla lapseni kanssa ja siinä vieressä syöpäosasto niin syövän ajattelu toi uutta näkökulmaa oman lapsen sairauteen ja siihen miten ajattelin.



Minulla on myös eläviä lapsia. En tiedä miksi vastaisin noin joskus otan lapsen kuoleman ketjuun mutta kirjoitan kuten vaateketjussa ja se tapa on minusta eri mutta mielenkiintoista että sinulle on kahdesti joku kuolleen lapsen äiti kirjoittanut noin. Paha sanoa mitään mistä olet kirjoittanut ja miten. Jokaisella on omat vaivansa, eikä minun ongelma ole maailmannapa enkä missään niin väitä.



Minulle on oltu melko häijyjä jos et ole huomannut..



ap

Niin, kuten olen tainnut sanoa niin keskustelen muustakin kuin lapseni kuolemasta.

Meitä on monta sataa lapsen menettävää vuosittain enkä minä ole ainoa joka netissä pyörii!!!



Minä joskus otan puheeksi lapsen kuoleman ja taas toistan että tyyli on kuten tuo vaateketju jossa se on yksi näkökulma.



Miksi minun keskustelu täällä on lässytystä? Jos aihe ei nappaa niin mene pois tästä ketjusta.

Vaateketjussakin joku alkoi avautumaan minulle, miksi ei vaan olisi hiljaa ja puhuta muusta, jatkoin itsekin niistä venäläisistä.



En ymmärrä miten sinulla on pokkaa ajatella että lapseni kuolema on HYVÄ asia!

Se kertoo sinusta melko paljon.

Minullakin on ystävä jolla vaikeasti vammainen lapsi, jonka ennuste on kuolema ja minä ainakin kestän hänen mielipiteen ja arvostan. Ei hän puheellaan mitään sääliä hae, se on hänen elämää!



ap

en kyllä missään kohtaa sanonut että lapsesi kuolema on hyvä asia. Jos sanoin, niin voitko laittaa vaikka lainausmerkkeihin sen lauseen viestiisi niin ymmärrän itsekin jos olen jotain tuommoista kirjoittanut.

-55

Minä voin puhua tunteistani teille enkä koe sitä vaikeaksi asiaksi.



Jos joku sanoo että lapseni kuolema on hyvä asia niin se loukkaa, ei varmaan sinua joka myös menettänyt lapsesi.



Taitaa kuule olla koko elämän mittainen prosessi tämä minun "suruprosessi" koska tälläinen olen enkä mihinkään muottiin mahdu. Jos olet kävyssä käynyt puhumassa niin uskoisin että et tuollaisia lotkautuksia tekisi. Ei suruun ole jotain kaavaa.



Minä saan ottaa lapseni puheeksi, sekä sen joka elää että sen joka kuollut!

Sinä varmaan puhut vaan elävistä mutta minä kammoan tuota ja se on normaalia, minulla on yhä tuo lapsi. Juhlin hänen syntymäpäivän, muistan nimipäivän, vaikka hän ei ole enää elossa niin meillä on silti hänet.



On paljon äitiä jotka leipoo pullan lapselleen ja paljon niitä jotka joutuu vaikenemaa lapsestaan.



Minä ainakin olen ystävä joka kuuntelee ja antaa aikaa kuin kiristää että taitaa olla suru kesken? MITÄ SITTEN? Kuolen ehkä vanhana ja silti suren tätä lasta, eikä se ole väärin!



Piikkejä lisää!! Ole hyvä, minusta tämä on vaan kuolemasta puhumista ja vastaamista lapseni loukkaamiseen.



Minä toisessa ketjussa kerroin että kuolema vaikutti siisteysajatteluun ja siitä vasta kohu nousi. Vissiin ei olisi saanut niin sanoa?



ap

tuntuu siltä, että toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäistä. Valitettavasti, koska aihe on kiinnostava.

Ah, eli tarkoitit siis tämän ketjun 50?

Etkä sitä josta tein asiattoman ilmoituksen?



Jos näin niin anteeksi, koska se todella tuntui pahalta asialta ja siihen on jo joku myötäillyt aikaisemminkin.



Jos joku nyt saanut päähänsä että kirjoittelen näpäytyksiä että lapseni kuoli ole hiljaa niin en tiedä mistä puhuu; kuten huomaatte niin kirjoitusasunikin on vähän erilainen?



Se että meitä kuolleiden vanhempia on paljon ei tarkoita että vaan ja ainoastaan minä puhun siitä.

Kyllästyin kun siinä toisessa ketjussa hyökkäsivät kimppuun ettei saa netissä sureva käydä ja ties mitä.



ap