Mitä tuohon sanois, mies sanoi että en stimuloi häntä, kun kanssani ei kuulemma voi käydä
älyllistä keskustelua. Ja sitä ennen sanoi että ei ota mielipiteitäni tosissaan... ja ei siis missään raivoavan riidan keskellä, ihan rauhallisesti eli varmasti tarkoitti. Muistipa vielä jonkun tapauksen vuosien takaan kun olin jossain keskustelussa sanonut jotain lapsellista!
Oikeuttaako moinen halveksunta jo etsimään ymmärrystä muista syleistä, ero nimittäin ei tule kysymykseenkään.
Kommentit (7)
No voi olla et olen tosiaan sit aivoton, mut vituttaa haaskata tää vähämielinen elämä jonkun kanssa joka ei arvosta ollenkaan, mieluummin sais olla joku toinen aivoton.
En muuten ole kotiäiti kuin osa-aikaisesti.
oot loukannu sitä pahasti. Aletaan toisen arvonalennus, että itte saa paremman syyn tehdä jotakin.
Meistä kahdesta mulla itse asiassa on korkeampi äo, koulujakin olen enemmän käynyt ja elämää ja maailmaa nähnyt.
Ero ei oo vaihtoehto lasten takia eikä taloudellisista syistä. Eikä me ihan kokoaikaa riidoissakaan olla.
kun lasten takia ei voi radikaaleimpiin juttuihin ruveta. Mun mielestä ero on lasten kannalta parempi kuin pettäminen. Lapset saa mallin parisuhteeseen teiltä ja varmasti tuntevat jos teillä on epäluottamusta keskenään esim. pettämisen vuoksi.
Kysy mitä mies tarkoittaa, mitä hän sitten haluaa elämältään ja mikä olisi sopiva älyllinen haaste hänelle? Mitä itse haluat elämälta ja minkälaista elämää haluat elää? Kun sen selvitätte niin voitte alkaa muuttaa elämäänne sitten siihen suuntaan. Helppoa, ja niin vaikeaa!
Mutta sitä se on vastuun kantaminen elämästä, että selvittää asiat ja tekee ratkaisut sen mukaan.
Ei kyllä ole hyvä jos toinen ei arvosta ja lisäksi halveksii suhteessa, siihen ei pidä alistua. Itse tiedät mitä sinä olet, ja jos et tiedä niin selvität. Muistuta miestäsi vielä ettei lapset ole ikuisesti pieniä, eli jos homma ei kiinnosta niin eronkin saa ainakin aikanaa. Sitä ennen kantsii kuitenkin työskennellä suhteen eteen.
Toisekseen ei ole edes tarkoitus että yksi ihminen täyttäisi kaikki toisen tarpeet, sitä varten on ystäviä, tuttuja, sukulaisia ym. työkavereita - sieltä älyllistä haastetta elämään. Vai tarkoittiko mies kenties sanomallaan että onkin tympääntynyt vain omaan tylsään itseensä eikä huvittaisi kantaa vastuuta lapsiperheen arjesta? Ja toisaalta olisi miettinyt aiemmin mihin sitoutuu jos ei homma nappaakkaan. Vastuunsa on kannettava.
kysy mieheltä mikä on vikana. Henkistä väkivaltaa tuohan on jos keskustelette muustakin kuin kakkavaippojen koostumuksesta.
Onneksi aviomies kunnioittaa. :)