Kaipaatko vanhoja työkavereitasi?

hänestä tuli erittäin läheinen ystävä, nykyään näemme vain muutaman kerran vuodessa.

muistelen usein.

keitä kaipaisin jos en olisi yhteydessä. Monista eri työpaikoista ja kouluista jääneet ystävät. Juuri sain postia "vanhalta" koulukaverilta, joka haluaisi taas tavata.

koska ollaan nykyään naimisissa. Muita en kaipaa.

jos pyörit koko ajan puolisosi ympärillä ja muita ystäviä ei ole.

Lehdestä olen saanut lukea kahden kuolemasta, 50-v mies, 45-v nainen. Terveet elämäntavat, ei ylipainoa, ei tupakointia, alkoholia todella kohtuudella. Ei heidän pitänyt kuolla! Kuolivat eri aikoihin, mutta samasta työpaikasta olivat. Naisen kuolinilmoituksesta päättelin, että syöpä =( MOlemmat olivat sellaisia mentoreita minulle, auttoivat uralla eteenpäin, mutta työpaikkojen vaihtuessa yhteydet sitten jäivät.

heitä en kaipaa, koska olemme tekemisissä.



Sen sijaan olen onneni kukkuloilla kun samassa huoneessa ollut sairas työkaverini siirrettiin toiseen toimipisteeseen. Olemme olleet erossa vasta kuukauden, mutta nyt huomaan millainen vaikutus tällä työ"kaverilla" minuun oli. Nyt on ihan hengittää vapaasti.



En oikein tiedä mikä työkaverini ongelma oli, mutta jostain syystä hän mustamaalasi kaikkia ihmisiä vuorotellen minulle. Ja varmaan minua myös eteenpäin. Vaati melkoista tarkkailua itseltä, ettei vahingossakaan lipasauttanut kenestäkään ilmoille todellisia ajatuksiaan, kun toinen olisi ollut niitä eteenpäin laukomassa. En ole ainoa joka on sanonut, että tämä ihminen sai jollain tasolla paljastamaan itsestä enemmän asioita kuin olisi edes halunnut...



Mutta huoh, se on nyt ohi. Tämä henkilö on jonkun toisen riesana :)

Edellisessä työpaikassa oli tosi paljon parempi ilmapiiri. Ottaisin heidät vaihdossa heti tänne.

Kyllä kaipaan. Mä olin 12 vuotta töissä yhdessä työpaikassa ja yli vuosi sitten vaihdoin toiseen työpaikkaan. Vanhaan työpaikkaan jäi mun ystäviä ehkä 5 ja monta muutakin tosi ihanaa ihmistä. Lisäksi kaipaan muutamaa jo eläkkeelle jäänyttä työkaveria kovasti. Vaikka palaisin takaisin aikaisempaan työpaikkaani ensi vuonna, niin tulisin sitten kaipaamaan taas nykyisestä työpaikasta ihmisiä. Harmi, kun en saa itse muodostaa työpaikkaa, johon poimisin ne mulle läheiset ihmiset töihin.

Emme ole koskaan olleet ystäviä vapaa-ajalla, mutta firmalla on paljon iltatilaisuuksia joissa oli hirveän hauskaa näiden ihmisten kanssa.

Olin noin 5 vuotta oman alani hieman aliarvostetussa työyhteisössä yhtenä "duunareista". Voi sitä naurun, läpänheiton ja hulvattomien sutkauksien määrää. Usein mentiin kimpassa kaljalle työpäivän jälkeen, firman bileet olivat tolla poppoolla älyttömän kivoja tapahtumia. Meitä ei arvostettu ulkopuolelta, mutta arvostimme toinen toistamme.



Sittemmin vaihdoin työtä ja nykyään olen esimiesasemassa saman alan paljon arvostetummassa yhteisössä. Alaiseni ovat kateellisia, juoruilevia, selkäänpuukottavia ja vallanhaluisia tyyppejä, olleet keskenään noin 15 vuotta samoissa ympyröissä, halveksivat kaikkea ulkopuolista ja erilaista. Ns. "herraviha" ja luulo omasta ylivertaisuudesta istuvat lujassa. Hornamainen työpaikka siis olla pomona. Joskus mietin itsekseni, että "Hyvä Luoja teitä urpoja, tietäisittepä miten ihania ihmisiä ja työyhteisöjä tällä samalla alallakin on". Aargh.



Eli kaipaan menneestä tuota lämmintä huumoria, tasavertaisuuden kokemusta, fiksua ja nokkelaa läpänheittoa. Ihania ihmisiä, joihin toki pidän yhä yhteyttä, mutta se ei ole enää ihan samanlaista, kun yhdistävä viitekehys puuttuu.