Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaverini ollakin katteellinen minulle? lasten lukumäärästä kyse.
28.12.2011 |
Itselläni on vain yksi lapsi. Hieman tämä on välillä surua minulle aiheuttanut, kun itselläni läheiset suhteet sisaruksiini. Yhteen lapseen jaksaa ja voi tietenkin panostaa eri tavalla kuin useampaan.
Kaverini, jolla on useampi lapsi (yli 4 lasta) vuoroin säälittelee lapselleni, että voi voi kun tällä ei ole sisaruksia. Minulle tämä kaverini puuskahtelee että kyllä elämäni on helppoa, sanoo uusista vaatteistani ym, ettei hänellä ole varaa laittaa rahoja tuollaisiin turhuuksiin, kun hänellä on lapset.
Lapseni voi harrastaa lähes kaikkea haluamaansa, vaikka pienituloisia ollaan. Tästäkin kaverini minulle nalkuttaa. Ei ole hyvä lapsen oppia että voi saada mitä tahansa, kun ei muidenkaan lapset saa. (kyse on soittotunneista ja _kahdesta_ soittimesta, tanssitunneista ja partion varusteista) Kaverini lapset eivät saa osallistua esim partion retkille, koska eivät koe, että heillä olisi varaa mm. makuupusseihin ja muihin välineisiin.
Lapseni käytös on saanut aina kehuja niin päiväkodissa koulussa ja harrastuksissa. Kaverini muutamat lapset ovat saaneet huomautuksia esim koulussa häiriköinnistä ym. Tästäkin kaverini huomauttelee. Kuulemma ei ole normaalia, että vanhempi panostaa lapsen koulunkäyntiin paljon aikaa; normaaleissa perheissä ei kuulemma osallistuta lasten läksyjentekoon eikä esim koealueiden kyselyihin.
Muuten kaverini on erittäin mukava, mutta noista kommenteista en pidä. Voiko hän olla kateellinen minulle, vaikka on itse oman elämänsä valinnut?
Kommentit (43)
Kukapa ei joskus kadehtisi toisen elämäntilannetta, ruoho kun aikdan toisella puolella yleensä vihreämpää.
Keskity sinä omaan elämääsi ja kaikkeen hyvään siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei hänen lapset tarvitse kaikkea sitä mitä sinä tarjoat omalle lapsellesi.
kun sillä on niiiiiin paljon aikaa miettiä muiden sanomisia ja märehtiä ties mitä - kun on vain se yksi lapsi. Sehän se ongelma just on! Kun ei ole tarpeeksi elämän täytettä, kehitetään sitä.
tietää kaiken paremmin, koska hän on niiiin kokenut äiti ja tietää, kuinka lapsia kasvatetaan. Todennäköisesti myös kuuluu siihen ihmisryhmään, joka jollain lailla halveksii yksilapsisia perheitä. Varmaan olisi kiva saada omatkin mukulat kaikkin mieluisiin harrastuksiin, mutta eipä siinä raha tai aika vanhemmilla riitä. Joko kateellinen tai vain besserwisser, kumpikin yhtä rasittavaa.
Sitä paitsi käsittääkseni on ihan normaalia osallistua lapsen koulunkäyntiin ja kysellä koealueita! Itse olen kolmilapsisesta perheestä, ja muistan kyllä äitini kyselleen koealueita, aina kysyi onko läksyt tehty, oli kiinnostunut mitä tuli kokeista jne. Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia, jos ei aika riitä edes tuollaiseen?
Minusta on outoa, jos joku arvostelee toisen perheen tapoja, harrastuksia ja ajankäyttöä. Vielä oudompaa on arvostella sinun vaatteitasi. Kateellinenhan hän on, mutta taitaa olla ihan kateellinen luonne. Jos osat olisi päinvastoin, hän nalkuttaisi sinulle maailman täyttämisestä ja metelöivistä lapsistasi ja siitä, miten he eivät saa harrastaa sitä, mitä haluaisivat. Hän on varmaan sitä ihmistyyppiä, joka ei koskaan ole tyytyväinen valintoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yhden kanssa on tosi helppoa ja se on lasten leikkiä verrattuna monilapsiseen perheeseen. Ja näin varmasti onkin, mutta mitä väliä?? Ihan kuin olisi jotenkin huonopi äiti, jos on vain yksi lapsi ja pääsee joissain asioissa helpommalla kuin viiden äiti!?!?!?!?
Melestäni perhesuunnittelua tehtäessä kannattaa miettiä myös omaa jaksamista ja perheen taloutta. Ei kannata vetää jaksamista ja taloudellista pärjäämistä ihan äärirajoille.
Tuskin siitä yksilapsisessa perheessä kasvaneesta tulee sen takia huonompaa aikuista, että on saanut osallistua partioleirille. Päinvastoin, tod näk hänestä tulee sosiaalisempi ja rohkeampi kuin ne, jotka eivät harrasta mitään.
Olen itse ainokainen ja olen usein pannut merkille, että jo lapsena minulle oli ihan helppoa lähteä yksin vaikka tuollaiselle leirille. En tarvinnut sitä parasta kaveria mukaan turvaksi. Monille isojen perheiden kasvateille yksin johonkin meneminen on kauhistus.
Jos tosiaan arvioi itsekin sen jaksamisensa niin, että jaksaa vain yhden lapsen, niin kyllähän silloin on omastakin mielestään huonompi äiti kuin monen lapsen äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten ratkaisujen vähättely ja kyseenalaistaminen ovat tyypillisiä tapoja pönkittää omaa olematonta egoa.
Mukavaa, että heillä on monta lasta, mutta tietenkin se voi aiheuttaa myös taloudellisia ongelmia. Mukavaa sekin, että sinulla on vain yksi lapsi, koska voit tarjota hänelle enemmän esim. harrastusmahdollisuuksia.
Pidän surullisena sitä, kuinka naiset jaksavat raadella toisiaan niin merkityksettömistä asioista. Enkä nyt tarkoittanut pelkästään kaverisi käytöstä, vaan muutaman palstahyeenan hyökkäystä sinua vastaan.
Jos tosiaan arvioi itsekin sen jaksamisensa niin, että jaksaa vain yhden lapsen, niin kyllähän silloin on omastakin mielestään huonompi äiti kuin monen lapsen äiti...
eli hyvä äiti on vain sellainen, joka jaksaa ainakin 3 lasta hymyssä suin? Jos arvioi oman jaksamisensa niin, että jaksaa 1-2 lasta, ei voi olla hyvä äiti? Osallistuva ja jaksava äiti on taatusti paljon parempi äiti kuin helvetin väsynyt ja kärttyinen 10000 lapsen äiti, joka mukamas "jaksaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein ne monilapsisten perheiden äidit ei ole miettineet jaksamistaan loppuun asti tai ovat arvioineet sen väärin. Jos kerran kadehtii yksilapsista äitiä ja hänen "helppoa" elämäänsä, niin silloin kaiketi ei jaksa kunnolla omassa arjessaan.
Ajatteletko, että kolmen lapsen arkea iloisesti pyörittävä on jotenkin parempi äiti kuin yhden lapsen arkea iloisesti pyörittävä???
Mistä sinä keksit luvun 1 - 2 lasta? 2 lasta on ihan eri asia kuin se 1.
Jos arvioi jaksavansa yhden ainoan lapsen, niin kyllä aika helvetin heppoisat voimat on. Rehellisyydestä toki plussaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti nuo kaverin puheet on reaktiota siihen, että ap kyttäää koko ajan ja pätee koko ajan ja laskee harrastuksia ja summia jne.
Jatkuvcasti "painostetaan" että miten pitäåä tehdä lisää lapsia kun meidän lapsella ei ole sisaruksia.
Itselläni on 3 sisarusta enkä ole koskaan ollut läheinen sisarusteni kanssa. Minulla on paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita joiden kanssa olen elänyt tämän elämän ilot ja surut.
Ei ne sisarukset mitään autaaksi tekeviä ole!
Itse olen valinnut yhden lapsen. Olemme pienituloisia mutta lspi voi myös harrastaa mitä haluaa. Hän on sosiaalinen ja kaikkien suosikki eskarissa. Kiltti ja empaattinen, osaa jakaa tavaroitaan ja on iloinen luonne.
En ole huonompi äiti kuin monilapsisen perheen, olen näitä äitiejä nähnyt jotka ovat väsyneitä ja raahavat lapsilaumaansa perässä... ja kyllä mulle on eräs ystäväni ääneen sanonutkin että olis pitänyt tehdä vain se yksi kun vertaa meidän elämiämme.
Melkein jokaisella meillä on vapasu valita montako niitä lapsia tekee, ei lasten lukumäärä tee automaattisesti kenestäkään huonoa äitiä, joku voi olla huono äiti jo sen yhden kanssa, toisella voi olla 8 ja hyvin pärjää.
Mutta onhan se nyt tosiasia että omaa aikaansa on helpompaa antaa sille yhdelle kuin vaikka 4 pienelle. Tai että lapsen mahdollisuudet harrastaa/opiskella/matkustaa on paremmat pienessä perheessä kuin isossa jos tulot on samat.
Enkä väitä etteikö ison perheen lapset saisi elämyksiä mutta onhan se kiva käydä joskus jossain muualla kuin lähimetsässä piknikillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavoilla päden? Tai lasken harrastuksia tai muutakaan?
Minusta olisi mukava jutella kaverin kanssa esim kulttuurista tai päiväpolttavista uutisista. Näistä olemme molemmat kiinnostuneet ja näitä molemmat harrastamamme. Jos kesken teatteri-illan kaverini rupeaa voihkimaan minun vaatetustani 8edellinen kommenttini koski pääosanäyttelijän roolisuoritusta) ja sen hintaa ym, niin miten olen pätenyt?
Ja lapsia toki jaksaisin enemmän. Niitä ei ole meille suotu. Toimimme tukiperheenä ja meillä on monesti viikonloppuisin kylässä lapsia.
ap
Todennäköisesti nuo kaverin puheet on reaktiota siihen, että ap kyttäää koko ajan ja pätee koko ajan ja laskee harrastuksia ja summia jne.
lastensa harrastuksista, teltoista jne. Minä en tiedä yhdenkään kaveriperheen harrastuksia noin tarkkaan...
Ja kukahan tässä mahtaa olla kateellinen? Sinä siis olisit halunnut enemmän lapsia, mutta joudut pätemään nyt tuon ainokaisesi puhki!
Ja näemmä olet sitten oikein superhieno äiti, kun oikein tukiperheenäkin toimitte.
Yök...
ja elämäntilannettasi.
Tiedän 4 lapsen äidin joka kuulustelee lastensa läksyjä ja koealueita, on mielestäni liiankin aktiivinen näissä asioissa.
Oma mielipiteeni on että pienten lasten kanssa on ok seurailla kouluasioita ja kuulustella läksyjä. Kun kyseessä isommat lapset on kouluvastuu täysin lapsen omaa aluetta.
Liika paapominen ei palvele lasta ja opeta hänelle vastuunottoa.
Omat ovat yläkoulussa ja lukiossa ja en enää vuosiin ole kuulustellut heiltä läksyjä. Lapset menestyvät hyvin.
Liekö kaverisi ajatus sellainen ettei ole hyväksi lapsen saada kaikkea tahtomaansa sillä se aiheuttaa myöhemmässä elämässä ongelmia. Voi tulla suuria pettymyksiä kun Ferraria ei saakaan 18-vuotiaana.
Totta on mitä kaverisi sanoo ettei suuressa perheessä ole rahaa käytettäväksi/pää kuin pienessä perheessä. Toki riippuu tulotasosta.
Mieti sitäkin että lapsesi luonteesta riippuu paljon minkälaista palautetta hänestä saat toki kasvatuksella on oma vaikutuksensa asiaan.
Yhden lapsen vanhemmalla on suuri riski nostaa lapsi jalustalle ja jos kaverisi näkee näitä piirteitä teidän perheessä niin ymmärrän täysin säälittelyn sisarusten puutteesta.
Voit vinkata kaverillesi että SPR Kontti ja muut kirppikset kannattaa kiertää ja etsiä halpoja makuupusseja.
Olen nähnyt läheltä muutaman yksilapsisen perheen jossa lapsi on puolijumala ja pompottaa vanhempiaan mennen tullen.
ei ole ns.oikeaa lapsilukua eikä me voida tietää mitä elämässä tulee tapahtumaan. Voi sattua jotain ikävää, joka vie totaalisesti voimavaramme.
Itse en lähtisi arvostelemaan yhden, kahden tai seitsemän lapsen perheitä enkä lapsettomiakaan. Jokainen tekee omat valintansa ja niiden kanssa elää.
Minulla on kaksi lasta ja heille jaksan olla läsnäoleva äiti ja vaikkei rahaa paljon olekaan, niin heillä on kaikkea mitä muillakin. Joskus käymme ulkona syömässä, uimahallissa, elokuvissa, teatterissa, teemme metsäretkiä, käymme pari kertaa vuodessa ulkomailla.
Haluaisin kolmannen lapsen ja tiedän että jaksaisin hänellekin olla hyvä äiti (mutta kuten mainittu, emme voi tietää mitä elämässä tapahtuu) mutta toisaalta jos meille ei enempää lapsia tule niin sitten elämme täysillä näille lapsille
Jos lapsia on vaikka 3-4, monella on silti varaa tarjota heille harrastuksia, matkoja ja muuta, siinä missä yksilapsisilla perheillä. Toki se vaatii henkistä jaksamista, mutta joillain on sitäkin riittämiin.
aika paljon niitä perheitä joissa lapsen elinympäristö on koti-päiväkoti-marketti-koti-päiväkoti-marketti
Ja arvatkaa mitä, se lapsi voi olla onnellinen ja sillä lapsella voi olla hyvä lapsuus! Oho, onhan siinä se vaara tosiaan olemassa että lapsi joka ei matkustele ja harrastele onkin onnellinen.
nämä yhden lapsen panostavat äidit on tunnettuja pain-in-the-asseja, jotka tietävät kaiken ja ehtivät joka paikkaan...
Eli katso peiliin, tutkaile omaa käytöstäsi ja omia puheitasi ja mieti, mahtaako se kaverisi olla niin ainokainen syyllinen tilanteeseen vaiko onko syytä myös sinussa...