Jess! Jeppulijepp! Se on ohi nyt! Joulu siis. Huh helpotus.

on suoranaista epäjumalan palvomista! Voittamaton auringonjumala se siellä teille hymyilee!



Saman hauskan voi viettää tuhat kertaa rennomminkin, kertoo molemmat tavat kokenut!

vuosi vuodelta tympii hössötys.



LAsten takia laitetaan koristeet, kuusi, jotain perinneruokia yksinkertaisimmasta päästä. Nekin on karsittu niihin, joita syövät: kinkku, kaupan valmislaatikot, rosolli, salaatteja, karjalanpiirakoita.



Meillä vielä esikoisen kaverisynttärihössötys joulukuun alussa, sekin stressaa, yritän jakaa voimani synttärivalmisteluihin.



Joulukortteja olen ostanut ja muistanut iäkkäämpiä sukulaisia.



Kyllä se vain kertyy hommaa joululukuussa töiden ohessa pakerrettavaksi. Ja uuvuttaa. Jouluaattona olin näistä minimivalmisteluista huolimatta niin poikki, että nukahdin sohvalle kahdeksalta ja nukuin aamuun saakka. Silloin pystyi löysäämään kun tiesi että alkoi rauhalliset pyhät.



Nyt ei ole lasten synttäreitäkään valmisteltavana ennen syksyä, mä niiiiiin nautin arkisesta tasaisuudesta :)

Mä pakersin töissä pari viikkoa putkeen ennen joulua ja illat vielä kotona tätä kämppää kuosiin. Mies auttoi, mutta kyllä siitä silti mulle isoin pala jäi. Aatonaattona illalla olin niin rättipoikkipuhki, että itku tuli.



Jouluaatto mentiin miehen mielen mukaan eli lennettiin paikasta toiseen ja joulupukki tulikin sitten aivan liian myöhään. Väsyneet ja jännittyneet lapset olivat ihan hepulissa kun viimein puoli kahdeksalta saivat lahjat.



Joulupäivä meni miehen krapulaa katsellessa ja tapaninpäivänä vasta sain itse rauhoituttua, tein vain sen mitä oli pakko, eli keskityin pienimmän lapsen ruokkimiseen ja hengissä pitämiseen.



Tänään oli sitten jo arkinen työpäivä ja aikainen aamuvuoro. Kohta lentää kuusi koristeineen pihalle, en jaksa sitä enää silmissäni, poimikoon mies ne pallot sieltä sitten jos haluaa. Muutenkin pakkaan kaiken joulurekvisiitan ja tunkean ne varaston pimeimpään nurkkaan.



Ihanaa että joulu on ohi.