Mitä teen?

pohdit enemmän mitä teet, mutta asuntoa kannattaa jo varmaan alkaa etsimään... Voimia, elämäsi helpottuu vielä.

Ongelman ydin tässä on oikeastaan se, että se mitä mies on nyt tehnyt ei sinällään ole kovin hirveä juttu, mutta hän ei vaan voi käsittää että pettämisen täytyy loppua kokonaan! Miehen mielestä minä ylireagoin, koska hänhän pettää koko ajan vähemmän ja harvemmin... olen kuitenkin jo yli vuoden odottanut että se loppuisi KOKONAAN, aina on löytynyt tekosyitä miksi ei lopu, ja lässytystä ja lisää valheita.



Nyt tuntuu hirveältä erota "näin pienen jutun" takia, mutta kun se on vaan se jäävuoren huippu. Eikä mies selvästikään ymmärrä miten minä kärsin näistä "merkityksettömistä pikkujutuista" eikä aio lopettaa. Ei siihen mieheen voi luottaa ikinä.

vaan sen pettämisen, salaamisen, valehtelun. Hän olisi voinut valita toisin, vaan ei tehnyt sitä, ja silloin ei ole mitään merkitystä, kuinka pieni tai suuri lopullinen syy eroon on.

Meillä on itse asiassa ollut avioero vireillä jo tammikuusta lähtien, eli nyt pitäisi joko tehdä ihan lopullinen päätös eroamisesta muutaman viikon sisään ja se olisi siinä, tai sitten sen jälkeen olisi taas edessä uusi harkinta-aika.



Asuntoakin yritin etsiä jo joskus heinäkuussa, ihan mahdotonta tuntui olevan. Kaupungin kämppään laitoin kriteereiksi yksiö tai kaksio melkein mistä kaupunginosasta vaan (myös huonommat) ja vuokrakin olisi saanut olla keskimääräistä paljon korkeampi, eikä minulle tarjottu mitään. Pitäisi ilmeisesti olla ensin lapsen kanssa koditon ja sitten saattaisi järjestyä kämppä. Yksityinen tarjotan aika kallista eikä sitäkään helppoa löytää. Asuntolainaa en tällä hetkellä saisi itsekseni. Pakko ehkä muuttaa vanhempieni luokse, nöyryyttäväähän se on aikuisena ja äitinä mutta minkäs teet. He sentään haluavat auttaa minua ja heillä on tyhjä huone.

Kamppeet kasaan ja äidin helmoihin! Sitten vaan kaupungille hakemusta, että lapsen kanssa oot asunnoton niin eiköhän ala asuntoa järjestymään. Kun pääset eroon miehestäsi, huomaat että elämäsi on ihan elämisen arvoista ja voit taas alkaa nauttia siitä lapsesi kanssa :)

jos aiot elämäsi muuttaa, vaikka raskasta varmaan onkin. Ole onnellinen jos sinulla on vanhemapasi tukena ja heillä tilaa sinulle ja lapsellesi. Kerää siellä voimia, kyllä asiat järjestyy sitten pikkuhiljaa!

että kun olet kertonut että kysymys on "erään sortin pettämisestä kyse, ja valehtelusta" niin ihmiset antaa täällä neuvoja erota heti ja nopeasti ja toivottavat siihen voimia, vaikka kukaan muu kuin ap ei edes tiedä mistä on kysymys.



Voisitko ap valottaa mistä on kysymys ? Toinen nainen ? Toinen mies ??? Peliongelma ? Alkoholiongelma ? Käyminen väärän seurakunnan tilaisuuksissa ? Syö hampurilaisia vaikka olette sopineet että ei syödä roskaruokaa ? Käyttääkö salaa kermaa kahvissa ja valehtelee että maitoa ?



Asioita on niin paljon erilaisia ja niiden vakavuus ja vaikutusten suuruus eri asteisia, että kerro nyt ihmeessä mitä tämä "erään sortin pettäminen" on.

Muutoin tulet saamaan täällä neuvoja lähinnä vain miehiin pettyneiltä vihastaan katkeroituneilta yh-äideiltä jotka antavat aina ja joka kerta sekä joka asiaan neuvon eroa heti ja nopeasti. Jopa siihen kerman käyttämiseen kahvissa !

Miehellä on ollut toinen nainen yli vuoden. Aikaisemmin oli ihan hänen "tyttöystävänsä", panivat säännöllisesti jne. Nyt ovat "vain ystäviä" eikä yhteydenpito lopu. Mies ei oikein käsitä, että jos on tätä naista pannut ja pettänyt vaimoaan, niin ystäviä ei voi enää olla.



Nyt olen oikeasti ihan ehdoton tässä asiassa, minulle riittää se että mies soittelee tälle naiselle silloin tällöin selkäni takana, valehtelee asiasta ja poistaa puheluhistoriat. Se on pettämistä. Naispuolisia kavereita saa olla ja muille saa soitella, mutta ei tälle tietylle jonka kanssa on pettänyt. Ei edes kyselläkseen kuulumisia ja jutellakseen säästä.



Ehkä olen kohtuuton kusipää ämmä mutta kuppi meni nurin. Se oikeasti lähteminen vaan tuntuu edelleenkin vaikealta. En halua puhua miehen kanssa tästä aiheesta, sitä on puitu jo moneen kertaan. Koko päivän se on ihmetellyt mikä on vialla ja kysellyt, mitä oikein mietin.

tuollainen peli ei vetele.

ole kuin tasan yksi vaihtoehto: lähdet pois. Miksi ihmeessä enää jäisit kun miehesi kohtelee sua kuin jotain rukkasta?



Nyt on hyvä hetki aloittaa uusi elämä, uusi vuosi ja uudet kujeet. Kamat kantoon ja muutat vanhempiesi luokse, samantien paperit vetämään että olet lapsen kanssa asunnoton ja aloitat armottoman soittelurumban kaupungin asuntotoimistoon. Kyllä sieltä kämppä löytyy. Asiat järjestyvät kyllä, mutta paska mies ei koskaan muutu. Anna jäädä itsekseen miettimään tekosiaan.

Teidän on parempi olla jatkossa eri osoitteissa, muuten mietit ja harkitset miehesi tekemisiä ja eroa koko ajan.

Jaksamista!

Muutoin tulet saamaan täällä neuvoja lähinnä vain miehiin pettyneiltä vihastaan katkeroituneilta yh-äideiltä jotka antavat aina ja joka kerta sekä joka asiaan neuvon eroa heti ja nopeasti. Jopa siihen kerman käyttämiseen kahvissa !

Heiheihei... äläs nyt niitä yksinhuoltajia mollaa. Minäkin olen innokas eroihin kannustaja täällä palstalla ollut, vaikka itse elelenkin täysin tyytyväisenä perhe-elämää avioliitossa.

Elämänkokemusta ja näkemystä on sen verran, että tiedän ettei kenenkään tarvitse eikä kannata uhrata elämäänsä huonossa suhteessa.

Yksinhuoltajuus on ihan riittävän rankkaa jo itsessään, ei sen pitäisi enää tänä päivänä häpeä olla sille kenen kohdalle osa sattuu.

Toivotaan ap:lle parasta että asuntoasiat järjestyisivät.

että touhu nytkään jää pelkkään soitteluun ja kuulumisten kyselyyn? Selkeästi tunneside tuohon naiseen. Ja se tunneriippuvuus on itse asiassa raskauttavampaa kuin silloin tällöin kiksauttelu.



Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että koville se ottaa, mutta raskaimman askeleen otettuasi alkaa ajan myötä helpottaa. olet ansainnut parempaa, nythän olet miehellesi vain "se kakkonen".

Itsesi rikot, jos tuohon jäät henkisesti kärvistelemään!