Hei te kaikki avuliaat ja kokeneet aikuiset! Auttaisitteko 17- vuotiasta ammatinvainnassa?
Olen siis 17v, lukiossa opiskeleva nuorukainen, joka pähkäilee tulevaisuuden opintojen ja työpaikan kanssa. Haluaisin erilaisia ehdotuksia, miksi sopisin, koska en itse edes tiedä vielä kaikkia mahdollisia työpaikkoja. Ja en haluaisi lähteä "turhaan" opiskelemaan pitkäksi aikaa yliopistoon tms. jos ala ei sitten tarjoa työpaikkoja/ ole yhtään mielenkiintoinen.
Tietoja minusta:
-olen melko sosiaalinen ja iloinen
-pidän muiden auttamisesta
-käsitöiden tekeminen on sähellä sydäntäni
-koulu sujuu ihan mukavasti, ka yläasteelta lähtiessä 9 (matemaattiset aineet eivät paljoa kiinnosta)
Toiveita tulevasta työpaikasta ja opiskelusta:
-opiskelu olisi mukava olla edes hieman käytännönläheistä
-ettei opiskelu kestäisi kauhean kauaa
-alalla olisi työpaikkoja vielä monien vuosien päästä
-alalla olisi etenemismahdollisuuksia
-päivätyö
-palkka ei niin tärkeä, vaikka olisi kyllä mukavaa saada hyvin tuloja. 3000->
Kiitos tuhannesti jos joku jaksaa ehdottaa mahdollisia ammatteja/ aloja! :)
Kommentit (44)
Putkari, sähkäri. Niitä tarvitaan aina. Jos olet fiksu, pistät oman firman pystyyn ja voit tienata hyvinkin.
Muistele, mistä olet joskus vain haaveillut ja sitten unohtanut sen, asian, jutun, josta juuri sinä pidät. Se on tärkeää, koska vain sinä voit elää oman elämäsi. Toiset osaavat neuvoa, mutta kuuntele sinä mitä sisimpäsi sanoo.
Voit opettaa joko nuoriso tai aikuispuolella, tai vaikka jotain kursseja pitää.
onkohan sinulle realistinen kuva palkkatoiveistasi?
Ammattikorkeakoulututkinto pitäisi ainakin hankkia, joten ehdotettu insinööri tai viestintä tai markkinointiala?
ajattelin ensimmäiseksi että joku ammatti- tai ammattikorkeakoulututkinto voisi olla hyvä pohja. Oletko harkinnut puu- tai sähköalaa? Putkiasentaja kuulostaa tylsältä, mutta on ammatti josta voi todella nauttia ja työllistymismahdollisuudet ovat aina hyvät.
Jos matikka ei kiinnosta, en suosittelisi insinööriopintoja, niissä lasketaan paljon, koulusta riippumatta.
Oma kaverini jätti hyvin menneet atk- inssiopinnot kesken (perheen kauhuksi) ja opiskeli leipuri- kondiittoriksi. On oikein tyytyväinen valintaansa.
Mieti ilman ennakkoluuloja, millaista työtä oikeasti haluat tehdä. Hanki sitten joku pätevyys aiheeseen liittyvältä alalta ja etsi työpaikka jossa on etenemismahdollisuus. Elämä on täynnä yllätyksiä!
Itse ajattelin kovaa uraa insinöörinä, jäin kotiin kuudeksi vuodeksi ja löysin sitten työn ihan eri alalta jossa olen nyt edennyt mukavasti- inssiopinnot eivät menneet hukkaan koska voin soveltaa osaamistani ja näyttää hyvän tutkinnon meriittinä osaamisestani, vaikkakin toisella alalla.
Käy myös läpi yliopiston esitteitä, opiskella voi vaikka mitä! Jos innostut, hae. Joku kummalliseltakin kuulostava ala voi antaa juuri sen oikean pohjan tulevaisuutta varten. Nykyään ei automaattisesti opiskella, valmistuta ja mennä töihin, tilanne on monitahoisempi.
Tsemppiä ja innostusta sinulle!
vältä sosiaali- ja terveysalaa.
Pienipalkkaista työtä, tai ainakin sitten kolmessa vuorossa, jos vähän enempi tienaa.
No jonain erikoislääkärinä toki tienaat, mutta sitten myös opiskelet pitkään ja hartaasti.
a) ei ole työpaikkoja
b) miljardi työnhakijaa
mun mielestä 17 vuotiaan ei tarvii tietää, mikä siitä tulee isona ja mitä aikoo tehdä monta, monta kymmentä vuotta... JOillekin toki ammattihaaveet on sellaisia, että tietää jo tosi nuorena, mitä haluaa tehdä ja on joku kutsumus jne... Suurimmalle osalle käy varmasti niin, että elämä vie ja johonkin vaan päätyy.
Mieti noilta kanteilta, että haluat tehdä päivätyötä ja jotain käytännönläheistä. Mikä kiinnostaisi? Opiskelu ei sinänsä ole turhaa. Voit aivan hyvin opiskella jonkun nyt kiinnostavan ammatin, tehdä töitä ja katsoa, että oliko se siinä.
Toisaalta, kun vanhenet, niin sulle saattaa tulla uusia intressejä. Ehkä työt alkaa kyllästyttää ja kaipaat muutosta elämään. Sitten vaan uutta koulutusta, työtä tai ihan mitä vaan.
Ei kannata suunnitella elämää ihan eläkeikään saakka. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja mieli muuttuu moneen kertaan matkanvarrella.
Onnea elämään!
Muista, että kaikesta kivasta puuhastelusta ei saa hyvää ammattia. Esim. käsityöt ovat hyvä harrastus, mutta ainakin taidekäsityöt työllistävät erittäin huonosti. Jos tavoiteansiotaso on yli 3000 euroa, se rajaa useat ihmisläheiset hoiva-alat pois laskuista. Opintoihin kannattaa panostaa, vuosi-pari lisää opintoja on loppujen lopuksi lyhyt aika ja voi tuoda merkittävästi paremman työpaikan ja elintason koko loppuelämäksi.
Jos lukupäätä löytyy, suosittelen lääkärin, juristin tai ekonomin koulutusta. Mielenkiintoisia töitä ja mahdollisuus hyviin ansioihin.
Käy tutustumassa alla olevaan linkkiin. Ehkä sieltä löytyisi jotain vinkkiä mitä lähteä opiskelemaan ?
http://www.mol.fi/avo/urasuunnittelu/
Ovat huonosti palkattuja (lääkärin työtä lukuunottamatta) ja raskaita. On myös pidemmän päälle tympeää olla tekemisissä rasittavien ihmisten kanssa jatkuvasti. Älä valitse kuluttavaa ammattia, joka ei anna juuri mitään.
nimimerkki: kokemusta on
Onhan tässä tullut monenlaisia vastauksia. En olekaan ikinä ajatellut mitään juristi/ekonomi- aloja, joten aloinkin niitä heti tutkiskelemaan. Toki menen sen mukaan, mikä tuntuu omalta alalta :) Opettajaksi tulemista olen aina haaveillut, mutta kuulemani mukaan sillä ei ole tulevaisuudessa kovinkaan hyvä työllisyystilanne.
Kyllä tässä vaiheessa jo vähän täytyy tietää, mitä elämältään haluaa, sillä erilaisia kursseja vaaditaan joihinkin yliopistoihin. Ja olen ollut aina sellainen suunnittelija, kaikki olisi mukava tietää etukäteen..
Otan mielelläni vielä uusia ja vanhojakin ehdotuksia vastaan!
Ei ole huono vaihtoehto. Työn mielekkyys myös on tärkeää. Haluatko paahtaa yksin toimistossa 8-16? Pitkällä tähtäimellä tuo työpaikan pysyvyys ja mielekkyys ovat tärkeitä. Matalahkoa palkkaa voi kompensoida pienellä kulutuksella. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot..
Se on käytännönläheisempää kuin kauppakorkeaopiskelu ja kuitenkin osittain tehdään samoja töitä. Antaa hyvän pohjan mm. yrittäjyyteen.
Koulutukseen on todella vaikea päästä, mutta kokeile ihmeessä, jos se haaveesi on!
Ei ole huono vaihtoehto. Työn mielekkyys myös on tärkeää. Haluatko paahtaa yksin toimistossa 8-16? Pitkällä tähtäimellä tuo työpaikan pysyvyys ja mielekkyys ovat tärkeitä. Matalahkoa palkkaa voi kompensoida pienellä kulutuksella. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot..
Palkka on todella surkea raskaaseen ja epämiellyttävään työhön nähden. Ja se että aina sanotaan sen olevan mielekästä, voin sanoa kokemuksella, että ei se ole sen mielekkäämpää kuin vaikka ojankaivuu. Paljon mielekkäämpää olisi esim. jokin taideala josta itse nauttii ja saa toteuttaa itseään.
Siinäkin työssä voi edetä vaikka hallintopuolelle loppujen lopuksi.
Miten muuten insinööri tai raksamies sopii sosiaaliselle ihmiselle, joka haluaa auttaa muita? Olisiko näitä tarjottu, jos aloitus olisi antanut ymmärtää kysyjän olevan tyttö?
Joku ehdotti sosiaalityöntekijän ammattia, sitä ei todellakaan kannata suositella kenellekään. Kyseisessä työssä kuluu loppuun muutamassa vuodessa ja palkka on niin huono, ettei sillä meinaa tulla toimeen ainakaan pääkaupunkiseudulla. Palkka ei ole missään suhteessa työn raskauteen ja pitkään koulutukseen.
kyllä nekin tekevät kaikenlaista käytännönläheistä ihmisten kanssa, jos valitsee alan oikein. Näin siis vaikka matematiikka ei kiinnosta.
Sosiaalialalla et pääse 3000 euron palkoille kovinkaan helpolla, mutta töitä löytyy. Mieslastentarhan opettajat ovat aika äkkiä pomoja.
Psykologi, apuvälineteknikko, puheopettaja ovat ainakin aloja, joilla töitä löytyy (ja pieni palkka...)