Minua jäi vaivaamaan se ettei mieheni ostanut minulle yhtäkään lahjaa
tarkennettakoon ettei minua juurikaan harmita se ettei mieheni hankkinut minulle lahjaa, vaan kunhan jäi mietityttämään....
Mieheni käytti monta tuntia lahjani ostamiseen. Kävi jopa useampaan kertaankin kaupoilla ostamassa sitä. En saanut lahjaa siksi ettei hän löytänyt/ saanut ostettua sitä mitä oli suunnitellut ostavansa.
Lahjaraht häneltä hupenivat silti ja mikä pistää vain lisää miettimään asiaa, mutta mun mielestä se ettei löytänyt just sitä mitä piti on lähinnä vain tekosyy...
Minulle on kuitenkin todella helppoa hommata lahja. Sen kun ei tarvitse välttämättä edes maksaa mitään. Suklaarasiakin olisi ollut todella mieleinen lahja.
Ei minunkaan lahjaostokset menneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta kaikille joille lahjaa olin ostamasssa sain kuitenkin hommattua jotain mistä pitäisivät...
Ihmettelenpä vaan että hän on kuluttanut tunteja kaupungilla ostelemassa lahjoja, saanut ostettua muille paitsi minulle lahjan, lahjaan tarkoitetut rahatkin hän onnistui tuhlaamaan johokin ja se hiton moinen selittely siitä miksei hankkinut minulle lahjaa, vaikka tiesi t
osin senkin etten häneltä mitään odottaisi, enkä pahastuisi jos ilman jäisin.
Oonko mä jotenkin vainoharhainen kun epäilen ettei mieheni ole edes ollut ostamassa minulle mitään lahjaa, vaan on käynyt jossain ihan muualla?
Mun mies ei juurikaan osaa ostaa lahjoja, mutta...
Osti mulle kynttilän, karkkipussin, konvehtirasian, hullunkurisen oloasun, jonkun ihme lehden.
Ok, ihan pähkähulluja lahjoja, mutta kun tunnen tuon miehen, tiedän, että nuokin lahjat on ollut ihan kova ponnistus sille, mutta kun ne on kääritty lahjapaperiin ja mun nimi päällä, asia on sillä selvä. Sain siis lahjoja :)