Lue keskustelun säännöt.
En voi mitään, että mua säälittää työkaverini, 34-v nainen, joka odottaa esikoistaan
23.12.2011 |
Huh, mikä urakka sillä onkaan edessään! Itse oon vuoden nuorempi ja lapset 11 ja 9, tuntuu että elämä alkaa taas voittamaan
No, pidän mölyt mahassani kuitenkin :D
Kommentit (57)
21/57
|
23.12.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
isän vanhin veli 20 vuotta isää vanhempi, ja välilläkin 2 lasta :) Ihmisiä on erilaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveripiirissä KAIKKI ajattelee näin. Että onneksi se vauva-aika on takanapäin ja lapset tehty ja jo aika isoja ja omatoimisia, hulluksi tulisi, jos vielä kerran pitäisi se rumba jaksaa viedä läpi. Yhdessä nauretaan kauhistellen sille, miten hirveää olisi, jos pitäisi kolme kertaa yössä kammeta itsensä ylös ja sitä rataa.
Minulle lapsi on ollut ilo ja lahja, ei pakollinen velvoite joka tulee kärsiä kuten vesirokko. Minä olen nauttinut jakisesta lapseni kanssa viettämistäni vuosista, enkä ole kaivannut muita aikoja. Kivaa kun voi nauttia elämästään eikä elää "sitten joskus kun lapset on isoja " -elämää:-)
Mun kaveripiirissä KAIKKI ajattelee näin. Että onneksi se vauva-aika on takanapäin ja lapset tehty ja jo aika isoja ja omatoimisia, hulluksi tulisi, jos vielä kerran pitäisi se rumba jaksaa viedä läpi. Yhdessä nauretaan kauhistellen sille, miten hirveää olisi, jos pitäisi kolme kertaa yössä kammeta itsensä ylös ja sitä rataa.
Mäkin käytin teininä tätä et hei "kaikki ketä tunnen on tätä mieltä, joten se on oikea tapa ajatella".
En vaan ois uskonut enää näkeväni tämmöstä tekstiä:D
ja rykäisin toisen tulemaan pikaisesti. Oikeastaan puutteet äitiydessäni aloin huomaamaan vasta jokunen vuosi sitten, eli aika hitaasti tajuavaa sorttia olen :D.
No, on täällä näköjään jokunen, joka mun ajatusmaailmaa ymmärtää :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vain himpun verran yli 30, mutta meidän lapset jo 9 v. ja 6 v. (ja lapsiluku täynnä. Ihanaa!)
Ja nyt kaveripiirissä lisäännytään vimmalla, tälläkin hetkellä 3 kavereistani (ikäisistäni) odottaa vauvaa ja yksi juuri sai vauvan pari viikkoa sitten.
Mä kun ajattelen niitä raskausaikoja, tulevia yövalvomisia, vauvassa kiinniolemista ja äärettömän kamalia 1-3- ikävuosia (olen kokenut ne rankimpina), päiväkotiin viemisiä tuskaisine aamuineen yms. niin en voi kuin huokaista helpotuksesta, että itsellä ne ajat ovat ohi.
Lapset alkavat olla jo sen ikäisiä, ettei ole enää mahdotonta/vaivalloista lähteä heidän kanssaan ravintolaan, matkustella, lähteä itse lenkille ja päiväksi shoppailemaan tai kaverille ilman lapsia (pärjäävät loistavasti isänsä kanssa)
ja pystyn jo tekemään jotain kotonakin, ilman että tulee sata keskeytystä ja kamalasti sotkua.
En ole minäkään oikein äitityyppiä, sen myönnän. Rakastan kyllä lapsiani ja olen kiitollinen heistä, mutta en ole yhtään pahoillani siitä, että he kovaa vauhtia kasvavat kohti aikuisuutta... :)
Mäkin käytin teininä tätä et hei "kaikki ketä tunnen on tätä mieltä, joten se on oikea tapa ajatella".
No ehkä mun kaveripiiri kosstuu muutamasta hyvästä vanhasta ystävästä? Eikä kymmenistä fb-tuttavista? Mä puhun nyt oikeista ystävistä, joita mulla on 8. Ja tosiaan he K-A-I-K-K-I ajattelevat näin. Ihquu, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta näyttää, että vain nuorena lapsensa saaneet näkevät lapset vaivana ja urakkana, aikuiset äidit osaavat arvostaa yhteistä aikaa lasten kanssa ja rauhallista elämää.
Jos omat lapsesi olivat hankalia, voi osasyynä olla se, että heillä oli nuori ja tyhmä äiti.
Minusta näyttää, että vain nuorena lapsensa saaneet näkevät lapset vaivana ja urakkana, aikuiset äidit osaavat arvostaa yhteistä aikaa lasten kanssa ja rauhallista elämää.
Jos omat lapsesi olivat hankalia, voi osasyynä olla se, että heillä oli nuori ja tyhmä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteles ap, me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kannata sääliä toisten elämää, varsinkin kun tuossa tilanteessa ei ole mitään säälimistä. Tai voihan se olla että tuo sinun työkaverisikin olisi kymmenen vuotta sitten säälinyt sinua pienten lasten kanssa, kun hänellä oli vielä ihan muut asiat mielessä.
Mutta onneksi me tosiaan aika usein voimme vaikuttaa elämän tärkeisiin asioihin ja tehdä elämästämme omannäköisen.
Meillä on kaikilla omat mielipiteemme tästä(kin) asiasta eikä kenenkään mielipide ole sinässään parempi kuin jonkun toisen, eikös niin?
t. Joulumuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että katsoo toista alaspäin. Sääli on lähellä vahingoniloa. Sillä ei ole mitään tekemistä säälityn ihmisen kanssa, sääli alkaa ja loppuu säälijässä, hän kaipaa sääliä tunteakseen itsensä jotenkin paremmaksi.
Myötätunto on eri asia.
En voi mitään, että mua säälittää työkaverini, 34-v nainen, joka odottaa esikoistaan
Vierailija - 23.12.11 05:50 (ID 13949513)Huh, mikä urakka sillä onkaan edessään! Itse oon vuoden nuorempi ja lapset 11 ja 9, tuntuu että elämä alkaa taas voittamaan
No, pidän mölyt mahassani kuitenkin :D
tuplat tuli ja elämän onnellisin aika alkoi. Ja koska siinä vaiheessa oli jo ehtinyt näkemään paljon ja tekemään töitä, ei nuorten äitien tapaan tarvinnut itkeä rahanpuutetta tai pakkoa mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin nyt isoista lapsistani, 9v ja 15v. Mutta moni ikäiseni on nyt vuoden sisään saanut esikoisensa ja en mä heitä kyllä sääli, onnellisia ovat vauvoistaan :) Mikä kenellekin sopii, mulle sopi tehdä lapset nuorena.
puolustella sitä, mitä hänellä on. "Mitä sain, sen myös halusin." Koskaan ei voi kyseenalaistaa mitään omia ratkaisuja tai elämäänsä - aina vain se, että minä tein juuri kuten halusin ja se oli juuri oikea ratkaisu. Olen aina ollut sellainen, joka miettii omaa elämäänsä eikä ole mitään pakkoa ja paniikkia pitää jokaista ratkaisua oikeana ja parhaana ja olla hyökkäävä niitä kohtaan, joka kyseenalaistaa asioita ja kyselee toisenkinlaisten mahdollisuuksien perään.
Etkö ap osaa asennoitua siihen, että se 34-vuotias on ehtinyt kokea jo vaikka mitä. Sinä sen sijaan olet ollut lapsiisi "kahlittu" jo nuorena. Sinä elät siis ihan eri elämää. Tuo toinen on ehtinyt elää vapaan aikuisen elämää ja odottaa nyt uutta vaihetta innoissaan. Sinä elit tuon saman asian vähän eri järjestyksessä: perhevelvollisuudet ensin, kohta vapaus.
eikä ihan pinistä hätkähdetä kuten sinä...t. 37v 3 pienen lapsen äiti
Mä olen matkustellut paljon, käynyt syämässä ravintolassa, kiertänyt nähtvyyksiä, retkeillyt lapsen kanssa. Ei ole estänyt minua ollenkaan. Eikä ole ollut vaivaa. Ja olen sanut omaa aikaa, isä on aina pärjännyt hyvin lapsen kanssa, jo ihan vauvasta, ei ole koskaan tarvinnut edes miettiä sitä:-)
Ehkä kun mieskin on vanhempi, niin ne osaa ottaa vastuun:-9