En voi mitään, että mua säälittää työkaverini, 34-v nainen, joka odottaa esikoistaan

mee paistaan kinkkua ja sulatteleen pakastelaatikoita!

Meinaatko, etta noin ikalopun olisi parasta olla jaanyt suosiolla lapsettomaksi, vai...?

Onnittelin lämmöllä. itse sain esikoiseni 39 v:-). Ja elämä on ollut kivaa, ei valittamista. Kai se ikä tuo kypsyyttä sitten, olen kokenut eläväni vahvasti ja hyvin, lapsen kanssa ( ja mieheni).

niin olisi ihan hirveetä! JOo, en ole äitityyppiä, mutta en tiennyt sitä vielä silloin kun lapsia tein



ap

Huh, mikä urakka sillä onkaan edessään! Itse oon vuoden nuorempi ja lapset 11 ja 9, tuntuu että elämä alkaa taas voittamaan

No, pidän mölyt mahassani kuitenkin :D

Henkisesti olet 15-vuotias

40 v vielä äidiksi ja en oo väsynyt.

Sä oot säälittävä ja raihnainen aikaisin.

Vauvat on ihania ja helppoja hoitaa. Elämä hymyilee siihen asti kunnes koulutaival alkaa. Sitten ne vähitellen vasta oikeat ongelmat alkaa.



T:äiti jolla lapset 21-0 v ikähaitarilla.

Näinhän se aina menee. On kiva sääliä jotakin, melkeen saattaa tulla tunne, että ittellä menee jotenkin paremmin.



Sääli ennemmin afrikan nälkää näkeviä tai pedofiilien uhreja, ne sitä sääliä enemmän kaipaa.

Sun tuurillasi sille sattuu lapseksi herttainen pikkupalleroinen, joka ei valvota yhtään yötä, ei pahemmin sairastele, uhmaikä on yhtä auringonpaistetta jne. Ja sitten se tulee pirteänä ja kukoistavana käymään töissä ja kertomaan, kun lapsi on aivan ihanaa, kotona on mukavaa ja helppoa ja on tehnyt siinä ohessa väikkärin tai jotain. Sitten olisit vaan kateudesta vihreä.

niin olisi ihan hirveetä! JOo, en ole äitityyppiä, mutta en tiennyt sitä vielä silloin kun lapsia tein

ap

Et taida olla kovin vikkelä-älyinen.

Ei tarvitse miettiä että jäisi baari-ilta väliin, kun ei sellaiset enää kiinnosta...

Ja vauvasta osaa nauttia jokaisen hetken

(paitsi ne pahimmat uhmakaudet).



Mutta kuulostaa siltä että sinullakin jäi vähän nuoruus kesken!

Muistahan ap joulumieli ja mene pois av:lta. Itse tulin tässä paketoinnin ja viinilasin kera katsomaan, onko kivoja joulufiilisketjuja.



No ihmettele sinä koko joulu 34v työkaveriasi ja hänen elämänsä tärkeitä ratkaisuja.



T: onnellinen 33 -vuotiaana esikoisensa saanut (nyt olen 35 ja ihanaa on elämä lapsen kanssa)

Myönnän että nuoruus jäi elämättä, otan sitä kiinni nyt. En sitä silloin tajunnut, mutta tyytyväinen olen silti että lapset tuli nuorena tehtyä.

EN mä nyt sanan varsinaisessa merkityksessä sääli, ajattelen vain että jos omalle kohdalle sattuisi niin huhhuh!



Ja ei, en missään nimessä ajattele, että mulla menisi jotenkin paremmin!



ap

eikä ole maailma tehnyt vielä niin kauhean kyyniseksi ja "tietoiseksi". Nuorena vielä luulee että maailma on pääosin hyvä :)))

Vaikka eihän tuo 34 vielä vanha edes ole, mutta itselläni 10v tyttö, enkä tosiaankaan jaksais enää vauvarumbaa. Ihanaa kun lapsi on oma-aloitteinen ja touhuu ja häärää kaikkea jo aika itsenäisesti. Odotin kovasti jo silloin 10 vuotta sitten, että menispä vauva-aika nopeasti ohi. Lapsi on nyt siinä iässä että alkaa olla ihanaa touhuta sen kanssa, tai on ollut jo muutaman vuoden, mutta helpottuu kokoajan. Vauvat vaan ei oo mun juttu.

Ei tarvitse miettiä että jäisi baari-ilta väliin, kun ei sellaiset enää kiinnosta...

Ja vauvasta osaa nauttia jokaisen hetken

(paitsi ne pahimmat uhmakaudet).

Mutta kuulostaa siltä että sinullakin jäi vähän nuoruus kesken!

tekemistä tässä elämässä! Niin paljon kokemistä, näkemistä ja tekemistä jos on kansainvälinen ja luova ihminen.

tekemistä tässä elämässä! Niin paljon kokemistä, näkemistä ja tekemistä jos on kansainvälinen ja luova ihminen.

ihminen, sellainen on yleensä ehtinyt tuossa vaiheessa elämäänsä toteuttaa kansainvälisyyttään ja luovuttaan jo viitisentoista vuotta, jos ei ole niitä lapsia. Moni on silloin ihan mielellään välillä kotona lapsen kanssa.

Jos olisin kovin aikaisin hankkinut lapset olisi jäänyt ulkomaanopiskelut, työt eri puolilla maata jne. kokematta. Ei lapsen kanssa olisi voinut lähteä milloin minnekin tuosta vaan muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi. Mutta kun sitä oli tehnyt jo aikansa, ei sitä kolmikymppisenä enää kaivannut koko aikaa.

Itse sain kaksoset 35-vuotiaana enkä olisi paremmin voinut voida.

ja olen monesti miettinyt, miksi ajattelen niin. Mulla on kaksi lasta pienellä ikäerolla, ja ehkä ne vuodet lasten oltua pieniä oli niin intensiiviset, vaikka ihanaa olikin, että siitä jäi tavallaan "trauma", uupumuksen ja totaalisen väsymisen trauma. Et jos pitäisi aloittaa alusta, se olisi ihan hirveä shokki. Myönnän, mutta näin anonyymisti vaan. Rakastan lapsiani ihan hirveästi ja olen jopa äitityyppi, mutta silti. Onneksi se on ohi ja he ovat nyt isoja ja aikuisuuden kynnyksellä :)

Itse sain kaksoset 35-vuotiaana enkä olisi paremmin voinut voida.

T: 35v, poika nyt 1,5v