Kumpi sinusta on tärkeämpää, että lapsi pärjää erinomaisesti koulussa,

Sitä on lähes mahdoton oppia isompana ja sen puuttumisesta on suurta haittaa elämässä. Akateemisia taitoja voi harjoitella myöhemminkin.

Kummallista, miten ihmiset liittävät koulumenestyksen pänttäämiseen. Poikkeukselliseen älykkyyteen liittyy usein se, että on introvertti luonne. Onko muka paha olla nero? Ja muille: jos alkuvaiheen perustiedot jäävät heikoiksi, niitä on lähes mahdoton paikata myöhemmin.

tosin sosiaaliset taidotkin ovat tärkeitä, mutta eivät niin tärkeitä. Kaverien suosiolla ei ole merkitystä niin kauan kuin on yksikin kaveri. Sen suurempaa suosiota ei tarvitse tavoitella.

Olennaisinta on ymmärtäminen ja soveltamiskyky, ei niinkään ulkoaoppiminen (ts. ulkoluvulla voi menestyä kouluarvosanoin muttei silti osaa mitään, ei hyvä).



Toisaalta myöskään täydellinen kirjaviisaus ei kanna jos kykyään ei saa "markkinoitua", sosiaalisten verkostojen merkitys on erittäin tärkeä jos haluaa menestyä klassisin mittarein. Se tärkeä on taito muiden joukossa.



Molemmat ovat siis tärkeitä mutta ilman toista ei ole toista.



Sosiaalinen kyvykkyys on ehkä loppuviimeksi merkittävämpi asia jos tavoitteena ei ole homehtua tutkijan kammiossa loppuelämäänsä.

ei ole sosiaalisesti kyvykäs sillä tavalla, että ei viihdy jengeissä, ei polta, ei roiku iltoja ulkona ja ei ole siksi kovin paljon kavereita.

Pari samanhenkistä kaveria hänellä on ja se tuntuu riittävän. On sanonut näistä kaverihommista, ettei häntä haittaa, koska joku päivä hän voi olla näiden pomo. Tietää itsekin, että pärjää hyvin koulussa ja ei halua pilata sitä 13 vuotiaana ryyppäämisellä ja pienempien kiusaamisella ja koviksena olemisena. On mieluummin niiden parin kaverinsa kanssa.

Varsinkin lapsen ikä vaikuttaa. Lapseni menstyy hyvin, ja hänellä on kavereita, mutta ei kauheasti. Hän kokee vaikeaksi, että pärjätäkseen ns coolien poikien kanssa pitäsi kuulla kiroilla, roikkua kioskilla, kiusta muita, olla kovaa jätkää, polttaa ja juoda. En pidä sitä hirveänä, ettei tee noita.

vanhemmat kannustaa enemmän. vanhemmat tuntuvat pelkäävän kaikkein eniten sitä, että lapsi joutuu syrjään. Siksi ei kielletä kulkemasta luokan retkujen kanssa vaan kannustetaan jopa siihen, että lapsi ei vain jäisi yksin. Seuraukset on sitten juuri sitä, että murkkuiässä ihmetellään, miksi murkku ei tee muuta kuin lojuu illat kaupungilla kaljakassin kanssa.

No, onhan hän sosiaalisesti kykenevä....mutta ei koulussa pärjäävä. Kumpi lie tärkeämpää aikuisena.

tosin sosiaaliset taidotkin ovat tärkeitä, mutta eivät niin tärkeitä. Kaverien suosiolla ei ole merkitystä niin kauan kuin on yksikin kaveri. Sen suurempaa suosiota ei tarvitse tavoitella.

vanhemmat kannustaa enemmän. vanhemmat tuntuvat pelkäävän kaikkein eniten sitä, että lapsi joutuu syrjään. Siksi ei kielletä kulkemasta luokan retkujen kanssa vaan kannustetaan jopa siihen, että lapsi ei vain jäisi yksin. Seuraukset on sitten juuri sitä, että murkkuiässä ihmetellään, miksi murkku ei tee muuta kuin lojuu illat kaupungilla kaljakassin kanssa.

No, onhan hän sosiaalisesti kykenevä....mutta ei koulussa pärjäävä. Kumpi lie tärkeämpää aikuisena.

tosin sosiaaliset taidotkin ovat tärkeitä, mutta eivät niin tärkeitä. Kaverien suosiolla ei ole merkitystä niin kauan kuin on yksikin kaveri. Sen suurempaa suosiota ei tarvitse tavoitella.

Eli samaa mieltä, että yksi/muutama kaveri riittää. Todella moni, varsinkin "poika" mulla kaverina aikusena, jotka olleet lapsena ei niin suosittuja. Siis perinteistä nörttikategoriaa. Ja nyt hyvissä hommissa hyvällä koulutuksella, paljon kavereita (kun samanhenkisiä fiksuja tyyppejä löyty sitten yliopistolta/korkeakoulusta) ja vaimot jne.

Eli omalle pojalleni toivoisin, että olisi kaveri tai pari vähintään ja älyä. Kyllä sillä älyllä kuitenkin pitkälle pääsee. Ostareilla notkumalla ei välttämättä. Tosin molempi parempi. Mutta pelkkä sosiaalisuus ei ehkä kanna kuitenkaan kovin hyvin.

kun lapsen kaverimenestys.



Jos lapselle on edes yksi hyvä kaveri ettei ole yksinäinen niin se riittäisi.



Lapseni on hyvä koulussa ja hänellä on monta hyvää kaveria koulussa ja koulun ulkopuolella. Usein oppimistaidot ja sosiaaliset taidot kulkevatkin käsi kädessä.

se hyvän koulumenestyksen omaava nörttiporukka löytää sitten vähän myöhemmin ne kaverit keiden kanssa todella synkkaa-

perinteistä nörttikategoriaa. Ja nyt hyvissä hommissa hyvällä koulutuksella, paljon kavereita (kun samanhenkisiä fiksuja tyyppejä löyty sitten yliopistolta/korkeakoulusta) ja vaimot jne.

Kyllä koulumenestyksen nostan ekaksi minäkin.

Itse ajattelisin että lapsi on onnellisempi jos hän on sosiaalisesti kyvykäs ja hänellä on kavereita.



Minun poikkeuksellisen lahjakas (koulumenestyksellä & älykkyydellä mitattuna) lapseni on lahjakas sosiaalisestikin. Opettajan kanssa keskustelimme juuri tästä aiheesta arviointikeskustelussa.



Opettaja olisi halunnut siirtää lapsemme luokkaa ylemmäksi ja siitä päädyimme keskustelemaan siitä mikä on meille tärkeintä.

takaisi onnen elämässä kun siitä on niin monta esimerkkiä etei se sitä tarkoita! Miksi pitäisi aina pyrkiä olemaan loistava joka asiassa kun se aiheuttaa vain paineita ja pakkomielteitä? On olemassa niin paljon muutakin loistavan ja huonon välissä :) sosiaaliset taidot kyllä huomattavasti tärkeämpiä kuin ajatellaan ihmisen onnellisuutta!

mun kaverilla nörttipoika 18v joka syrjäytynyt muista. Aina pärjännyt lopistavasti koulussa mutta tuskin se tulee poikaa auttamaan onnellisuuteen. Yleensähän tuollaiset täydellisyyden tavoittelijat ovat sosiaalisesti kyvyttömiä...minulle ainakin onnellisuus tulee lähimmäisistä ei työmenestyksestä tai mammonasta.

sosiaalinen tapaus myös mutta AIVAN käsi käytännön asioissa :(

Koulussa ei tarvitse pärjätä erinoamisesti pärjätäkseen taloudellisesti tässä elämässä mutta ilman sosiaalista verkostoa ihminen on hemmetin yksin ja onneton! Mun molemmat lapset ovat koulussa keskinkertaisia (tai no tyttö pärjää keskivertoa paremmin) mutta sosiaalisesti ovat hyvin lahjakkaita ja väitän, että siitä syystä niin ihanan onnellisia lapsia.

Minulla on kaksi lasta, joista toinen, poika, on ihan taaperosta asti ollut hirveän kiinnostunut ihan kaikesta. Oppi lukemaan ja laskemaan ihan itsekseen neljän vuoden huiteilla ja suorastaan ahmiin erilaisia tietokirjoja, luontodokumentteja ym. Koulussa hänellä on helppoa ja onnekseen sellainen opettaja, joka osaa antaa tarvittaessa ylimääräisiä haasteita. Ystäviäkin pojalla koulussa ja parissa harrastuksessaan toki on, mutta hän ei mitenkään aktiivisesti esim. iltaisin hakeudu kavereiden seuraan, vaan viihtyy kotona meidän vanhempien seurassa ja lueskelee paljon.



Toinen lapseni, tyttö, on juurikin tyyppiä sosiaalisesti lahjakas. Hirveän tykätty kaveri tarhassa ja hurmaa aurinkoisella, avuliaalla luonteella kutakuinkin kaikki kohtaamansa ihmiset. Tämä eskarityttö ei voisi vähempää olla kiinnostunut esim. lukemaan oppimisesta, eikä edelleenkään osaa esimerkiksi viikonpäiviä. Hän on kyllä sinänsä ahkera ja tunnollinen, mutta sellainen hinku oppia uutta tuntuu puuttuvan.



Niin että kumpiko näistä ominaisuuksista sitten on se, jolla elämässä pärjää? Minä en osaa sanoa. Toivon vain, että kumpikin pärjää omalla tavallansa ja löytää sen oman tiensä, joka tekee heidät onnelliseksi. Suurta iloa saan siitä, että nämä sisko ja veli ovat keskenään kuin paita ja peppu. Toivon todella, että sisäruussuhde säilyy yhtä lämpimänä pitkälle aikuisuuteen.

Riittää että on yksi tai kaksi kaveria, ei tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta hyvä koulumenenestys takaa tulevaisuudessa hyvän työpaikan ja elintason.



Mieluummin se hieman nörtti ja vain vähän kavereita omaava kuin teinipissis joka antaa jo 12v kaikille kaduilla kun on niin sosiaalisesti lahjakas ja pamahtaa paksuksi viimeistään 17v iässä ja ilman ammattia tai lähihoitajana elää sit sitä sosiaalisesti lahjakasta elämäänsä.

Sitä kun on vaikeampaa oppia myöhemmin.

Jos sitä ei ole luonnostaan, niin sitä on vaikeampi harjoitella. Ja lapsi itse saa siitä varmaan enemmän onnistumisen elämyksiä.

ei tarvitse pärjätä erinomaisesti koulussa, mutta toivon että hän kuitenkin pärjää hyvin.

Hänen ei myöskään tarvitse olla ns. kavereiden suosiossa, mutta luokassa kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja kaikki on otettava huomioon.



Vastauksena kysymykseen: näistä tärkein minulle on että hän on sosiaalisesti kyvykäs.

t. hyvin koulussa pärjäävän mtta yksinäisen pojan äiti

paljon ihmisestä kerro, mutta jos jompikumpi on valittava niin ehdottomasti se sosiaalinen kyvykkyys.

t: yhden koulussa huonohkosti pärjäävän mutta sosiaalisesti lahjakkaan pojan, toisen koulussa koht. hyvin pärjäänvän sos.lahjakkaan pojan ja koulussa erinomaisen hyvin pärjäävän sosiaalisesti lahjakkaan tytön äiti.