Eikö teitä pettäjiä edes mietitytä se, että

tekevät ne haavat lapsiin. Lapset samaistuvat vanhempiinsa, sitä enemmän mitä nuorempia ovat, ja tuntevat petetyn vanhemman kärsimykset nahoissaan, vaikka sanaakaan ei riideltäisi lasten kuullen.



t. pettäjän tytär

Kaikki tämä suru on äärimmäisen yksiavioisuuden kulttuurin satoa. Kuten muualla jo kirjoitin, ihmisen seksuaalisuus on kuin ruokahalu, eli ei samaa suosikkiateriaa monikaan jaksa syödä joka päivä loppuelämänsä ajan. Harvat jaksavat mutta kyllä se koettelee ketä tahansa. Eli tässä vertauskuvassa suosikkiateria on se puoliso. On täysin mahdollista että yksi ihminen rakastuu useampaan kuin yhteen ihmiseen. Vaihtelu virkistää. Yksiavioisuus, eli rakkauden kieltäminen muita paitsi yhtä ihmistä kohtaan, on jäänne ajoilta jolloin yksiavioisuudesta oli ihan oikeasti hyötyä, ja jolloin moniavioisuudesta oli selkeää haittaa. Tänä päivänä meillä on kondomit ja seksuaalinen terveystieto. Jossain leffassa sanottiin tyyliin "Tämän sukupolven sota on sielullinen, ei fyysinen".

Se on kieltämättä aika mieletön taakka suhteen molemmille osapuolille jos oikeesti tavoitellaan vankilaa muistuttavat olosuhteet. Tottakai kaikilla on omat säännöt ja liikkumavara, mutta näitä pikkuhitlereitä riittää tosi paljon jotka haluavat säädellä puolison ystävien tapaamista, itsetyydytystä, tai kommentoi aina jos vaikka mainoslehdessä tulee alusasuosasto vastaan.

Nykyaikana kun ei olla taloudellisen riippuvuuden takia yhdessä ja asiat on muutenkin menneet eteenpäin niin kuvittelisi että useampi voisi nähdä sen elämänpituisen kumppanuuden tärkeimpänä pointtina. Ei se sitä tarkoita että pitäs ravata sängystä toiseen ja levittää kaikille haluaville, mutta tää järetön kyttääminen ja loputon kostonkierre hairahduksen jälkeen on syvältä. Itse olen sanonut kumppanilleni että mun rakkaus häntä kohtaan on ehdoton. En vaadi tekoja, en vaadi kieltoja, haluan vaan että hän hymyilee ja kokee elämän rikkauksineen.

Ja sitten se aihe.. Ei missään tapauksessa saa kaataa sitä omaa heikkouttaan vielä heikompien niskaan! Lapset täytyy säästää. Itse olen kasvanut tilanteessa jossa petetty osapuoli joka käänteessä kymmenen vuoden ajan muistutti koko perhettä. Samalla huomautteli ettei aviovelvollisuuttaaan halua hoitaa tai edes yrittää.

On aivan sama, minkä kulttuurin mukaan sitä parisuhdetta eletään. Jollakulla voi olla useampia vaimoja, toisella jalkavaimoja jne. Asia on ok, kun asia on kaikille osapuolille ok ja ollut tiedossa riittävän ajoissa.



Pettämisessä on kyse salailusta ja luottamuksen rikkomisesta. Jos ihminen on täysin omanapainen ja tekee kaikkea, mikä itseään huvittaa välittämättä toisten tunteista, ei häneen voi luottaa, mutta senkin tietää sitten etukäteen. Niin kauan kun hän ei yritä syyllistää muita omasta itsekkyydestään. Itsekkäintä on se, että omista ongelmista syyttää muita ja oikeuttaa sillä loukkaavat tekonsa. Pettäjä pettää aina siksi, että hänellä on ongelma. Siihen ei todellakaan tarvita muita osapuolia.



En tajua näitä, jotka kitisevät seksittömyydestä, hirviöpuolisoista ja vaikka mistä. Jos sitä suutaan ei saa auki eikä kykene ilmaisemaan, että on tyytymätön nykytilaan, ei voi syyttää parisuhteen tilasta muuta kuin itseään. Jos on yrittänyt puhua, on käyty pariterapiassa (tämä tärkeää siksi, että ulkopuolinen on arvioimassa ongelmia) mutta mikään ei auta, niin sitten siitä suhteesta on lähdettävä tai omista aikomuksistaan on kerrottava sille puolisolle. Varmasti osa puolisoista suostuu lasten parhaaksi pysymään liitossa, vaikka toinen liitelee ties missä. Rehellisyys on kuitenkin se avainsana. Vaikka puoliso tuntuisi kuinka vastenmieliseltä, se pettäminen on aina oma valinta, jolla nakerretaan perheen perustaa. Pettämisessä on kyse omien ongelmien siirtämisestä perheelle eli teko on raukkamainen ja itsekäs aina.



Ongelmat eivät selviä, jos niistä ei puhu, ja jos puoliso ei suostu asioita setvimään, ei se pettäminen ole mikään ratkaisu. Lapset kärsivät aina - tulee se ero ennemmin tai myöhemmin. Itse voi vain päättää, tekeekö asiat reilusti vai itsekeskeisesti. On helppo käyttää lapsia tekosyynä kaikkeen, mutta lasten parasta ei ole elää parisuhdemallissa, jossa vanhemmat syyttelevät toisiaan ongelmistaan ja elävät tunnekylmässä parisuhteessa salaillen ja kyräillen.



Aika harva meistä arvostaa ystävänä sellaista, joka selän takana sanoo ja puhuu toisesta vaikka mitä, ei pidä sovittuja lupauksia eikä kykene kommunikoimaan. Miksi tällaista tarvitsisi sietää puolisolta? Ei ne lapset ole tyhmiä, kyllä ne tajuavat, miksi isä on hyväntuulinen vain ollessaan muualla, miksi äiti itkee jne. Vain todellinen raukka kaataa pettämisen syyt puolison niskaan, kun itsellä ei ole ollut sisua ja ymmärrystä selvittää niitä ongelmia ja toimia perheen parhaaksi kaikin tavoin. Halveksuttaa nämä "lasten takia jäin toimimattomaan suhteeseen". Niin teki myös isänikin ja antoi mielisairaan äitini terrorisoida meitä lapsia, kun itse hymy huulilla vietti kaksoiselämää muualla. Kun viimeinenkin meistä lapsista muutti kotoa pois, muutti myös isä ja jätti vastuun sairaasta äidistä meille lapsille. Oliko tuossa teossa mitään reilua? Ei ollut reilua äitiä kohtaan eikä ollut reilua meitä lapsia kohtaan. Jos hän olisi eronnut äidistä, kun me olimme pieniä, olisimme me saaneet lähes normaalin lapsuuden ja äiti olisi pakotettu hakemaan apua jo paljon aiemmin. Katastrofi ei olisi kaatunut meidän lasten niskaan. Mutta isän mukaan hän ajatteli koko ajan vain meidän lasten parasta, että kotia ei rikota... Ei kykene nössö tunnustamaan, että oli liian suuri raukkis uskaltaakseen tehdä rohkeita tekoja koko perheen hyvinvoinnin vuoksi.



Älkää käyttäkö lapsianne tekosyynä pettämiseen! Kyse on tasan tarkkaan teidän omasta kyvyttömyydestänne selvittää ongelmat ja kohdata ne.

Vaikka vanhemmat eroaa, ei se tarkoita eroa lapsista. Vanhemmat voivat parantaa välejään erottuaan, vaikkeivat saman katon alle enää muuttaisikaan. Meillä on toimivat välit exäni kanssa ja kerrotaan omia kuulumisiamme lasten asioitten lisäksi. Koskaan en ole lapsille haukkunut heidän isäänsä.

Huono vaihtoehto on jatkaa elämää kulisseissa katkerana ja olevinaan pidetään lapsilta asiat salassa. Ei onnistu, sillä lapset vaistoavat kaiken.

On aivan sama, minkä kulttuurin mukaan sitä parisuhdetta eletään. ! Kyse on tasan tarkkaan teidän omasta kyvyttömyydestänne selvittää ongelmat ja kohdata ne.

Aloitetaan siita, etta lapsen koti on vanhempien valinen suhde.

Jos suhteessa on isoja ongelmia (seksittomyytta, kylmyytta, halveksuntaa ym.) On vanhempien velvollisuus yrittaa ratkaista nama ongelmat, keskustelemalla, hakemalla ammattiapua tai eroamalla. Pettaminen ei ole ratkaisu.

Pettaminen on AINA pettajan ongelma ja hanen pitaisi miettia mista tuollainen huono itsetunto ja hyvasynnantarve kumpuaa. Ratkaisemalla oma ongelma uskon etta parisuhdekin paranee.

Jos haluat muita kumppaneita sinun pitaa antaa toiselle myos se valinta haluaako han olla sellaisessa suhteessa.

On aivan sama, minkä kulttuurin mukaan sitä parisuhdetta eletään. Jollakulla voi olla useampia vaimoja, toisella jalkavaimoja jne. Asia on ok, .... omasta kyvyttömyydestänne selvittää ongelmat ja kohdata ne.

Juuri näin, asiat täytyy selvittää ja sopia yhteiset säännöt. Mutta se sama kuutio mihin jokainen pariskunta ja suhde halutaan survoa ei oikein enää sovi kaikille. Kun nyt kerran yli puolet liitoista päätyy eroon niin tuskin kyllä kovin paljon heikommin voisi mennä jos uskallettaisiin elää muutenkin. Ei pettämällä, vaan eritavalla kun yleisesti ymmärretään hyväksytyksi ja perinteiden mukaan.

Kumppanuutta korostaen ja ihmisarvoista elämää eläen, tasapuolisesti.

Hyvä kirjoitus, hyvä pointti.

.. mutta ei, en ole tilivelvollinen lapsilleni. Avioliittoni on kahden kauppa, minun ja mieheni. Meillä on toki ihanat lapset, mutta he eivät liity parisuhteeseeni.



Jos niin kävisi että joutuisimme eroamaan, sen eron syyt eivät kuuluisi lapsille. Jokainen vastuuntuntoinen ja aikuinen vanhempi pitää huolen siitä että lapset eivät joudu todistamaan aikuisten välisiä keskusteluja.

Ehdottomasti paras.

On kuitenkin kokonainen perhe. Ja usko pois, että vaikka et sillä hetkellä syytä kertoisi niin kyllä he sen joskus saisivat selville. Varsinkin nämä tapaukset joissa kaikki on periaatteessa hyvin mutta petetään vain omien himojen vuoksi on säälittävää ja täysin turhalla asialla leikkimistä. Ja kyllä jos tuhoat perheen omalla tyhmllä käytöksellä niin silloin olet tilivelvollinen lapsillesi. Riistät häneltä ehjän perheen turhalla tyhmyydelläsi. Ja usko pois sitä et heiltä koskaan saa anteeksi jos asia selviäisi.

yleensä kyllä vanhempien parisuhde on todella tärkeä asia. Useimmat lapset kyselee jossain vaiheessa, että ette kai te eroa jne.

Tuntee edes pienen vihlaisun rinnassaan ja jättää pettämättä tämän luettuaan. .

huomisen päivän ongelmat, sillä tämänpäiväisissäkin on riittävästi miettimistä.

Eikä sitä paitsi ole aikomusta jäädä kiinni.

Ja sen jälkeen romahtikin pohja myös hänen elämältään. T. AP

Itse olen myös lähietäisyydeltä nähnyt sen mitä pettäminen tekee perheelle. Isäni aikanaan tunnusti salasuhteen äidilleni ja sen jälkeen alkoi pitkä pelottava jakso. Riidat ja itkut olivat sen jälkeen jokapäiväisiä ja äiti hankki jo muuttolaatikot valmiiksi. Minä kauhulla odotin sitä päivää, kun olisi pitänyt päättää kumman vanhemman kanssa haluaa asua. Mutta pikkuhiljaa tapaus tyyntyi ja ongelmat lakaistiin piiloon. Mutta edelleen näin lähelläni vain kalseat välit elämäni tärkeimpien aikuisten välillä. Vanhempani päättivät yrittää selvitä ja nyt lopulta, vuosia tapahtuneen jälkeen, näen jälleen lämpimät tunteet vanhempieni välillä. Jotain kuitenkin muuttui. Vanhempani lakkasivat riitelemästä, kaipa pelkäävät torailun nostavan vanhat kipeät muistot esiin.



Tämän kokemuksen vuoksi olen päättänyt, etten ikinä tai missään olosuhteissa edes harkitse pettämistä. Intohimo on itse kullekkin tärkeää, mutta pettäminen satuttaa aivan liian montaa ihmistä. Perheellisellä se ei todellakaan ole kahden kauppa.

Riippuu tietenkin minkä ikäiset lapset... mutta varsinkaan pienille? Ihan sama, kun ei lapsille kerrota, että inhoaa ja halveksuu iskää, eikä voi sietää tätä, ja erotaan sen takia?

Tottakai avioero itsessään on rankkaa lapsille. Lapset kun syyttävät siitä yleensä itseään. Pettäminen on kuitenkin lapsen maailmassa jotain vielä kamalampaa. Se merkitsee lapselle sitä, että hänen kuvittelemaansa perhettä ei ole koskaan ollutkaan vaan vain pelkkä valhe.

Etenkään tapauksissa, joissa isä/äiti muuttaa uuden puolison kanssa yhteen tai tekee uuden suhteen lapsille selväksi ennen kuin ero on edes voimassa. Näitä löytyy yllättävän paljon.



Jos luulette ettei lapset tajua että uusi kumppani vie sen toisen vanhemman paikan (ja mitä se tarkoittaa) niin tyhmiä olette.

Kokemusta toisinpäin; miehen äiti jäi kiinni ja myönsi pettämisen. Siitä on nyt yli 30 vuotta, mutta mies muistaa sen aina. Hän oli sen verran pieni, kun se tapahtui, että se tapaus ja sen käsitteleminen on jäänyt kummituksena hänen mieleensä.



Hyvä puoli siinä on se, ettei itse voisi koskaan tehdä samoin. Huono puoli se, että on mustasukkainen.

15-vuotiaana sitten sain tietää miksi ero alunperin tapahtui, kun sisareni, josta en ollut koskaan kuullut mitään, tupsahti elämääni. Sen päivän jälkeen en ole isääni tavannut. Halveksin häntä, enkä valitettavasti osaa antaa hänelle anteeksi.