Miksi niin moni haluaa VAIN 2 lasta?

En ole minäkään missään vaiheessa sanonut, että kaksi menee siinä kuin kolmekin. Ei todellakaan mene, vaan hommaa on todella paljon enemmän. Minä kuitenkin rakastan lapsiani ja halusin kolme ja varmasti saavat kaikki kolme syliä ja halia. Ja meillä myös isovanhemmat ottavat kaikki kolmekin lasta kerralla hoitoon tarvittaessa. Sanoin vain kuten edellinen kirjoittajakin, ettei kolme lasta tarkoita kaikilla sitä, ettei ole varaa tehdä mitään eikä päästä mihinkään.

kiva yleistys. Jos olette noin tyytyväisiä omaan valintaanne, niin miksi hyökkäätte syyttömien suurperheenäitien kimppuun? Onko sulle joku suurperheenäiti ollut pahansuopa vai mistä moinen yleistys?

Jos on tyytyväinen omaan elämäänsä niin ei kai aihetta hyökätä muiden valintojen kimppuun?

tuntuu aina ennemminkin niin päin, että niissä perheissä joissa enemmän lapsia, todellakin kituutetaan ja lapset kulkevat räkä poskella, äiti kireänä hiukset hätäponnarilla jne. Mulla yksi lapsi, voisin tehdä enemmänkin , mutta en halua. jokaisen oma valinta, suurperheiden mammat on kyllä häijyjä ja pahansuopia.

Itse olen kuitenkin halunnut 3 lasta. Kolmen kanssa on taas enemmän hommaa kun kahden kanssa, kestää kauemmin ennen kun pääsee helpommalla kun pikkulapsiaika vaan jatkuu ja jatkuu. Mies haluaisi neljännen mutta minä vielä harkitsen juurikin em. syistä. Olen ollut kotosalla jo 7 vuotta ja tämä on ollut minun urani ja työni.



Olemme matkustelleet kolmen kanssa runsaasti eikä se ole vielä ollut vaikeaa, pienin on vasta 2v ja nukkuu matkasängyssä. Isompien kanssa matkustelusta ei ole vielä kokemusta.

mutta eipä lapsetkaan ole mitään peruspissiksiä joiden pitää saada kaikki sama kuten muillakin. On niillä omat läppärit ja 500e älypuhelimet, kesätyörahoillaan hankkineet. Töitä ovat tehneet 12-vuotiaasta koska eivät ole oppineet "pappa betalar"-asennetta. Eivät juo, polta ja viihtyvät kotona. Rahaa ei ole, muttei arvomaailmakaan sellainen että kaikki pitää saada ilmaisiksi. Toinen sanonut nyt lähes täysi-ikäisenä ettei "köyhyys" ole heidän elämässään näkynyt, että ollaan selvitty aika hyvin.

Minun puolestani jokainen hankkii niin monta lasta kuin haluaa. Ystävissäni on kaksi- ja kolmilapsisia sekä (vapaaehtoisesti)lapsettomia, muttei kellekään ole koskaan ollut ongelma että minulla on 6 lasta. Monilapsisuus tuntuu olevan ongelma lähinnä av:lla.

Meidän lapset muuten haluaa että vielä syntyisi lisää vauvoja perheeseen joskus. Tuskin olisi näin jos tuntisivat jääneensä jostain paitsi. Esikoisen kanssa puhuttiin että jos hän olisi ainut niin saisi materiaalisesti enemmän, mutta hän sanoi että se olisi tosi tylsää jos ei näitä sisaruksia olisi.

t. se kuuden äiti

sekin kun ihan oikeasti niitä kolmeakaan lasta ei aina saa perhehuoneeseen. Joudumme ottamaan kaksi huonetta kun lapset ovat jo niin isoja, ettei mahdu enää yhteen huoneeseen.

Ja ei, emme tee kuutta lasta siksi kahdenkymmenen vuoden aikajanalla siksi, että joku on sitä mieltä, että se on ihan helppoa ja heillä rahat riittää ja jokaisella kuudella on ollut muotifarkut ja varaa ostaa lukiokirjat ja auttaa myös muiden opiskelujen aikaan. Okei, joillain on voinut olla, meillä ei.

Mutta en silti tekisi sitä kuutta lasta, vaikka olisikin varaa. Ei vain sovi meille.

Sehän on vain hyvä että ihmiset realistisesti pohtivat omia resurssejaan ennen lasten hankintaa. Meillä on 3 lasta ja voin sanoa että todellakin 3 on enemmän kuin kaksi. Etenkin tuo matkustelu on vaikeutunut niin paljon että joskus sydäntäni särkee, se kun on minulle rakkaimpia ajanvietteitä. Rahaa meillä on paljon ja hoitajia voidaan palkata mutta kyllä muitakin voimavaroja tarvitaan.

Hehheh..juu..

Vierailija - 23.12.11 04:11 (ID 13949174)

kiva yleistys. Jos olette noin tyytyväisiä omaan valintaanne, niin miksi hyökkäätte syyttömien suurperheenäitien kimppuun? Onko sulle joku suurperheenäiti ollut pahansuopa vai mistä moinen yleistys? Jos on tyytyväinen omaan elämäänsä niin ei kai aihetta hyökätä muiden valintojen kimppuun?

tuntuu aina ennemminkin niin päin, että niissä perheissä joissa enemmän lapsia, todellakin kituutetaan ja lapset kulkevat räkä poskella, äiti kireänä hiukset hätäponnarilla jne. Mulla yksi lapsi, voisin tehdä enemmänkin , mutta en halua. jokaisen oma valinta, suurperheiden mammat on kyllä häijyjä ja pahansuopia.

En ole lainkaan luonteeltani häijy enkä pahansuopa enkä kateellinen.

Olen hyvin peruspositiivinen ja sosiaalinen sekä iloinen nainen. Minulla on kuusi lasta 1-18 vuotiaat, minulla on rakastava aviomies ja elämä kaikinpuolin mallillaan. Parhailla ystävilläni on 0-4 lasta. Olen sekä miesten että naisten keskuudessa kysyttyäm seuraa, johtuneeko siitä etten ole kärkäs arvostelemaan enkä tuomitsemaan muita valinnoistaan tai elämäntavoistaan..?

eikä hermot liioin.

Se on vain HYVÄ ASIA, että ihminen tuntee omat resurssinsa ja voimavaransa eikä ahnehdi liikaa kun ei ole pakko.

Ennen ei muuta voinut kuin saada paljon lapsia kun ei ollut ehkäisyjä mutta nyt nainen voi itse päättää montako haluaa hoitaa ja synnyttää.



Mulla ei ole ikinä edes ollut mitään vauvakuumetta. Ekan lapsen sain kun ajattelin, että kai sellaisen pitää antaa tulla jos on tullakseen ja toisen sen takia, että ajattelin, että ekalle lapselle pitää saada sisarus. Ja sen jälkeen ajattelin, että ei enää vauvoja eikä synnyttämisiä, tämä riittää mulle. Mies olisi halunnut vielä kolmannen mutta sanoin, että mä en jaksa enempää, joten hän tyytyi kohtaloonsa.

En koe itseäni ison perheen äitinä ja onneksi myös mieheni on samaa mieltä. Lapsemme ovat ihania ja rakkaita ja vaikka ovat molemmat poikia ei edes se synnytä vauvakuumetta, että josko nyt tulis tyttö.



Olen kiitollisia näistä kahdesta, mutta myös kiitollinen siitä että parisuhteemme on kestänyt vauvavuodet kun molemmat pojat oli pieniä ja miehellä uutena yrittäjänä paljon töitä ym. Nyt on jo enemmän aikaa tehdä ja elää muutakin kuin pikkulapsiarkea. Poikamme nyt 6v ja 8v ja itsekin vielä suht nuori. (32v). Elämä on onnellista juuri näin!

Mutta en halua enempää "riippakiviä" elämääni. Vauva-aika oli ihan ok ja siedettävää, mutta en halua sitä enää toista kertaa.

Lapsen puhumaanoppiminen ja ensiaskeleet saivat melkein tipan linssiin, mutta kerta riittää.

Haluan hoitaa lapseni kotona, mutta en jaksa vuosikausia. Yhden kanssa on niin vapaata ja helppoa eikä minulla ole mielenkiintoa vaikeuttaa tahallisesti. Haluan antaa lapselleni kaikkeni, mutta en usko että osaisin jakaa itseäni tasapuolisesti useammalle.

Siinä vähän sinne päin, miksi meillä on vain 1 lapsi.

Tärkein syy on varmaan se, että ei nyt vain satu tuntumaan siltä.

että kasvaa. Itse olen huomannut kyllä saman. Kuusi lasta kerralla olisi ollut katastrofi. Kun niitä oli kaksi niin oli tosi rankkaa. Kahden pienen kanssa meni hermot helpommin, nyt on sellanen "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos"-mentaliteetti. Lasten huuto, kiukkukohtaukset ym. on ihan peruselämää enkä edes aina kiinnitä huomiota niihin, saatika sitten että hermot menisi. Olin jo valmis lopettamaan kahteen, mutta tuli se vauvakuume sitten taas ja jäi tällä kertaa päälle;)

eikä hermot liioin.

Se on vain HYVÄ ASIA, että ihminen tuntee omat resurssinsa ja voimavaransa eikä ahnehdi liikaa kun ei ole pakko.

Ennen ei muuta voinut kuin saada paljon lapsia kun ei ollut ehkäisyjä mutta nyt nainen voi itse päättää montako haluaa hoitaa ja synnyttää.

Mulla ei ole ikinä edes ollut mitään vauvakuumetta. Ekan lapsen sain kun ajattelin, että kai sellaisen pitää antaa tulla jos on tullakseen ja toisen sen takia, että ajattelin, että ekalle lapselle pitää saada sisarus. Ja sen jälkeen ajattelin, että ei enää vauvoja eikä synnyttämisiä, tämä riittää mulle. Mies olisi halunnut vielä kolmannen mutta sanoin, että mä en jaksa enempää, joten hän tyytyi kohtaloonsa.

meillä on uusperhe, mihin kuuluu 3 lasta miehen puolelta, joten en halua itse enempää kuin 2 biologista lasta, koska kyllähän 5 lasta on jo ihan kiva määrä :)