Miksi niin moni haluaa VAIN 2 lasta?

yksinkertaisesti jaksanut enempää niitä kamalia vauvavuosia valvomisineen. Meillä on ollut kaksi valvottavaa ja itkuista vauvaa ja olen ollut rättiväsynyt ja masentunut vauvavuosien aikana. Meillä on kaksi lasta isolla ikäerolla ja se sai riittää. En ikinä olisi jaksanut enempää. Nyt on niin helppoa kun kummatkin lapset on jo isompia ja elämä helppoa. On omaakin aikaa ja voi taas panostaa uraan. Iso perhe on myös elämäntapavalinta jollaista en olisi halunnut tehdä. Näin itsekkäänä ihmisenä haluan elää myös omaa elämää enkä vain passata ja hoivata muita.

että elämä on sopivan kiireistä, ei liian kiireistä. Kolme on liikaa. En pidä kiireestä ja siitä tunteesta että mua revittäis joka suuntaan yhtäaikaa.

Näin vauvakuumeilevana ihmettelen, että jos ne lapset on niin ihania ja rakkaita, niin miksi niin moni hankkii vain ne kaksi lasta? Ja joo tiedän, että aina ei saa, mutta siis moni PÄÄTTÄÄ ettei halua enempää. Kummastelen vähän miksi.

Että yksinkertaisesti siksi, että kaikki eivät halua montaa lasta.

Monelle yksi on liian vähän ja kolme liikaa, kaksi juuri sopiva.

Samalla periaatteella sitten voit kummastella sitä, miksi jotkut PÄÄTTÄVÄT haluta vain yhden lapsen. Tai miksi jotkut haluavat kolme tai jopa enemmän? Tai miksi jotkut eivät halua lapsia ollenkaan?

No, alkoi ärsyttämään tuo "Jos ne lapset ovat niin ihania ja rakkaita" kohta. Mikseivät ne kaksi lasta olisi ihania ja rakkaita? Miksi lasten ihanuuden ja rakkauden pitäisi tarkoittaa sitä että haluaa kymmenen lasta?

Hitto. Haluisin minäkin lapsen (vihaan sanontaa vauvakuume), olen toista lasta halunnut jo kolme vuotta, mutta kyllä minä osaan vielä järkevästi ajatella että jotkut nyt vain haluavat tietyn määrän lapsia. Itse haluan kaksi lasta, en enempää. Ja onneksi on meitä jotka emme niitä lapsia teekään sitä viittä tai enempää. Suomi on pieni maa, eikä maapallonkaan varat loputtomiin riitä.

- lapsilla on sisarus, eivät joudu kasvamaan yksin ja tulevaisuudessa esim. kun me vanhenemme, ovat tukena toisilleen

Entä jos toinen sisaruksista kuolee. Toinen jää ilman yhtään sisarusta.

- mahdutaan hyvin normaaliin autoon ja näppärän kokoiseen perus asuntoon (miesmäinen järjenääni..)

Kolme lastakin mahtuu normaaliin autoon!

- Rahat eivät riitä enempään (mitä en itse allekirjoita)

Rahat kyllä riittävät kolmeen jos kahteenkin!

- Helppo vielä kulkea ja matkustaa, kolmannen kanssa olisi paljon vaikeampaa

Höpö höpö

Nuo nyt äkkiä tulee mieleen. Meillä siis on 2-vuotiaat kaksoispojat ja alun alkaenkin mies sanoi, että 2 lasta n. 2v ikäerolla, sukupuolesta viis. Saimme kerralla kaksi ja mies on erittäin tyytyväinen. Itse haaveilen, että tulevaisuudessa, kun pojat kasvavat, voisimme yrittää saada lisää lapsia. Minun on itseasiassa hyvinkin vaikea hyväksyä se ettei mies enempää halua. Mutta kun muutoin on upea mies, niin pakko jossain joustaa..

Älä jousta, sinun on elämä myös!

Näin vauvakuumeilevana ihmettelen, että jos ne lapset on niin ihania ja rakkaita, niin miksi niin moni hankkii vain ne kaksi lasta? Ja joo tiedän, että aina ei saa, mutta siis moni PÄÄTTÄÄ ettei halua enempää. Kummastelen vähän miksi.

Että yksinkertaisesti siksi, että kaikki eivät halua montaa lasta.

Monelle yksi on liian vähän ja kolme liikaa, kaksi juuri sopiva.

Samalla periaatteella sitten voit kummastella sitä, miksi jotkut PÄÄTTÄVÄT haluta vain yhden lapsen. Tai miksi jotkut haluavat kolme tai jopa enemmän? Tai miksi jotkut eivät halua lapsia ollenkaan?

No, alkoi ärsyttämään tuo "Jos ne lapset ovat niin ihania ja rakkaita" kohta. Mikseivät ne kaksi lasta olisi ihania ja rakkaita? Miksi lasten ihanuuden ja rakkauden pitäisi tarkoittaa sitä että haluaa kymmenen lasta?

Hitto. Haluisin minäkin lapsen (vihaan sanontaa vauvakuume), olen toista lasta halunnut jo kolme vuotta, mutta kyllä minä osaan vielä järkevästi ajatella että jotkut nyt vain haluavat tietyn määrän lapsia. Itse haluan kaksi lasta, en enempää. Ja onneksi on meitä jotka emme niitä lapsia teekään sitä viittä tai enempää. Suomi on pieni maa, eikä maapallonkaan varat loputtomiin riitä.

Suurimmalla osalla tutuista on kaksi lasta ja vielä sopivasti poika ja tyttö. Meille odotetaan nyt kolmatta. Luultavasti olisi tosin jäänyt kahteen jos sisaruksilla ei olisi niin kahdeksan vuoden ikäeroa.

Kyllä välillä hirvittää ajatella millä kaikki kulut maksetaan. Meillä käytetään kirppari ja huutis vaatteita mutta haluan esim. että ulkovaatteet on laadukkaat. Ei tarvitse olla saman vuoden malli tai väri mutta kuitenkin. Kolmelle ostettuna se tekee aika ison summan. Nyt toivonkin, että tulokas olisi kuopuksen kanssa samaa sukupuolta niin saisi periä isonsiskonsa vaatteita. Auto pitää vaihtaa isompaan kylläkin ihan tavis farmariin mutta nykyiseen ei mahdu kahta istuinta. Makkareita on justiin jokaiselle oma mutta tulokas saa pienimmän, työhuoneeksi suunnitellun. Ja rahan reikiä on miljoona muutakin noiden lisäksi... Jotenkin ymmärrän miksi ihmiset tosiaan haluaa sen kaksi lasta eikä yhtään enempää. Yksi on liian vähän ja kolme liian paljon.

Kolme ei ole sama kun kaksi. Kyllähän sitä tekee toki soppaa kolmelle siinä kun kahdelle mutta kun elämään liittyy muutakin esim. matkustamista (huom lentolippujen hinnat ja vaikeus saada 5 henkiselle perheelle hotellihuone, laivahytti jne), syntymäpäiviä ja jouluja, linnanmäkiretkiä jne jne. Lisäksi jos haluat antaa lapsellesi mahdollisuuden harrastaa ja liikkua se maksaa (kunnon pyörät, sukset, laskettelukamat ja hissiliput, soittimet ja soittotunnit) jne.

Ja sitten se kuskaaminen, kyllä kolmen aikataulu on vaikeampi sopia kun kahden.



t. neljän äiti

Enemmänkin haluaisin saada lapsia, mutta omat voimavarat ei riitä. Siksi lapsiluku saa jäädä kahteen.

haluan lapselleni sisaruksen, mutta myös paljon aikaa. Aikaa rakastaa ja antaa huomiota. Enemmän rahaa käyttää matkustamiseen, yhdessä tekemiseen ja lomailuun. Kaksi tuntuu sopivalta nyt, ennen ensimmäistä lasta haaveilin neljästä. Yksikin riittää, mikäli emme toista saisi koskaan. Hmm, en tiedä mitä ajattelen viiden vuoden kuluttua, kun monenlaisia muutoksia on haaveisiin tullut..



Lapset, varsinkin vauvat, vievät yllättävän paljon aikaa ja kaikessa järisyttävän suuressa vauvakuumeessani en tajunnut lainkaan, kuinka rankkaa lapsen saanti on. Ja kuinka paljon elämä muuttuu.. Olin kyllä onnellinenja vauva oli jopa suhteellisen helppo, mutta muutos silti melkoinen. En usko toisen lapsen saannin muuttavan enää elämää niin kovasti, mutta haluan tosiaan tarjota lapsilleni mahdollisimman paljon syliä, hoivaa ja rakkautta. Sen vuoksi varmaan en enää haaveile isosta perheestä...

Enkä suinkaan tarkoita, etteikö niitä saa riittämään useammalle. Varmasti saa, mutta tässä vain perustelen tätä omaa kantaani :)

on vielä se ikäerojuttukin... Milloin töihin, mitä elämältä haluaa. Haluaako olla kotiäiti, se tuntuu eriltä nyt kun työpäivän jälkeen on väsy ja haaveilee lomasta.. Se tuntuu eriltä sitten kun olet ollut 2 vuotta kotona esikoisen kanssa, saatte toisen vauvan ja olet taas 2 vuotta kotona. Kun sitten palaat töihin, lapset on hoidossa ja elämä soljuu uomassaan... Haluaako taas aloittaa alusta, ehkä.. Kukapa tietää :)



Sun haaveet voi muuttua kun saat lapsesi, monenlaiset tunteet tulevat yllättämään!

entä jos saat kaksoset?

Sitten tulee kaksoset. Sitten pitää joustaa ja venyä. Mun haaveeni ei vain ole kolme lasta, vaan kaksi. Jos kaksoset tulisivatkin, niin luultavasti keisarinleikkauksen yhteydessä katkaisuttaisin piuhat. Omasta mielestäni kun kolme lasta on liikaa.

Mutta onneksi todennäköisyys kaksosiin on todella pieni, ihan jo siksi että todennäköisyys raskauteen on pieni.

ainakin kun ne on riehaantuneita joulusta

Oma ikäni. Luulin aina että teen lapset nuorena mutta meillä olikin vuosia lapsettomuusongelmia. Saimme kuitenkin 2 lasta 2 vuoden ikäerolla, tyttö ja poika. Ikää minulla on nyt 32 ja tunnen itseni ikälopuksi lapsentekoa ajatellen.



Ja vaikka lapsemme ovat olleet todella helppoja, aina terveitä, hyviä nukkujia, perustyytyväisiä, en siltikään tykännyt vauva-ajasta, olin silti todella väsynyt vaikka olempien lasten jäljiltä voin myöntää heränneeni öisin vain muutamia kestoja.



Parisuhde kärsi kun en osaa olla kuin äiti, nyt vihdoin halut ja sen semmoiset palanneet.



En tiedä, mies haluaa vielä kolmannen lapsen ja sanoin miettiväni asiaa vuoden loppuun. Toisaalta haluaisin vaikka hoitoihin meno ei ole mitään mukavaa, hja toisaalta haluaisin jatkaa elämääni, toteuttaa toisen pitkäaikaisen haaveeni ennen kuin olen siihenkin liian vanha.

Elaminen on vaan niin kallista, ei sille mitaan voi. Me emme asu Suomessa. Just tuli 3-vuotiaan tarhalasku seuraavalle kolmelle kuukaudelle: n. 2900EUR, ja 5-vuotiaan koulumaksu seur. kolmelle kuukaudelle: 4000 EUR

Meidan rahkeet ei riita enempaan :-). Mahdutaan viela "normaaliin autoon" ja jarkevan kokoisen asuntoon.



Ja itse tuntisin koko ajan riittamattomyyden tunnetta, ei aika riita useammalle, kun nytkin tulee valilla olo, etta "suosii" toista :-)



Toivottavasti saat niita lapsia ja kun sulla on kaksi niita, mietipa tata keskustelua uudelleen



Mukavaa Joulua!

uppppp

Nuorempana halusin neljä lasta, mutta iän myötä järki lisääntyi. Ei ole resursseja kasvattaa niin montaa, kahdelle pystyy vielä antamaan kaiken. Tosin olen yh.

niin oman uran/harrastusten ja perheen välinen tasapainoilu onnistuu vielä aika mukavasti.

Jaksan itse hoitaa juuri ja juuri 2 lasta. Kun ei ole lastenhoitoapua miestä lukuunottamatta niin 2 lasta on mulle ihan tarpeeksi.

Tässä oikeastaan tuli kaikki syyt, mitä täällä jengi luetteli



Tässä mun syyt:



- kaksi sektiota takana, kohtu oli tokassa erittäin ohut (repeytymisriski kolmannen lapsen odotuksessa)



- raskausdiabetes voisi puhjeta uudelleen (olen normaalipainoinen)



- en yksinkertaisesti jaksa yövalvomisia



- tukiverkot ovat niukat, käytännössä saan vain yhdeltä ihmiseltä hoitoapua



- ajankäyttö



- matkustelu, oleminen, autot, asunnot yms. kaikki helpompaa ja halvempaa kahden kanssa.

sekä se että mies alkoi yrittäjäksi eikä pysty osallistumaan arkiaskareisiin niin paljoa. Meidän lapset on jo aika isoja 9 ja 6 vuotiaat. Nyt pääsee jo helpolla. Asuntoon ei mahtuisi kolmatta. Autoon ehkä. Isommilla on jo kalliit harrastukset, joihin ei olisi hoitovapaalla varaa. Kolmannen myötä myös matkustelu yms. olisi kallimpaa. Joskun haaveilin kolmannesta mutta elämä on riittävän kiireistä näiden kahdenkin kanssa :=)