Miksi niin moni haluaa VAIN 2 lasta?
Näin vauvakuumeilevana ihmettelen, että jos ne lapset on niin ihania ja rakkaita, niin miksi niin moni hankkii vain ne kaksi lasta? Ja joo tiedän, että aina ei saa, mutta siis moni PÄÄTTÄÄ ettei halua enempää. Kummastelen vähän miksi.
Kommentit (90)
haluan vain yhden joka mulla jo on. koko perhe tyytyväisiä, ei rahapulaa eikä huomio pulaa.
jokainen tyylillään eiks vaan?
Nro 10:n ajatukset ja kokemukset ovat aika lähellä omiani. Meillä pitkä lapsettomuus takana ja viimein meille syntyi 1. IVF:stä tuoresiirrolla 3,5v sitten tytär. Aivan ihana ja valloittava persoona, mutta vauvana oli tosi haastavahoitoinen. Tahtoisimme vielä lapselle jossakin vaiheessa sisaruksen mutta hirvittää ajatella omaa jaksamista mikäli toinenkin lapsi olisi yhtä haastava kuin tämä ensimmäinen.
Muutenkaan en voisi kuvitella itselleni montaa lasta pienellä ikäerolla, minun luonteella ei kestettäisi sitä meteliä ja kaaosta jollaista olen tuollaisissa perheissä nähnyt (voi varmaan olla poikkeuksiakin). Mies on näissä samoilla linjoilla, meille olisi hyvä pari lasta useamman vuoden ikäerolla. Tosiaan,näin voi ajatella tahattomalla lapsettomuustaustallakin.
Meillä myös neljä lasta ja se on tosi, että kolme ja neljä ei mene siinä kuin kaksi. Ihan taloudellisesti.
Mutta siis alkuperäiseen kysymykseen. Aikoinaan kun meillä oli tämä vauvabuumi meneillään ja saimme esikoisia samoihin aikoihin, pidettiin kahden lapsen äitiä sankarina. Voi, miten jaksat ja miten pystyt rakkautta jakamaan ja on se varmaan kauheaa kun on niin paljon lapsia ja miten kukaan jaksaa kahden kanssa.
Eli kahta lasta pidettiin isona perheenä. Ja varsinkin niitä, joilla lasten ikäero oli 2 vuotta, sai melkoista huokailua, että voi sinua ja olet kyllä sankariäiti kun jaksat ja miten ihmeessä sinä pystyt ja olet kyllä ihmeellinen kun noin lyhyellä ikäerolla.
Eli ei se niin mene, että tyytyy vain kahteen vaan aika moni tuntui pitävän kahta lasta paljona.
Se taas on tarina erikseen, mitä tutut sanoi kun me vain lisäännyimme ja lisäännyimme :)
Kolme ei ole sama kun kaksi. Kyllähän sitä tekee toki soppaa kolmelle siinä kun kahdelle mutta kun elämään liittyy muutakin esim. matkustamista (huom lentolippujen hinnat ja vaikeus saada 5 henkiselle perheelle hotellihuone, laivahytti jne), syntymäpäiviä ja jouluja, linnanmäkiretkiä jne jne. Lisäksi jos haluat antaa lapsellesi mahdollisuuden harrastaa ja liikkua se maksaa (kunnon pyörät, sukset, laskettelukamat ja hissiliput, soittimet ja soittotunnit) jne.
Ja sitten se kuskaaminen, kyllä kolmen aikataulu on vaikeampi sopia kun kahden.t. neljän äiti
Meillä kyllä on kolme lasta (6, 4 ja kohta 2 -vuotiaat) eli kaikki ovat vielä turvaistuimissa ja mahtuvat yhteen isoon farmariautoomme. Meillä tosin on toinenkin auto, mutta siis mahdumme kyllä koko perheenä tuohon toiseenkin pelkästään. Samoin rakastamme matkustelua ja olemme olleet tänä vuonnakin kolmella ulkomaan reissulla koko perheenä. Kaksi näistä tämän vuoden reissuista on tehty lentäen ja molemmilla kerroilla olemme yöpyneet samassa hotellihuoneessa (ns. perhehuone tms.). Ja ihania reissuja ovatkin olleet! Meillä myös jokaisella lapsella harrastuksia ja aikaa saavat kaikki paljon. Eiät myöskään joudu kulkemaan missään rytkyissä, vaan kaikki saavat laadukkaat uudeet vaatteet.
mielipiteet. Toiset sanoo (yleensä pienten lasten äidit), että kolmas ja neljäs ja kahdeksaskin varmaan menee siinä missä kaksi.
Toiset (yleensä teinien äidit) sanovat, että kolmas ja neljäs ja kahdeksas ei mene siinä kuin kaksi.
Näin meitä äitejä on erilaisia. Mutta sanoohan toiset äidit, että lapsen tulo ei mitenkään muuttanut hänen elämää. Että elämä on samanlaista kuin ennen lastakin.
Ihmettelen nimittäin vain, että minusta jokainen ihminen on niin ainutlaatuinen, että jokaisen uuden lapsen pitäisi näkyä jossain. Jokainen lapsi on ansainnut sen ja kukaan lapsi ei saisi minusta mennä siinä samassa kuin ne muutkin ja eroa ei huomaa missään.
Jopa rikkailla ihmisillä, joilla on varaa ostaa muotivaatteita jokaiselle lapselle, joka menee siinä sivussa, mitä meni ensimäisetkin.
Haaveissa olisi 4-5 lasta...
Vielä ei ole ainuttakaan kun ei ole miestäkään :(
jos et ole provo, niin häpeä vähän! Ei yhtään sanaa inhimillisyydestä, jaksamisesta, rakkaudesta - pelkkää pröystäilyä materialla ja muulla mitä mammonalla saa. Hyi hitto. Meillä odotellaan esikoista ja taloudelliset puitteet niukat. mutta uskomme, että sitoutumisella, hellyydella ja kaupunkilaisjärjellä pärjätään.
koska minulla on ensimmäisestä avioliitostani parikymppisenä saadut 4lasta jo ennestään ja kuuluvat meidän perheeseen ;-D
Vai inhimillisyys ja rakkaus puuttuvat. Juuri sanoin, jos et huomannut, että kaikki saavat aikaa paljon. Olen ollut kotiäiti esikoisen syntymästä saakka ja hoitanut itse kaikki lapset. Joten rakkaus ja ajan anto lapsille on ollut meillä todellakin tärkeää ja on yhä. Joten 55 ei tosiaankaan ollut provo.
ei ollut niin arvokast tapahtuma elämässänne, että olisi tuntunut missään tai muuttanut mitään. Hienoja vaatteita ja paljon harrastuksia ja ulkomaanmatkoja tuntuu kuitenkin saavan, vaikka hän meneekin siinä missä kaksi muutakin.
Sehän se tärkeintä on, että matkoja riittää ja paaaaaaaaaljon harrastuksia.
Usko tai älä, mutta oikea totuus on, että jopa rikkaassa perheessä lasten keskeinen ryhmädynamiikka muuttuu jokaisen lapsen myötä, vaikka sinä et sitä materialistisena äitinä huomaakaan.
Vai inhimillisyys ja rakkaus puuttuvat. Juuri sanoin, jos et huomannut, että kaikki saavat aikaa paljon. Olen ollut kotiäiti esikoisen syntymästä saakka ja hoitanut itse kaikki lapset. Joten rakkaus ja ajan anto lapsille on ollut meillä todellakin tärkeää ja on yhä. Joten 55 ei tosiaankaan ollut provo.
yksi lapsi, vähän alle 30v hänet sain. oon kyllä niin mukavuudenhaluinen, etten enää jaksaisi toista, vaikka lapsukainen maailman rakkain
Kun lapsia on useampia, ne eivät ole kaikki pieniä yhtä aikaa! Minulla on 6 lasta, iältään 10kk-17v.
Ei tarvi tällä hetkellä pitää ketään kädestä kiinni;)
Syli-ikäisiäkään ei ole kuin yksi, sellaisia enempi syli-ikäisiä, kyllä noi pienet koululaisetkin vielä joskus syliin tulee.
Autoa ei ole, jos olisi niin pitäisi olla isompi sitten. Tosin vaan yksi istuinikäinen.
Esim. vauvauintiin ei ole pakko raahata koko perhettä mukaan. Meillä voisi isommat vahtia keskimmäisiä sillä aikaa.
Ja kun ne kaikki ei ole pieniä yhtä aikaa ei lento- ym. matkoissa sen kummempia ongelmia ole.
Valmismatkat on kalliita muutenkin. Voi matkustaa myös halvemmalla, halpamatkoilla ja määränpäästä vuokrata esim. talon tai majoittua lapsiystävälliseen hostelliin vaikka 8 hengen huoneeseen.
Hoitoon on hankalampi saada useampaa lasta, mutta voi mennä osa eri paikkaan jos ei joku huoli kaikkia (meillä olleet mummolassa tai kaverilla kaikki kyllä)ja isommat voi olla jo keskenään. Iltamenojen ajan, kaupassakäynnin ym tietysti lapset voi olla keskenään, isommat katsoo perään. Sikäli helpottunut meneminenkin kun on noi isommat isompia, kuin mitä se oli kahden lapsen kanssa...
Eli tiivistettynä, lapset eivät ole kaikki pieniä yhtä aikaa, sitäpaitsi organisointikyky kasvaa lapsiluvun myötä, ne ei onneksi tule kaikki kerralla joten kehittyä ehtii siinä. Miinuksena on että matkustaminen on kalliimpaa halpaversionakin, harrastukset ym. Mutta siis nuo mainitsemasi jutut perustuu pitkälti siihen että ne kaikki lapset on hankittu ihan peräjälkeen, harvemmin kuitenkin niin.
t. Hyvää joulua kaikenkokoisille perheille:)
Minulla on vain kaksi kättä - pystyn pitämään ulkona kävellessä kahdesta lapsesta kädestä kiinni.
Meitä vanhempia on kaksi - molemmille omat sylit.
Useampiin tavallisiin autoihin mahtuu juuri ja juuri ne kaksi lastenistuinta ja kaksi pitkää aikuista - minne kolmas lastenistuin?
Useiden harrastusten sisarryhmät vaativat kaksi aikuista mukaansa, esim. uinti. Kolmannen kohdalla jäisi vauvauinnit väliin.
Lentomatkat olivat haastavaa vain sen yhdenkin lapsen kanssa, kahden kanssa se oli jo tuskaisaa, en uskalla miettiäkään sitä kolmatta. Missä se kolmas lapsi istuisi? Omalla rivillään?
Valmismatkat, hotellihuoneet jne. ovat yleensä mitoitettu nelihenkiselle perheelle. Varsinkin ne tarjousmatkat.
Yhden lapsen saa helposti mummolaan tai kummeille hoitoon viikonlopuksi. Kaksikin menettelee. Kolmannen hoidokin kohdalla kynnys kysyä ainakin minulla nousisi suuresti. Kolmen lapsen kyläily ei olekaan mikään pikkujuttu.
Tässä nyt muutama käytännön esimerkki. Kyse on varmaankin aika pitkälti elämäntapavalinnasta, kuten joku aiemmin vastasi. Mikään näistä luettelemistani syistä ei yksinään ole hyvä tai riittävää syy jättää se kolmas tekemättä, mutta yhdessä ne muodostavatkin tietynlaisen kokonaisuuden. Asiat on helpompi organisoida ja elämä pysyy paremmin hallinnassa "vain" kahden kanssa. Jos meille syntyisi kolmas, fokus siirtyisi varmasti enemmän kodin puolelle. Vaikka mielestäni meidän fokus on jo nyt hyvin pitkälti kotona.
Kun on varakas mies, kuten meillä, ei tarvitse lasten kulkea halpispuvuissa vaan voin hoitaa kotona lapseni ja lapset saavat parasta. Sille ei mitään voi jos joku lähäri ei voi lapsia tehdä enempää, koska ei raha riitä.
Jokaiselle lapselle riittää rahaa ja jokainen saa yhtä hyvät mahdollisuudet kuin toisetkin. Jokaiselle on jo omat sijoitukset laitettu pankkiin ja lisälapsi ei meidän taloutta kaataisi.
tuputtaa omia tapojaan toisille. Jos joku ei halua kuin 2 lasta niin ei halua. Heti ollaan huutamassa, että kyllä mullakin on niin parikymmentä ja raha riittää ja hoitajia riittää ja voidaan tehdä sitä ja tätä ja elämä ei ole muuttunut miksikään.
Hei haloo, jos joku ei halua tehdä kuin yhden tai kaksi ja elää heidän kanssaan niin persettäkö se teiltä kaivaa?
Kun lapsia on useampia, ne eivät ole kaikki pieniä yhtä aikaa! Minulla on 6 lasta, iältään 10kk-17v.
Ei tarvi tällä hetkellä pitää ketään kädestä kiinni;)
Syli-ikäisiäkään ei ole kuin yksi, sellaisia enempi syli-ikäisiä, kyllä noi pienet koululaisetkin vielä joskus syliin tulee.
Autoa ei ole, jos olisi niin pitäisi olla isompi sitten. Tosin vaan yksi istuinikäinen.
Esim. vauvauintiin ei ole pakko raahata koko perhettä mukaan. Meillä voisi isommat vahtia keskimmäisiä sillä aikaa.
Ja kun ne kaikki ei ole pieniä yhtä aikaa ei lento- ym. matkoissa sen kummempia ongelmia ole.
Valmismatkat on kalliita muutenkin. Voi matkustaa myös halvemmalla, halpamatkoilla ja määränpäästä vuokrata esim. talon tai majoittua lapsiystävälliseen hostelliin vaikka 8 hengen huoneeseen.
Hoitoon on hankalampi saada useampaa lasta, mutta voi mennä osa eri paikkaan jos ei joku huoli kaikkia (meillä olleet mummolassa tai kaverilla kaikki kyllä)ja isommat voi olla jo keskenään. Iltamenojen ajan, kaupassakäynnin ym tietysti lapset voi olla keskenään, isommat katsoo perään. Sikäli helpottunut meneminenkin kun on noi isommat isompia, kuin mitä se oli kahden lapsen kanssa...
Eli tiivistettynä, lapset eivät ole kaikki pieniä yhtä aikaa, sitäpaitsi organisointikyky kasvaa lapsiluvun myötä, ne ei onneksi tule kaikki kerralla joten kehittyä ehtii siinä. Miinuksena on että matkustaminen on kalliimpaa halpaversionakin, harrastukset ym. Mutta siis nuo mainitsemasi jutut perustuu pitkälti siihen että ne kaikki lapset on hankittu ihan peräjälkeen, harvemmin kuitenkin niin.
t. Hyvää joulua kaikenkokoisille perheille:)
Minulla on vain kaksi kättä - pystyn pitämään ulkona kävellessä kahdesta lapsesta kädestä kiinni.
Meitä vanhempia on kaksi - molemmille omat sylit.
Useampiin tavallisiin autoihin mahtuu juuri ja juuri ne kaksi lastenistuinta ja kaksi pitkää aikuista - minne kolmas lastenistuin?
Useiden harrastusten sisarryhmät vaativat kaksi aikuista mukaansa, esim. uinti. Kolmannen kohdalla jäisi vauvauinnit väliin.
Lentomatkat olivat haastavaa vain sen yhdenkin lapsen kanssa, kahden kanssa se oli jo tuskaisaa, en uskalla miettiäkään sitä kolmatta. Missä se kolmas lapsi istuisi? Omalla rivillään?
Valmismatkat, hotellihuoneet jne. ovat yleensä mitoitettu nelihenkiselle perheelle. Varsinkin ne tarjousmatkat.
Yhden lapsen saa helposti mummolaan tai kummeille hoitoon viikonlopuksi. Kaksikin menettelee. Kolmannen hoidokin kohdalla kynnys kysyä ainakin minulla nousisi suuresti. Kolmen lapsen kyläily ei olekaan mikään pikkujuttu.
Tässä nyt muutama käytännön esimerkki. Kyse on varmaankin aika pitkälti elämäntapavalinnasta, kuten joku aiemmin vastasi. Mikään näistä luettelemistani syistä ei yksinään ole hyvä tai riittävää syy jättää se kolmas tekemättä, mutta yhdessä ne muodostavatkin tietynlaisen kokonaisuuden. Asiat on helpompi organisoida ja elämä pysyy paremmin hallinnassa "vain" kahden kanssa. Jos meille syntyisi kolmas, fokus siirtyisi varmasti enemmän kodin puolelle. Vaikka mielestäni meidän fokus on jo nyt hyvin pitkälti kotona.
Sehän on vain hyvä että ihmiset realistisesti pohtivat omia resurssejaan ennen lasten hankintaa. Meillä on 3 lasta ja voin sanoa että todellakin 3 on enemmän kuin kaksi. Etenkin tuo matkustelu on vaikeutunut niin paljon että joskus sydäntäni särkee, se kun on minulle rakkaimpia ajanvietteitä. Rahaa meillä on paljon ja hoitajia voidaan palkata mutta kyllä muitakin voimavaroja tarvitaan.
sekin kun ihan oikeasti niitä kolmeakaan lasta ei aina saa perhehuoneeseen. Joudumme ottamaan kaksi huonetta kun lapset ovat jo niin isoja, ettei mahdu enää yhteen huoneeseen.
Ja ei, emme tee kuutta lasta siksi kahdenkymmenen vuoden aikajanalla siksi, että joku on sitä mieltä, että se on ihan helppoa ja heillä rahat riittää ja jokaisella kuudella on ollut muotifarkut ja varaa ostaa lukiokirjat ja auttaa myös muiden opiskelujen aikaan. Okei, joillain on voinut olla, meillä ei.
Mutta en silti tekisi sitä kuutta lasta, vaikka olisikin varaa. Ei vain sovi meille.
Sehän on vain hyvä että ihmiset realistisesti pohtivat omia resurssejaan ennen lasten hankintaa. Meillä on 3 lasta ja voin sanoa että todellakin 3 on enemmän kuin kaksi. Etenkin tuo matkustelu on vaikeutunut niin paljon että joskus sydäntäni särkee, se kun on minulle rakkaimpia ajanvietteitä. Rahaa meillä on paljon ja hoitajia voidaan palkata mutta kyllä muitakin voimavaroja tarvitaan.
tuputtaa omia tapojaan toisille. Jos joku ei halua kuin 2 lasta niin ei halua. Heti ollaan huutamassa, että kyllä mullakin on niin parikymmentä ja raha riittää ja hoitajia riittää ja voidaan tehdä sitä ja tätä ja elämä ei ole muuttunut miksikään.
Hei haloo, jos joku ei halua tehdä kuin yhden tai kaksi ja elää heidän kanssaan niin persettäkö se teiltä kaivaa?
Kun lapsia on useampia, ne eivät ole kaikki pieniä yhtä aikaa! Minulla on 6 lasta, iältään 10kk-17v.
Ei tarvi tällä hetkellä pitää ketään kädestä kiinni;)
Syli-ikäisiäkään ei ole kuin yksi, sellaisia enempi syli-ikäisiä, kyllä noi pienet koululaisetkin vielä joskus syliin tulee.
Autoa ei ole, jos olisi niin pitäisi olla isompi sitten. Tosin vaan yksi istuinikäinen.
Esim. vauvauintiin ei ole pakko raahata koko perhettä mukaan. Meillä voisi isommat vahtia keskimmäisiä sillä aikaa.
Ja kun ne kaikki ei ole pieniä yhtä aikaa ei lento- ym. matkoissa sen kummempia ongelmia ole.
Valmismatkat on kalliita muutenkin. Voi matkustaa myös halvemmalla, halpamatkoilla ja määränpäästä vuokrata esim. talon tai majoittua lapsiystävälliseen hostelliin vaikka 8 hengen huoneeseen.
Hoitoon on hankalampi saada useampaa lasta, mutta voi mennä osa eri paikkaan jos ei joku huoli kaikkia (meillä olleet mummolassa tai kaverilla kaikki kyllä)ja isommat voi olla jo keskenään. Iltamenojen ajan, kaupassakäynnin ym tietysti lapset voi olla keskenään, isommat katsoo perään. Sikäli helpottunut meneminenkin kun on noi isommat isompia, kuin mitä se oli kahden lapsen kanssa...
Eli tiivistettynä, lapset eivät ole kaikki pieniä yhtä aikaa, sitäpaitsi organisointikyky kasvaa lapsiluvun myötä, ne ei onneksi tule kaikki kerralla joten kehittyä ehtii siinä. Miinuksena on että matkustaminen on kalliimpaa halpaversionakin, harrastukset ym. Mutta siis nuo mainitsemasi jutut perustuu pitkälti siihen että ne kaikki lapset on hankittu ihan peräjälkeen, harvemmin kuitenkin niin.
t. Hyvää joulua kaikenkokoisille perheille:)
Minulla on vain kaksi kättä - pystyn pitämään ulkona kävellessä kahdesta lapsesta kädestä kiinni.
Meitä vanhempia on kaksi - molemmille omat sylit.
Useampiin tavallisiin autoihin mahtuu juuri ja juuri ne kaksi lastenistuinta ja kaksi pitkää aikuista - minne kolmas lastenistuin?
Useiden harrastusten sisarryhmät vaativat kaksi aikuista mukaansa, esim. uinti. Kolmannen kohdalla jäisi vauvauinnit väliin.
Lentomatkat olivat haastavaa vain sen yhdenkin lapsen kanssa, kahden kanssa se oli jo tuskaisaa, en uskalla miettiäkään sitä kolmatta. Missä se kolmas lapsi istuisi? Omalla rivillään?
Valmismatkat, hotellihuoneet jne. ovat yleensä mitoitettu nelihenkiselle perheelle. Varsinkin ne tarjousmatkat.
Yhden lapsen saa helposti mummolaan tai kummeille hoitoon viikonlopuksi. Kaksikin menettelee. Kolmannen hoidokin kohdalla kynnys kysyä ainakin minulla nousisi suuresti. Kolmen lapsen kyläily ei olekaan mikään pikkujuttu.
Tässä nyt muutama käytännön esimerkki. Kyse on varmaankin aika pitkälti elämäntapavalinnasta, kuten joku aiemmin vastasi. Mikään näistä luettelemistani syistä ei yksinään ole hyvä tai riittävää syy jättää se kolmas tekemättä, mutta yhdessä ne muodostavatkin tietynlaisen kokonaisuuden. Asiat on helpompi organisoida ja elämä pysyy paremmin hallinnassa "vain" kahden kanssa. Jos meille syntyisi kolmas, fokus siirtyisi varmasti enemmän kodin puolelle. Vaikka mielestäni meidän fokus on jo nyt hyvin pitkälti kotona.
etkö ymmärrä lukemaasi?
Kommentoin että noi kirjoittajan syyt pätee vain siihen tilanteeseen kun lapsia on monta pienellä ikäerolla. Isolla ikäerolla asiat voi olla jopa päinvastoin: ei tarvitse äidin venyä pitämään kaikkea kuutta kädestä kun kaikki eivät voi olla pieniä yhtäaikaa. Tästä näkökulmasta syyt on jopa ihan hassuja. Että en kahden teinin kanssa hankkisi kolmatta koska teinejä ei voi pitää kädestä kaupassa käydessä:D Eivät ole siis mitään realismiin perustuvia syitä vaan kirjoittajan oletuksia ja mielikuvia mitä elämä olisi useamman lapsen kanssa.
Jos nyt jotain kaivaa noin kovasti se että kerron miten asiat todellisessa suuressa perheessä on niin olisko peiliin vilkaisun paikka? En nyt ala valehtelemaankaan siksi että sulla olis parempi mieli.
tuntuu aina ennemminkin niin päin, että niissä perheissä joissa enemmän lapsia, todellakin kituutetaan ja lapset kulkevat räkä poskella, äiti kireänä hiukset hätäponnarilla jne. Mulla yksi lapsi, voisin tehdä enemmänkin , mutta en halua. jokaisen oma valinta, suurperheiden mammat on kyllä häijyjä ja pahansuopia.
No teillä on kaksi autoa. Ette te yhteen mahtuisi, ellei olisi esim. katumaasturi tai tila-auto. Arvaan myös, että ette matkustele juurikaan ja jos matkustelette, niin hotellihuoneita on oltava kaksi, mutta lasten ja vanhempien jakaminen niihin on vaikeaa, ts. vanhemmat joutuvat käytännössä nukkumaan eri huoneissa. Nuo asiat eivät ehkä ole teille tärkeitä, mutta meille ne ovat.