Viimeinen joulu ehjänä perheenä, ahdistaa. Lapset ei vielä tiedä

mutta onko ehjä perhe jos molemmat paneskelee muualla?

Kirkolla ja papeilla on ihan omat intressinssä tukea avioliittoja ja mielestäni tekevät sen monesti ihmisten onnen kustannuksella.



Haluan kuitenkin tuoda esiin että on myös pappeja jotka osaavat ajatella järjellä, ja myös ajatella asioita IHMISTEN kannalta. Keskutellessani erään papin kanssa tämä sanoi, että jos rakkautta ei ole kannattaa erota. Siinä myös selvisi ettei avioliiton solmiminen toimituksena ole samanarvoinen kuin kaste ym. Jotenkin että se on enemmän ihmisiä varten oleva toimitus eikä Jumala näyttele siinä niin isoa osaa (en nyt enää tarkalleen muista miten meni mutta jotain tänne päin)

mutta onko ehjä perhe jos molemmat paneskelee muualla?

Just joo. Tilannehan on av-mamman kauhistus ja nyt kivitetään vaikka joulu olisikin. Ajattelet, että se parisuhde rakentuu seksin ympärille? Hienoa, jos se jollain niin hyvin menee. Kuten minulla ja monella muulla puolisot vaan kasvavat erilleen. Ei ole oikein mitään yhteistä puhumista, eikä siis lapsia lukuunottamatta mitään yhteistä. Enemmän kuin puolet yhteisistä ystävistämme ovat jo eronneet.

Ei se ero ole läheskään aina mikään oikea ratkaisu. Yksistään varallisuus puolittuu. Lapset ovatkin eron jälkeen puolet vähävaraisemmissa perheissä. Joutuvat jakamaan huomion mahdollisesti sisarpuolien kanssa. Vaihtamaan paikkakuntaa, vaihtamaan kaverinsta ym. Kaikki tuttu voi hävitä. EI HYVÄ.

Av-kivittäjä haluaa ja toivoo eroa. Siinä hän kai saa jonkun tyydytyksen. Eli ensin ero ja sitten ne uudet suhteet? Siinäkö se ratkaisu on? Minun moraali on korkea esim valehtelussa ja varastelussa ym, mutta jostainsyysta muu suhde tuntuu niin oikealta. Ne muut suhteet siis ovat tulleet kuvioihin vasta monta vuotta sen jälkeen kun on alkanut mennä huonosti.

Ap mainitse että tuntuu, ettei koko elämäänsä viitsi jättää elämättä surkean suhteen takia. Itse olen samaa miettinyt. Kuten tuossa mainitsin, niin suuressa kriisissä ja noissa kahdenkeskisissä kriisipalavereissamme olemme pystyneet puhumaan vähän syvällisemminkin. Olen jopa toiveikas, että tämä tästä ihan oikeastikin eheytyy. Toivon niin. "avoin suhde" toi vapauden mutta olen itse alkanut miettimään tarvitsenko sitä? Se tukahduttavuuden tunne oikeastaan katosi ja tuntuu etten muuta suhdetta edes tarvitse. Haluaisin uudelleen rakastaa vaimoani.

#17