Tiedätkö KETÄÄN, joka olisi katunut lasten kanssa kotona vietettyjä vuosia?

lapsesta tuli oikein lellitty pikkuhirviö .ei osaa kouluun mennessä tehdä mitään "ryhmässä" aina pitää olla kädestä pitäen neuvomassa ja opastamassa.

ratkaisut on tehty siinä elämäntilanteessa ja tällä hetkellä se voi olla aivan toinen.



Kasvatus on ainakin 18-vuotinen savotta, siinä ehtii tehdä virheen jos toisenkin, mutta myös monia oikeita ratkaisuja ja yrittää korjata niitä tehtyjä virheitäkin.

Lapset ei sen kummemmin ole pärjänneet, päinvastoin.Yksi miettii, että olisiko hoitoon vieminen auttanut lasta jollain tavalla tasapainoisempaan kanssakäymiseen toisten ihmisten ja sääntöjen kanssa. Toinen taas miettii, että olisiko lapsella helpompi tätä nykyä solia ystävyyssuhteita, niitä kun ei ole ollenkaan. Toinen lapsista 18v ja toinen 14v. Molemmat kotiäitinä puolen kummentä vuotta. Eikä kukaan muukaan tuntemani kotiäiti niin hehkuta kotona olemista. Minusta se oli ihan mukavaa, mutta töihin menokin olisi voinut olla vaihtoehto.

kun nuorin oli lähtemässä kotoa. Tarrasivat lapsiinsa hysteerisellä tavalla, sekoilivat työelämässä ja raivosivat haluavansa "toteuttaa itseään".



Lopputulos oli että pikkusiskoni aikuistuminen häiriintyi pahoin ja anopilta meni koko omaisuus yrityssekoilujen takia.



Noin 20 vuoden piina molempien kanssa.



En suosittele kenellekään!

Ja sinä ynnäsit viisaasti, että tämähän kaikki sekoilu johtui aikoinaan vietetyistä kotiäitivuosista!! :D



Saisinko heti varattua ajan sun laatupsykiatriaan!! Jooko?!!

että olivat olleet kotona...



"Uhranneet vuosikausia muille ja nyt oli heidän vuoronsa ja meidän vuoro auttaa ja palvella heitä".



Tämä paasaus muuten jatkuu edelleen. Sekoilu oli vain ja ainoastaan meidän lasten syytä, koska "veimme äitien parhaat vuodet".



6

selkeästi kadutaan sitä, että vanhin lapsi on ollut kotihoidossa. Lapsi ei osaa ottaa muita huomioon, ei jakaa tavaroitaan toisten kanssa yms. Kotihoidon lisäksi lasta on kasvatettu ihan äärimmäisen suojelevasti (ts. ei kannustettu yrittämään ikinä mitään itse), joten nämä asiat varmasti yhdessä ovat johtaneet tuohon.

kun meni niin nuorena naimisiin ja tuli niin monta lasta, että jäi oma koulutus hankkimatta. Eläke on todella pieni, kun työelämässä ehti olla vain pari vuotta hanttihommissa, sen jälkeen kun ero tuli.

Meillä kahdella lapsella tuon kaltaiset tilanteet ja todellakin luulen, että aikaisemmin hoitoon vieminen olisi voinut auttaa... kun taas meillä kaksi nuorempaa on ollut hoidossa 1-vuotiaasta ja 10 kk:n ikäisestä eikä heillä ole kaveriongelmia, ovat päinvastoin suosittuja ikäistensä joukossa. Vanhemmilla lapsilla ei käytännössä lainkaan ystäviä, eivät osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, eivät uskalla

Sitä ennen oli kotona.



Kuopus meni päiväkotiin puolipäiväiseksi 4-vuotiaana.



Ei ole mitään eroa heidän taidoissaan nyt, kun ovat 7 ja 9.



Molemmat saivat eilen arviot koulusta ja kumpaakin kiiteltiin sosiaalisesti hyvin lahjakkaiksi ja hyväkäytöksisiksi muita kohtaan.



Kumpikin kävi harrastuksissa ja kerhossa kotona ollessaan.

ei ole suoraan sanonut, mutta vaikuttaa kyllä katkeralta siitä, että hänellä ei nyt 6-kymppisenä ole ammattia, työtä, eikä mitään ns. omaa. On siis ollut käytännössä aina kotirouvana miehensä liikkuvan työn takia, lapset eivät ole koskaan olleet hoidossa. Lapsistaan on kyllä tullut aivan mainioita.



Mutta anoppi on erikoistapaus. Kenenkään en ole kuullut katuvan sitä, että oli kotona esim. 2-3v per lapsi.

kaduttaa, lapsista on kyllä tullut todella ihania, mutta oma työllistyminen kotivuosien jälkeen näyttää heikolle. (koulutusta vastaaviin töihin siis)

Tiedän montakin, syrjäytyminen kadutti.

Ja voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa että olisi ollut kiva olla vähän nuoremmasta hoidossa. Esim 3-4-vuotiaasta. En saanut kavereita, enkä oikein sopeutunut ryhmään. Huomaan myös että edelleenkään en oikein viihdy ryhmissä ja tapaan ihmisiä mieluusti kahden. Ekat vuodet (2-4) vuotta on hyvä olla kotona mutta sitten on jo hyvä opetella ryhmässä toimimista, sosiaalisia suhteita, vuoron odottamista, jakamista jne..

Meillä mies superuratykki eikä minkäälainen jousto onnistunut, kun kolme lasta pieniä. Oma työnikin oli tuohon aikaan kohtalaisen vaativaa, oli matkustamista ja iltatilaisuuksia. En onnistunut siinä vaiheessa löytämään sopivaa, vähemmän vaativaa hommaa ja sitten tuli kaksi miehen työn takin tehtyä maasta toiseen muuttoa pienellä ajalla.



Jotenkin ajattelin, että on sitten mun vastuulla olla enemmän lasten kanssa ja jäin muutamaksi vuodeksi kotiin.



Nyt harmittaa, kun omat työasiat ei etene siihen mallin kuin toivoisin. Ja kaduttaa, että minä olin se, joka jousti. Olis vaan pitänyt paahtaa samoin kuin kaikki muutkin ja ajatella, että kyllä ne lapset pärjää ja sopeutuu.

eikä mennä muodin mukaan.

että kotona hoidetut eivät sitten käy missään kerhoissa tai harrastuksissa. Olen ylpeä omien kotona hoidettujeni käyttäytymisestä ryhmässä. Siinä missä päiväkotivekarat napsivat leluja kädestä ja tönivät ja ohittelevat, meidän lapset osaavat sovitella tilanteissa. Ja lisäksi ovat erittäin suosittuja ystävinä.

Anoppina sanoisin että viihdevuosilla tekemistä noiden naisten kanssa!



Itse kotiäitinä olleena huomaan jatkuvasti +asioita kotiäitiydestä. Nyt nautin tuloksista:) Mieheni mielestä ainoa oikea tapa hoitaa pikkulapsia!



Tietenkin kaikki tekevät virheitä lastensa kanssa ja se sallittakoon. Kun suht terve äiti hoitaa lapsensa rakkaudella ja kurilla kotona hoivaten ja kasvattaen ei pitäisi olla mitään suurempaa mokaa odotettavissa.



MUTTA kun vaihtuvat vieraat tädit hoitavat toisten lapsia laitoksessa kymmenien muiden joukossa niin puolusteleppa sitä! Noooo, joku päivä tehdään tutkimus näistä ongelmanuorista missä ovat kasvaneet!



Kuitenkin olen sitä mieltä, että kotona kasvanut lapsi voisi tuosta 2,5 vuotiaasta lähtien käydä päiväkodissa pari kertaa viikossa max 3t. Tämä siksi että oppii luontevasti tähän kovaan yhteiskuntaan.

Hän muistaa aina mainita siitä, kuinka olisi halunnut mennä töihin, mutta isoisä ei päästänyt. Kuulemma kävi isoisän kunnian päälle. Hän kun kuulemma pystyy kyllä yksinkin perheen elättämään.



Ja sitten eläke olikin surkea.

Totta minunkin lapsillani on paljon hyviä ystäviä ja vuosien takaisia!! Eikö olekin outoa? Yleensähän sitä puolustellaan päiväkotia siitä et sieltä saa ystäviä!!