Muita, joille raskaus on psyykkisesti niin vaikeaa aikaa, että
ei kaipaa enää yhtään raskaana oloa kun lapset on tehty?
Kommentit (8)
raskaana olo oli tosi ihanaa aikaa psyykkisesti ja olin tosi happy happy joy joy, joten joo kaipaan raskaana oloa, mutta yhtään vauvaa en halua enää saada tämän ainokaisen lisäksi. Lapsen synnyttyä elämä on ollut psyykkisesti hirveän raskasta.
Se fyysinen väsymys. Psyykkisesti koin olevani ihan kuin muulloinkin. Toki alkuun oli itkuisuutta, mutta ei mitenkään poikkeavan voimakasta. Lopussakin olin ahdistunut, mutta on mulla normaalistikin kaikki PMS-oireet ja muut. Niin ja ekan 3 kuukauden kukkiva iho ilman kunnollista mahdollisuutta käyttää aknelääkitystä, se oli rankkaa.
Vain yksi kolmesta raskaudestani on päättynyt onnellisesti. Yksi meni kesken ja yksi päättyi kohtukuolemaan. Siinä hyvin päättyneessäkin oli paljon supistuksia, jouduin niiden takia kotilepoon ja kohdunkaula lyheni. Koko raskausaika oli kamalaa stressiä. En halua enää ikinä olla raskaana.
todellakin psyykkisesti raskasta aikaa. Paitsi, että olikin ultrausvirhe. Paskempaa aikaa ei ole koskaan ollutkaan, kun miettiä vatsa pystyssä, että kuinka vammainen lapsi tulee vai kuoleeko synnytyksessä ;-)
En ymmärrä sinua, jos sinun raskautesi on ihan normaali!
todellakin psyykkisesti raskasta aikaa. Paitsi, että olikin ultrausvirhe. Paskempaa aikaa ei ole koskaan ollutkaan, kun miettiä vatsa pystyssä, että kuinka vammainen lapsi tulee vai kuoleeko synnytyksessä ;-)
En ymmärrä sinua, jos sinun raskautesi on ihan normaali!
Omat ongelmat nostetaan muiden ongelmien yläpuolelle. Jos muut eivät ole kokeneet samaa ongelmaa, pitää heidän olla iloisia ja tyytyväisiä. ARGH!
Odotan toista lastani, ja jos tämä raskaus menee kesken, niin esikoinen jää ainokaiseksi. Ensimmäisen raskauden kestin joten kuten, koska lapsen saaminen oli niin "jännittävää ja korvaamatonta". Nyt minulla on jo yksi lapsi, joten jos tässä kay huonosti, niin meillä on kuitenkin jo lapsi ja perhe.
t.13 viikkoa, monta kertaa päivässä oksentanut...
Kahden lapsen äiti olen. Kummankin raskauden aikana olen ollut todella ahdistunut siinä toisen kolmanneksen tienoilla. On minulle ja perheelle parempi etten enää raskaudu.
tuon oksentelijan ymmärrän, mutta sehän kärsii fyysisistä oireista jotka toki vaikuttaa psyykeeseen, mutta ilman niitä tuskin olis niin raskasta.
Minä kyllä olen raskaana, mutta minua ahistaa se etten pääse vieläkään töihin vaan olen taas täällä monta vuotta!!!
mutta henkinen puoli on ollut raskaudessa on kyllä reippaasti rankempi mihinkään fyysisiin vaivoihin verrattuna.