Lue keskustelun säännöt.
Onko reilua? Ostamme kaikille suvun lapsille paketit ja saamme takaisin vain murto-osan
20.12.2011 |
Eli suvussa on lapsia 18 joille kaikille ostamme lahjat. MUTTA; meillä on vain 1 lapsi ja muilla lapsia on kahdesta neljään.
Eli itse ostamme 18 lahjaa ja saamme takaisin vain 5 lahjaa...
Harmittaa, lapsellista, mutta harmittaa, joka vuosi joku lisääntyy ja taas saa ostaa lisää ja lisää saamatta itse kuitenkaan takaisin kuin sen yhden.
Kommentit (162)
ap:n ja 108:n tilanne voi olla hankala. Tuossa 108:n tapauksessa ottaisin nuo teidän lapsen saamat lahjat ihan rehellisenä vihjeenä siitä, että sisaruksesi haluavat vähän halvempia lahjoja, ja ostaisin itsekin about kympin lahjan heidän lapsilleen. Itsestäni olisi ainakin kiusallista, jos joku ostaisi lapselleni 50 e lahjan ja minä hänen lapselleen 10 e lahjan.
Ap, mielestäni paras ehdotus oli tuo, että lahjat vain niille, joita näkee aattona. Muille voi lähettää kortit. Jos tämä on mahdotonta (esim. kaikki sukulaiset tekevät jonkinlaisen lahjanjakokierroksen) niin a) ostaisin halvempia lahjoja. Niiden ei tarvitse olla krääsää. Esim. pikkulegopakkaus (ne pienimmät), jojo, taskulamppu, lasten sateenvarjo, pelikortit tms. ja b) jättäisin miehen sukulaislasten lahjojen oston miehelle (ehkä hän sen jo tekeekin).
Meillä on vähän sama meininki... Ostamme aina kaikille sisarusteni lapsille joulu- ja syntymäpäivälahjat. Meidän lapset saavat lahjan yleensä vain jouluna ja silloinkin lahjat ovat arvoltaankin aika erilaiset. Meille esitetään lahjatoiveita mutta meidän lasten lahjatoiveita ei kysytä tai jos niistä kerron, niin niistä ei välitetä (eivät koskaan saa mitään toivomiaan lahjoja heiltä). Käytännössä tilannetta voi kuvata esimerkillä: ostimme (toiveesta) 4v pojalle legopakkauksen, joka maksoi n. 50e - meidän lapsemme sai heiltä Mäkkärin lelun sekä Kirjatorilta ostetun kirjan, joka oli maksanut 5e (hintalappukin oli kirjaan unohtunut). Kyse ei ole rahanpuutteesta vaan yksinkertaisesti eivät halua "tuhlata" rahaa muihin kuin omiin lapsiinsa. Omille lapsilleen ostavat 15-20 lahjaa, joiden yhteisarvo on satoja euroja ja silti meidän lasten lahjat ovat ylläkuvatun kaltaisia arvoltaan. Joten mielestäni on ihan perusteltua pahastua asiasta... Ymmärtäisin senkin, että me ostamme 50e lahjan ja meidän kaksi lastamme saisi molemmat lahjan, joiden yhteisarvo on tuo sama 50e eli en edes odota, että saisivat lahjoja 100e arvosta.
Asia ei ole haitannut aikaisemmin niin paljon mutta nyt lapset ovat isompia ja ihmettelevät ensinnäkin miksi osa saa niin paljon enemmän lahjoa (vaikka aikuisten kesken yhteisesti on sovittu, että max 3-5 lahjaa/oma lapsi) ja toisaalta sitä miksi he eivät saa kivoja lahjoja em. sukulaisilta. Mutta mitenpä asian ottaa esille - vaatia parempia lahjoja vai vain lopettaa koko lahjojen ostelu? Minusta on aina kiva antaa lapsille heidän toivomiaan lahjoja ja haluaisin toimia näin jatkossakin mutta miten saisi vanhemmat ymmärtämään asian? Pitäisikö antaa tänä jouluna toivelahjan sijasta jotain aivan muuta (ja ns. "arvotonta")?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolin ja toisin. Ostan mieluummin omille lapsilleni. Miehenikin toimi lopulta samoin omien sukulaislasten suhteen.
Vinkki jos edelleen lahjoja annat: osta sisaruksille yhteinen lahja, esim. peli
hoida sinä omaan sukuun ja miehesi omaan sukuun sen sanomisen, ettei ostettais enää lahjoja, vain kummilapsille ja niille, joita usein tavataan
Eikai lahjoja anneta sen takia että itsekin saisi...tai en minä ainakaan. Kyse on halusta ilahduttaa,ei pakosta.
Eikai lahjoja anneta sen takia että itsekin saisi...tai en minä ainakaan. Kyse on halusta ilahduttaa,ei pakosta.
Se kaikille opettajille ja postimiehille lahjojen anto hyödyttää vain kauppoja ja tehtailijoita. Yhteinen herkkukori tms./perhe on meillä tapana ja se annetaan sydämestä, välittämättä tuleeko takaisin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vain kummilapsille ostetaan lahjat. Jos joku haluaa ostaa jollekin muulle, niin hyvä on, mutta sitten ei saa tulla paha mieli, jos omalle lapselle ei vastavuoroisesti lahjaa tulekaan.
siinä ajatuksessa että sukulaislapsille ostetut lahjat ei edellytä vastalahjaa?
Eli oletteko sitä mieltä että jos olette saaja puolella niin ajattelette ettei teidän tarvitse ostaa takaisin mitään koska tärkeintähän on ollut sen antajan ilo? Vuodesta toiseen? En minä ainakaan edes kehtaisi!
Kaunis ajatus tuo ettei lahja tarvitse vastalahjaa mutta kyllä se nyt tässä oikeassa maailmassa niin vaan menee että kun annetaan lahja SUKULAISILLE niin saadaan myös lahja takaisin.
itse ostan erikseen lahjat sitten Joulupuu keräykseen ja Lahja lapselle keräykseen. Näissä lahjoissa toteutuu se antamisen ilo, puhdas sellainen.
Mutta lopettakaa nyt se "minulle riittää kun saan antaa lahjan, hyvä mieli"... tottakai siitä tulee hyvä mieli mutta jos aina olisi sukulaisilleen antajana eikä koskaan saajana niin loppuu se hyvä tahtokin joku vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä ajatuksessa että sukulaislapsille ostetut lahjat ei edellytä vastalahjaa?
Eli oletteko sitä mieltä että jos olette saaja puolella niin ajattelette ettei teidän tarvitse ostaa takaisin mitään koska tärkeintähän on ollut sen antajan ilo? Vuodesta toiseen? En minä ainakaan edes kehtaisi!
Kaunis ajatus tuo ettei lahja tarvitse vastalahjaa mutta kyllä se nyt tässä oikeassa maailmassa niin vaan menee että kun annetaan lahja SUKULAISILLE niin saadaan myös lahja takaisin.
itse ostan erikseen lahjat sitten Joulupuu keräykseen ja Lahja lapselle keräykseen. Näissä lahjoissa toteutuu se antamisen ilo, puhdas sellainen.
Mutta lopettakaa nyt se "minulle riittää kun saan antaa lahjan, hyvä mieli"... tottakai siitä tulee hyvä mieli mutta jos aina olisi sukulaisilleen antajana eikä koskaan saajana niin loppuu se hyvä tahtokin joku vuosi.
Tai pakottaa?! En aio vaatia enkä pakottaa, pitäsiköhän sun lukea tämä ketju paremmin...?
Tässä oli nyt mun lapsellisesta harmistumisesta kysymys ja ehkä siitä että mikä on reilua ja mikä taas ei...
myöskin nämä aiheet on tullu mulle mieleen vasta tänä jouluna kun sitä rahaa onkin normaalia vähemmän
Oletan että on ja vastaan sen mukaan. Voi hyvä ap, kun me ei nyt tajuta mikä sulla ärsyttää teidän suvun kuviossa eniten. Se että sulla kuluu niin älyttömästi rahaakun ostat koko suvun lapsille kunnon lahjat (rahaa palaa) ja teillepäin tulee selvästi halvempi? Vai se että sinä ostat 18 lahjaa ja teille tulee vain 5 lahja?
Sulle on jo kerrottu vastaukset moneen kertaan molempiin kysymyksiin. Kirjoitan ne vielä kerran, jospa uppoais tällä kertaa... Ostat itsekin halpoja lahjoja niin rahaa ei kulu niin paljoa. Samalla loppuu sekin harmitus kun muut suvun lapset saa teiltä hienot lahjat ja teidän lapsi saa vastalahjaksi jonkun halpiskrääsän.
Toinen kohta. Ok, teidän perhe ostaa 1 lahjan per sukulaislapsi. Mutta niin tekee muutkin perheet, 1 perhe ostaa 1 lahjan jokaiselle sukulaislapselle. Eli tasapuolista. Ja muuten, oletko ikinä kysynyt omilta sisaruksiltasi saako heidän lapset toisen puolen tädeiltä, sediltä ja enoilta lahjoja? Jos ei niin silloinhan he saavat vähemmän lahjoja kuin teidän kullannuppu joka saa molemmilta puolilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkia viestejä mutta pakko sanoa ap:lle että mä ymmärrän sua! ja ärsyyntymistäsi ettei lahjat ole samanarvoisia.
meillä miehellä on itsellään 9pikkusisarusta, joista ikähaarukka parivuotiaasta 17vuotiaaseen.
ja ei todellakaan huvittaisi ostaa heille lahjoja, mutta mun on pakko kun mies ei osta. ensi vuonna en siihen leikkiin lähde enää, saa ostaa omista rahoistaan omille sukulaisilleen lahjat.
itsekästä? joo on. mutta ei mua haittaa myöntää sitä, ei ne mun lapsia ole. ihania ja rakkaita mutta niitä on aivan liikaa. saa heidän omat sukulaisensa heitä lahjoa, harmi vain että sukupäättyy omiin vanhempiin ja sisaruksiin........... kummitätikin on tämän perheen vanhin sisarus melkeimpä jokasella lapsella. ap jaksamisia ja voimia, sulla nyt on eri kuin meillä, mutta ymmärrän sua täysin.
neuvoa en osaa, jos et puhumalla halua asiaa setviä. se on kyllä jännä juttu kun puhumalla melkeimpä kaikki asiat selviäisivät mutta kun ihmiset eivät halua/kehtaa jne.
kerrotko mikä PAKKO on hankkia lahjat miehen sisaruksille? Vaikka ovatkin vielä lapsia. Siis mitä tapahtuu jos et hankikaan? Sinut lynkataan, suku hylkää?
Jep, enää en ihmettele joka keväistä "mitä hankin opelle kiitokseksi-märinää".
ap ei halua ymmärtää muita kuin niitä vastauksia, joissa tuetaan hänen näkemystään siitä, että he ovat kärsijöitä.
Suurin osa vastaajista sanoo, että ÄLKÄÄ OSTAKO niitä saakelin lahjoja joka kakaralle, mutta tätä ap ei ymmärrä koska ei tahdo ymmärtää.
Ap tarvitsee jonkun silittämään päätään ja sanomaan, että maailma on epäreilu, koska hän uhraa aikaa ja rahaa ostaakseen 18 lapselle pitkään mietityt arvokkaat lahjat, mutta hänen lapsensa saa vain muutaman hassun ala-arvoisen paketin.
Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku haluaa ostaa lahjoja meidän lapsille niin ok, hän varmaan haluaa tehdä niin. Mutta koska itse emme niitä lahjoja osta muille kuin omille ja kummilapsillemme niin emme todellakaan odota niitä lahjoja muilta. En tosiaan ajattele että meidän täytyy muuttaa omaa linjaamme tuon vuoksi. Oletan että jos lahjan antajaa harmittaa ettei vastalahjoja tule niin tajuaa itsekin lopettaa sen lahjojen ostelun.
Eli oletteko sitä mieltä että jos olette saaja puolella niin ajattelette ettei teidän tarvitse ostaa takaisin mitään koska tärkeintähän on ollut sen antajan ilo? Vuodesta toiseen?
mutta niin päin, että olemme monelle ihmiselle se läheinen perhe, jolle annetaan lahja. Joten minä tietenkin hankin vastalahjan ja periaatteessa ihan ilolla. Yritän myös olla tasapuolinen, jos jonain vuonna annan vain pienen suklaan niin toisena satsaan enemmän.
Minun ongelmani on "suositun" ihmisen ongelma. En voi enkä kehtaa ehdottaa näille ihmisille, että lopetetaan tämä muistaminen, koska luultavasti olemme näille sukulaisille ja ystäville se yksi ja ainoa perhe, johon satsataan, mutta minulle se tarkoittaa oikeasti kymmeniä ihmisiä, joille joudun joka vuosi miettimään joulumuistamiset.
Lisäksi on vakiinutunut tietty kaava, miten näemme joulun aikaan. Eli emme todellakaan istu oman perheen parissa, vaan ravamme ja vastaanotame vieraita monta viikkoa. Mutta monelle näistä, varsinkin vanhemmista ihmisistä jolunajan kyläilyt on varmasti yksi hiljaisen talven kohokohta.
Jos ap sulla on talous kunnossa, niin koita miettiä, miten suuri rikkaus on, että on noin paljon läheisiä. Näin minä yritän ajatella, vaikka välillä tuntuu, ettei tässä ole mitään mieltä. Minä en ainakaan voi aloittaa tästä asiasta mitään suoraa keskustelua. Ehkä joku toinen voisi, mutta minä en keksi mitään tahdikasta keinoa.
Noi yhteislahjat perheelle on kyllä hyvä idea. Näin minä teen lapsiperheiden kanssa. JOulu on yhdessäolon aikaa, joten lahjatkin voivat olla pelejä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosi aineetonta, jos mahdollista. Edullisetkin lahjat voivat olla mietittyjä ja mieluisia. Lopuille lapsille teet nimipiparit, itsetehtyjä karkkeja tai muuta vastaavaa. Sillä sipuli. Ei ole vaikeeta.
Hyvänen aika, mun sisaruksilla on yht. 4 lasta ja ostan kaikille lahjat ja mulla on vain yksi lapsi!
En oo ikinä ajatellut noin.
Tee lapsia lisää.
Ihan oikeesti nyt katkee jo verisuoni päästä, kun jankutat vaan tota yhtä ja samaa! Se on _sun_ _valinta_ lahjoa kaikki suvun kakarat joka vuosi. Kukaan ei sua siihen pakota, ja jos joku vetää herneet nenään siitä, että muutat systeemiä, omapahan on häpeänsä.
Älä jaksa ruikuttaa, kun et kuitenkaan ole valmis tekemään asialle mitään! Tässäkin ketjussa on tullut jo lukuisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi, mutta sä vaan veisaat samaa virttä.
Sanoin tän jo aiemminkin: hanki elämä.
Tiedän joo että kaikista lahjoista kuuluu olla kiitollinen ja ei saa arvostella lahjaa ja blaa blaa blaa, mutta jos itse ostat joka vuosi 18 hyvää mietittyä lahjaa ja takaisin tulee 3 väristyskirjaa ja kahdet tussit niin mun mielestä tässä on jotain epäreilua.
nämä lapset joita olet nyt vuosia muistanut, kasvavat ja muistavat ehkä että olet heitä joka vuosi lahjonut.
Itse sain lapsen noin 15 vuotta myöhemmin kuin kaveripiirin ensimmäiset ja silloin varakkaana yksineläjänä ostelin heidän lapsille lahjoja, sitten kun lapset kasvoivat lopetin lahjomisen.
Pim nyt kun sain lapsen hänelle tulikin yllättäen 14 lahjaa, monille nuorille perheille se oli ollut tosi tärkeää, että lapset olivat saaneet ajatuksella ostetut lahjat silloin joskus.
Mun mielestä se nyt vaan on vaikeaa että miten sanon ettei lahjoja enää ostettaisi että aion muistaa enää vain kummilapset. Hassua tässä vielä on se että yhden veljeni perheen kanssa olemee todella läheiset eli heidän lapsensa käy meillä viikottain ja yksikään näistä ei ole kummilapsi.
Tuntuisi pahalta olla ostamatta näille lapsille mitään, mutta jos vedän rajan kummilapsiin näin tässä käy.
Hassua miten paljon tämä aihe on herättänyt ilkeitä kommentteja.. mietin vain miksi? En ymmärrä miten minä olen nyt jotenkin idiootti nillittäjä jonka pitää hankkia elämä..
Selvästikään suurperheen äidit ei ole ajatelleet asioita yhden lapsen kannalta
ap
kaikkia viestejä mutta pakko sanoa ap:lle että mä ymmärrän sua! ja ärsyyntymistäsi ettei lahjat ole samanarvoisia.
meillä miehellä on itsellään 9pikkusisarusta, joista ikähaarukka parivuotiaasta 17vuotiaaseen.
ja ei todellakaan huvittaisi ostaa heille lahjoja, mutta mun on pakko kun mies ei osta. ensi vuonna en siihen leikkiin lähde enää, saa ostaa omista rahoistaan omille sukulaisilleen lahjat.
itsekästä? joo on. mutta ei mua haittaa myöntää sitä, ei ne mun lapsia ole. ihania ja rakkaita mutta niitä on aivan liikaa. saa heidän omat sukulaisensa heitä lahjoa, harmi vain että sukupäättyy omiin vanhempiin ja sisaruksiin........... kummitätikin on tämän perheen vanhin sisarus melkeimpä jokasella lapsella. ap jaksamisia ja voimia, sulla nyt on eri kuin meillä, mutta ymmärrän sua täysin.
neuvoa en osaa, jos et puhumalla halua asiaa setviä. se on kyllä jännä juttu kun puhumalla melkeimpä kaikki asiat selviäisivät mutta kun ihmiset eivät halua/kehtaa jne.
Ei äitini koskaan ostanut kaikille lahjoja.
Me ostimme niille, jotka olivat iältään lähimpänä meitä lapsia. Niille, joiden kanssa olimme eniten tekemisissä. Ja vanhempieni kummilapsille (serkkujani hekin). Vaikka varmasti alkuaikoina, kun sisarusten lapsia oli vähemmän, ovat ostaneet "kaikille" lahjoja.
Omilla lapsillani on vain kaksi serkkua. Näistä toinen on kummilapseni. Ostan molemmille lahjan, mutta kummipoika saa ehkä pikkasen arvokkaamman/isomman. En kuitenkaan laske eurolelen tätä. Vaan kunhan tulee lahja, se on se ajatus. Sisarusteni kesken emme osta lahjoja.