Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti omilleen ilman rahaa ja nyt kerjää ruokarahaa
20.12.2022 |
Olemme avopari ja asumuserossa olleet noin viikon. Mies pelaa kaikki rahansa ja välit lähimmäisiin kavereihin ja sukulaisiin on poikki. Olemme asumuseron aikana tavanneet useampana päivänä, käyneet syömässä minun piikkiin. Yhtenä päivänä ostin hänelle ruokaa yhdeksi päiväksi. Tänään mies sai taas huomattavan ison palkan, mutta pelasi kaiken muutamassa tunnissa. Nyt kysyy kymppiä paria, että saisi ruokaa.
Olen sanonut, että minun luona kotona hän saa syödä kylliksi, mutta ruokarahaa en ala aikuiselle ihmiselle antamaan. Toisaalta, koen miehen tällä hetkellä hyvin ahdistavaksi, enkä tiedä haluaisinko häntä lähiaikoina luokseni. Luottamuskin täysin mennyt, enkä pidä ajatuksesta että hän jää kotiini kun olen töissä.
Tuntuu pahalta, mutta tavallaan myös oikealta. Minä en ole vastuussa aikuisen ihmisen valinnoista. Jos hän omilleen lähtee, pitäisi myös omista kuluista vastata. Luulisi 35-vuotiaan miehen osaavan huolehtia raha-asioista.
Pitäisikö siis antaa ruokarahaa (ja pelätä, että ruinaa pian päivittäin, minullakaan ei ole ylimääräistä rahaa), vai kääntää vain selkä? Olen aika pehmeä ja kiltti ihminen, tuntuisi pahalta ohjata lähimmäinen johonkin kunnan ruoka-apuun...
Kommentit (79)
Et anna hänelle rahaa tai maksa ruokia. Te olette eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä ruokarahat Better Help terapiaan. Tukholma Syndroomaa puskee.
Vinkki: parilla kympilläkin voi pelata.
Ensimmäinen sääntö peliriippuvaisen läheisen kanssa toimimiseen:
Älä anna penniäkään rahaa. Ikinä. Ne menee pelaamiseen, ja jos jollain jumalan ihmeellä eivät mene, ne mahdollistavat pelaamiseen ennen ja jälkeen tilisiirron.
Ruokaa voit antaa jos haluat, mutta ruokajonosta hän sitä saa kun nälkä tulee.
Etkä päästä kämppään. Käske hakeutumaan sossuun ja vanhempien luo. Blokki päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen sääntö peliriippuvaisen läheisen kanssa toimimiseen:
Älä anna penniäkään rahaa. Ikinä. Ne menee pelaamiseen, ja jos jollain jumalan ihmeellä eivät mene, ne mahdollistavat pelaamiseen ennen ja jälkeen tilisiirron.
Ruokaa voit antaa jos haluat, mutta ruokajonosta hän sitä saa kun nälkä tulee.
Miksi? Ei AP ole Hursti
Jos se jää yksin sinun kotiisi, ei siellä ole mitään kun palaat. Se on pelannut kaiken mitä irti kuten television.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään anna rahaa, etkä päästä kämppääsi. Voit viedä sille kassin ruokaa ja samalla voit viedä sen loput tavarat sille ja todeta että tämä oli nyt tässä. Ja sit estot puhelimeen. Olet ihan liian kiltti mahdollistaja, mies vaan käyttää sinua hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen sääntö peliriippuvaisen läheisen kanssa toimimiseen:
Älä anna penniäkään rahaa. Ikinä. Ne menee pelaamiseen, ja jos jollain jumalan ihmeellä eivät mene, ne mahdollistavat pelaamiseen ennen ja jälkeen tilisiirron.
Ruokaa voit antaa jos haluat, mutta ruokajonosta hän sitä saa kun nälkä tulee.
Miksi? Ei AP ole Hursti
Nimenomaan, ja siksi äijä saa mennä ruokajonoon.
Pointtina se, että jos jostain syystä ap kuitenkin haluaa auttaa, ei missään tapauksessa kannata antaa rahaa vaan ruokaa. Peliriippuvainen kyllä pelaisi sen ruoankin jos voisi, mutta rahat pelaa pomminvarmasti.
Käännät selän ja alat katsella aikuisia miehiä. Ettehän te ole enää avopari kun kerta asumuserokin jo onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen sääntö peliriippuvaisen läheisen kanssa toimimiseen:
Älä anna penniäkään rahaa. Ikinä. Ne menee pelaamiseen, ja jos jollain jumalan ihmeellä eivät mene, ne mahdollistavat pelaamiseen ennen ja jälkeen tilisiirron.
Ruokaa voit antaa jos haluat, mutta ruokajonosta hän sitä saa kun nälkä tulee.
Miksi? Ei AP ole Hursti
Nimenomaan, ja siksi äijä saa mennä ruokajonoon.
Pointtina se, että jos jostain syystä ap kuitenkin haluaa auttaa, ei missään tapauksessa kannata antaa rahaa vaan ruokaa. Peliriippuvainen kyllä pelaisi sen ruoankin jos voisi, mutta rahat pelaa pomminvarmasti.
Ei tarvi ruokkia. Netistä löytyy tietoa juoppojen yömajoista sun muista. Hakekoon googlella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sua kiristetään. Tajuatko ettei mies hae susta muuta kuin hyötyä.
Viikon asumuserossa ja sen aikana olette jo tavanneet useampana päivänä. Ihan sama vaikka roudaatte kamanne takaisin saman katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään anna rahaa, etkä päästä kämppääsi. Voit viedä sille kassin ruokaa ja samalla voit viedä sen loput tavarat sille ja todeta että tämä oli nyt tässä. Ja sit estot puhelimeen. Olet ihan liian kiltti mahdollistaja, mies vaan käyttää sinua hyväkseen.
Menkää jo muualle ruokakassi neuvojenne kanssa. Ukko saa luvan painua ruokajonoon tai hakemaan kirkon diakonissalta maksusitoumuksen. Kirkolta saa aamupalaa.
Hän roikkuu rahoissasi niin kauan kuin sallit ja manipuloi just tuolla itkulla ja syyllistämisellä sut antamaan rahaa. Hän ei ole kiinnostunut sinusta. Hae apua itsellesi, miehelle kaikki estot päälle. Aikuinen terve ihminen ei pelaa kaikkia kaikkien läheisten rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo sosiaalitoimen asiakas, mutta ei saa sieltä rahallista tukea palkkatulojen takia. Vanhemmat asuvat ulkomailla.
Oma oloni on ollut hieman helpottunut kun olen ollut nyt yksin, mutta tuntuisi silti pahalle pistää täysi blokki päälle. Tuntuu kuin hylkäisin hänet täysin, joulun alla, jota en kuitenkaan haluaisi tehdä. Jos ohjaan hänet hakemaan ruokaa jostain muualta, alkaa armoton syyttely ja itku, kuinka en enää välitä ym. En haluaisi kuunnella sellaista, ja siitä tulee myös hieman syyllinen olo jostain syystä. Vaikka en tiedä tarvitseeko minun kokea syyllisyyttä, koska en ole hänen asioistaan vastuussa. Välitän hänestä silti.
Sairaus puhuu. Syyllistäminen on oiva keino nyhtää sinulta lisää rahaa tai rahanarvoista hyötyä.
Oikeasti, peliaddiktista kuoriutuu jääkylmä narsisti kun sairaus pääsee valloilleen. Seuraan tätä läheltä koska mieheni veli on riippuvainen. Soittaa itkien tilipäivänä miehelleni miten on hirveä nälkä ja tarvitsee ruokaa kun ihan huimaa ja kaapit ovat tyhjät. Pelaa siis palkkansa muutamassa tunnissa. Kun mieheni sitten ehdottaa tuovansa veljelleen ruokaa tai että käyvät yhdessä ruokakaupassa miehen laskuun, apu ei kelpaakaan. Kun sitä rahaa tarvitsisi.
Mihinköhän.
Pidä pää kylmänä ap. Älä ole mahdollistaja, koveta sydämesi.
Vierailija kirjoitti:
Viikon asumuserossa ja sen aikana olette jo tavanneet useampana päivänä. Ihan sama vaikka roudaatte kamanne takaisin saman katon alle.
Nainen säälii kusettajaa. Jo on markkinat.
Mitä helvettiä mä just luin? Hoivaat aikuista miestä...