Lapsettomien ystävien tökeröimmät kommentit/neuvot?

ehkä oman äitini (hänellä kolme synnytystä takana) ja isäni.. ja no ehkä koko sukuni tökeröt kommentit kun sektion jälkeen mahani pömpötti reilun kuukauden synnytyksen jälkeen (olin siis itse niin helpottunut siitä tilasta kun melkein 5kiloinen vauvani leikattiin ulos ja oloni oli pieni) kauhisteli mahaani ja epäili että olen uudelleen raskaana??!??



joo, eihän se sektio ole kuin pieni leikkaus..

Eräänä sunnuntaina, kun olin pyykännyt 5 koneellista pyykkiä, tehnyt aamupalat, välipalat ja ruuan, käynyt kaupassa ostamassa viikon ruuat, imuroinut, vaihtanut lakanat ja kuljettanut lapsia harrastuksiin yms. yleistä säätöä, kaverini soitti ja kysyi lähtisinkö sen kanssa lenkille.



Vastasin, että en ehdi ja että mulla on muutakin tekemistä. Kaveri ihmetteli aivan tosissaan:



-Häh, mitä tekemistä muka ihmisillä voi olla sunnuntaisin...?

ja eli n. 3 tunnin "syklissä" imetyksen, vaipanvaihdon ja nukkumisen suhteen. Ensi kertaa uskaltauduin vajaaksi tunniksi pois kotoa ilman vauvaa. Vastaan tuli tuttu, joka pyysi minua lähtemään kaljalle. Kyseli syytä kieltäytymiseeni. Kun kerroin että kotona on vastasyntyt vauva odottamassa, hän arveli ettei se liene niin tärkeä asia, ettenkö voisi kaljalle lähteä.



Toinen ystäväni tuli pyytämättä antamaan minulle jumppaohjeita, kun olin viimeisilläni raskaana, "ettei olisi sitten synnytys yhtä helvettiä". Kun kuulin myöhemmin, että hänen oma, tuskallinen ensisynnytyksensä oli kestänyt pitkästi toista vuorokautta, kävi ilkeässä mielessäni mennä kysymään että oliko jumppaaminen unohtunut...

Toivottavasti täti tajusi edes vähän hävetä...

katseli kun kärvistelin supistuksissa ja kertoili asiantuntevana miten naiset ennen aikaan synnyttivät heinäpellolla ilman sen kummempia seremonioita. Koska olen paitsi kolmen lapsen äiti ja kahdesti kriittisen synnytyksen kokenut myös historioitsija pidin hänelle vastaluennon äiti- ja lapsikuolleisuudesta eri aikoina.

Äitini on samanlainen ja kun pistän takasin niin se vaan intoutuu jatkossa jossain asiassa.

Olen mm. sanonut että neuvolan suosituksissa näin -ja siihen äitini sitten että neuvolan suosituksissa hänelle oli noin!

Kun koko homman pointti on että yhdelle perheelle sopii joku ja toiselle se toinen. Ei vaan mene kaikille läpi että se SINUN ohjeesi ei nyt sovi meille.

ja eli n. 3 tunnin "syklissä" imetyksen, vaipanvaihdon ja nukkumisen suhteen. Ensi kertaa uskaltauduin vajaaksi tunniksi pois kotoa ilman vauvaa. Vastaan tuli tuttu, joka pyysi minua lähtemään kaljalle. Kyseli syytä kieltäytymiseeni. Kun kerroin että kotona on vastasyntyt vauva odottamassa, hän arveli ettei se liene niin tärkeä asia, ettenkö voisi kaljalle lähteä.

Mikä olisi sinusta sopivampi tapa päättää keskustelu? Mitä niin kamalaa tuossa oli? Hänhän sanoi sinulle että se on hyvä syy kieltäytymiseen! (Itselläni 5 lasta ja olisin mennyt yhdelle kun lapsi 3 kk ikäinen. Enkä koskaan ole mitään 3 h syklejä pitänyt).

kysyi kerrottuani olevani raskaana että milläs raskausviikolla vielä voikaan abortoida?

Heheh. Kyseinen henkilö on tänä päivänä yhä lapseton ja puolisoton.

mitä miehesi ystävä sanoi. Ei vauva todellakaan ole 24/7 työtä vaativaa

koska olen kuitannut ne sillä että tarkoittavat hyvää mutteivät vaan voi ymmärtää.



Enemmän olen pahoittanut mieleni toisten lapsellisten ikävistä kommenteista, koska katson että heidän luulisi ymmärtävän lasta ja lapsiperheen tilanteita.



Tää nyt oli ventovieras ihminen ja kommentti koski raskautta, mutta esikoista odottaessani tapasin toista lastaan odottavan äidin, joka kommentoi pientä vatsaani sanomalla "Ei tuolla mitään vauvaa voi olla. 16 viikkoa muka? Ei varmana voi olla enempää kuin kuusi." Niin, hän kun odotti toista niin vatsa varmaan näkyi vähän aikaisemmin... ja joo, en varmaan tiennyt oman raskauteni kestoa. Pakko ihmetellä että jos toisella on asiat jotenkin eri tavalla, vatsa erinäköinen tms, niin sitä pitää vähätellä tai suorastaan lytätä. Itsellä ei koskaan ole ollut tarvetta tuollaiseen.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2011 klo 09:58"]

ja eli n. 3 tunnin "syklissä" imetyksen, vaipanvaihdon ja nukkumisen suhteen. Ensi kertaa uskaltauduin vajaaksi tunniksi pois kotoa ilman vauvaa. Vastaan tuli tuttu, joka pyysi minua lähtemään kaljalle. Kyseli syytä kieltäytymiseeni. Kun kerroin että kotona on vastasyntyt vauva odottamassa, hän arveli ettei se liene niin tärkeä asia, ettenkö voisi kaljalle lähteä.

Mikä olisi sinusta sopivampi tapa päättää keskustelu? Mitä niin kamalaa tuossa oli? Hänhän sanoi sinulle että se on hyvä syy kieltäytymiseen! (Itselläni 5 lasta ja olisin mennyt yhdelle kun lapsi 3 kk ikäinen. Enkä koskaan ole mitään 3 h syklejä pitänyt).

"Hän arveli ettei se liene niin tärkeä asia, ettenkö voisi kaljalle lähteä" Miten ihmeessä tuo vastaaja on saanut tuon käännettyä niin että alkuperäisen vastaaja olisi sanonut että se on hyvä syy kieltäytyä?

Kyllä, vanha ketju, mutta rupesi ärsyttämään tuo lukutaidottomuus.

Kerran lapseton "asiantuntija" sanoi, ettei lasta saa repiä tukasta tai vääntää hampaita irti vasaran haarukkapäällä. Sanoin, että kokeilee itse tulla kotiin hoitamaan asiaa, kun lapsi ei vaan rauhoitu ja hajottaa paikkoja! Puhumattakaan siitä, että voisi varmistaa että lapsesta ei kasva anarkistia, jos ei sitä sopivin väliajoin lätki, ruoskalla, johon on kiinnitetty partaveitsenteriä!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 16:10"]

Kerran lapseton "asiantuntija" sanoi, ettei lasta saa repiä tukasta tai vääntää hampaita irti vasaran haarukkapäällä. Sanoin, että kokeilee itse tulla kotiin hoitamaan asiaa, kun lapsi ei vaan rauhoitu ja hajottaa paikkoja! Puhumattakaan siitä, että voisi varmistaa että lapsesta ei kasva anarkistia, jos ei sitä sopivin väliajoin lätki, ruoskalla, johon on kiinnitetty partaveitsenteriä!

[/quote]

Siis sun mielestä saa repiä lasta tukasta? Taidat itse olla "asiantuntija"...

Nuori siskoni tykkää antaa asiantuntija neuvoja vähän joka asiaan ja yleensä "tieto" on joskus jostain kuultua legendaa, hänellä ei siis yleensä ole lainkaan omankädentietoa. No kerran sitten rupesi mulle luennoimaan miten ei saisi vastata jokaiseen lapsen itkuun muuten se oppii siihen ja ihan hemmoteltu tulee ja itkee ihan joka asiasta. . Kerroin sitten hänelle ettei nuo neuvot ihan tässä vaiheessa päde kun lapsi on 4kk. Sanoin ettei sen ikänen turhaan itke, kyllä se on aina reaktio johonkin tarpeelliseen kuten nälkään.

Sillä kertaa sisko sitten kyllä nieli tämän, ehkäpä ei ollutkaan muuta tietoa takana kuin että joskus tämän kuullut ja kuulosti järkeen käyvältä. 

Se onkin tuo asenne joka joskus sieppaa että tullaan ihan pokkana toista nuhtelemaan :D Mutta siis kyseinen tapaus enemmänkin on huvittanut jälkeenpäin. 

synnytyksen jälkeen, joka kesti melkein kaksi päivää, sanoi ettei se ole rankkaa juoksulenkkiä kummoisempi tapahtuma.

Jepjep. Juoksulenkeillähän sitä vuodetaankin reipaasti verta (jouduin verensiirtoon) ja kärvistellään hellän alapään takia useampia viikkoja.



Sama kaveri sanoi lapsesta, kun aloittelimme soseita 6kk iässä, että älä nyt herranjestas sille tuhtia ruokaa anna kun on noin läski.

Oli ihan normaalin kokoinen silloin.



No, nyt tuo sama kaveri sai ensimmäisen lapsen ja ai että tekisi mieli mennä kuittailemaan samalla tavalla hänelle. Synnytyksen jälkeen kysyin kyllä että oliko samanlainen tapahtuma kuin se rankka juoksulenkki, niin vastauksena tuli että "miten voit vitsailla kun kärsin sen koko 7 tuntia"...

En ole sen enempää kuittaillut, mutta enpä ole tuota nähnytkään hetkeen.

Eräs ystävä kysyi ihmeissään, kun en lähtenyt hänen kanssaan 1-viikon ikäisen vauvan kanssa 25 asteen pakkaseen kävelyllä, että eikö sitä voi laittaa pulkkaan?

Piti sitten selventää että kyllä ne vaunut sen pakkasen kestävät mutta vauva ei..



Toinen kommentti tuli, kun vauva muikisteli suutaan ympyrän muotoiseksi: Noinko nuorena ne tupakanpolton aloittaa..



Onhan näitä :)

oli joskus, ehkä on vieläkin, sitä mieltä, että vauvan itkuun ei saa reagoida, sillä oppivat sillä tavalla saavansa aina kaiken heti.



Kun yritin selittää, että se on vähän mahdotonta olla reagoimatta niin itsepintaisesti vaan väitti, että se on vahingollista.

Toivottavasti täti tajusi edes vähän hävetä...

katseli kun kärvistelin supistuksissa ja kertoili asiantuntevana miten naiset ennen aikaan synnyttivät heinäpellolla ilman sen kummempia seremonioita. Koska olen paitsi kolmen lapsen äiti ja kahdesti kriittisen synnytyksen kokenut myös historioitsija pidin hänelle vastaluennon äiti- ja lapsikuolleisuudesta eri aikoina.

Ja mieheni ystävä ollessaan täällä kahvilla

"Me voitas sitten mennä Matin (mieheni) kanssa kaljalle joulunpyhinä. Sä voit sitten siivota rauhassa sillävälin, kun ei toi vauva kuitenkaan 24/7 hommia tuota".

mitä miehesi ystävä sanoi. Ei vauva todellakaan ole 24/7 työtä vaativaa

kun on isänsä kanssa sillä aikaa kun me nähdään ;D joo-o. Puhuu myös että Pekka jäi "lapsenvahdiksi". Se on tosi hassua, kun mies on ihan lapsn huoltaja siinä missä minäkin ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa.

totesi kaksi päivää synnytyksen jälkeen mulle, että miten sulla voi olla tuollainen röllymaha vieläkin. Lanko vuorostaan esitteli uutta kännykkäänsä erittäin innostuneena kun tuli katsomaan vauvaa ekaa kertaa.



Vauvan ollessa vajaa 2 kk, tuttuni soitteli keskellä yötä ja kyseli, vieläkö imetän ja enkö mitenkään voisi lähteä hänen kanssa baariin.

kaveri ihmetteli että miksi en mene ottamaan rakennekynsiä, ripsien pidennyksiä jne. Sanoin sitten että no nyt meni just ylimääräiset uuteen turvaistuimeen johon hulahti 340e, niin tähän kaveri väläytti "no iha mitä tykkää et mikä on tärkeintä, mä haluan kyllä näyttää hyvältä.." Joo ja mä haluan et meiän mukula matkustaa turvallisesti:D