Lapsettomien ystävien tökeröimmät kommentit/neuvot?
Mitä teille on sanottu tai neuvottu?
Itsellä tulee ensimmäisenä mieleen vauvan kummisedän kommentti kun vauva oli vähän alle 2kk ja juuri "löytänyt" nyrkkinsä. Vauva mutusti nyrkkiään kun kummisetä oli kahvilla, jolloin tämä kauhistuneena nappasi lapsen nyrkin pois suusta "älkää nyt vaan antako sen syödä sormiaan, kamalan ruma tapa mistä ei ikinä pääse eroon!!"
Ystäväni kommentti kun vauvani oli 3kk
"koska te nyt meinaatte tehdä toisen? Ei kannata jättää ainoaksi, tulee hemmoteltu kakara. Ja ei se toisen kanssa vaikeampaa ole" (huom. hänellä itsellään ei sitä yhtäkään lasta)
Vauvallamme oli koliikki ja yöhuutoja riitti. Ystäväni totesi "kyllähän sitä nyt muutaman yön jaksaa valvoa. miten voit muka olla noin väsynyt"
Ja mieheni ystävä ollessaan täällä kahvilla
"Me voitas sitten mennä Matin (mieheni) kanssa kaljalle joulunpyhinä. Sä voit sitten siivota rauhassa sillävälin, kun ei toi vauva kuitenkaan 24/7 hommia tuota".
Argh.
Kommentit (66)
kyläillessään ihmetellä sitä, että vauva kuolaa tai haisee tai syö käsiään... Tai että isompi lapsi käyttäytyy - noh, kuin lapsi! Mulla on käsittääkseni ihan normaalit, puhtaat ja tasapainoiset lapset, mutta veljellä taitaa olla käsitys, että lasten pitäisi syntyä pieninä aikusina.
kysyi lapsen saatuani synnytyksestä: "no, tuntuko se siltä"?
Minä ihmeissäni, että miltä?
"no siltä niinkuin olisi paskantanut melonin"?
Vastasin, etten tiedä, kun en ole koskaan melonia paskantanut... Ja juu, miespuolinen kaveri oli tämä...
kutsui minut ja kaksivuotiaan kylään. Pöytään oli katettu valkoinen pitsiliina. Lapsi ei sotkenut liinaa, mutta lattialle tippui murusia syödessä.
Sisko haki lattialuutun ja ämpärin ja pesi loukkaantuneesti puhisten koko pöydänalusen, kun lapsi oli niin siivoton.
Nyt kyseinen lapsi on 9 ja edelleen sisko jaksaa selittää, miten lapsella ei ole minkäänlaisia rajoja, kun sotkeekin syödessään!
kommentti naispuoliselta ystävältäni, ihmetteli meinaan ihan tosissaan että täytyykö mun oikeasti mennä 1,5 veden kanssa ulos rivitalon leikkipihalle, että eikö muka taapero voi yksin mennä jos välillä vilkuilen ikkunasta :D
jaksaa kauhistella sitä, että 1-vuotias kuolaa, kun tulee hampaita. On ihan kauhuissaan, kun lattialle tippuu pari pisaraa lapsen kuolaa (huom siis omassa kodissamme). Mainittakoon, että oma kämppänsä on aina kuin hävityksen kauhistus, joten mistään supersiisteysintoilijasta ei ole kyse. Se kuola on vaan jotain kauheaaaaah.
Mut kieltämättä, jos hän olisi kommentoinut esikoista aikanaan noin, olisin ollut vähän loukkaantunut.
Minulla onkin hänen kanssaan taas mielenkiintoiset joulunpyhät edessä (on siis nuoremman veljeni tyttöystävä). Ihanaa, että jo ensi viikolla tähän aikaan olen saanut valistusta niistä lukuisista virheistä joita teen äitinä, ja kaikistä niistä lasteni ilmiselvistä kummallisuuksista, joihin minun kannattaisi pikkuhiljaa alkaa kiinnittää tosissani huomiota. ;)
Mutta, heillekin on todennäköisesti lapsi tulossa jonain päivänä. Siinäpä sitten kasvattaa täydellisesti omia lapsiaan.:D
19
Miksen ole viime aikoina huolehtinut paremmin itsestäni?! No, lapsilla sairasteluja tänä syksynä vähän enemmän ja asunnossa remontti, lisäksi miehelläni vuorotyö... :D
Ja mä kuitenkin käyn kahdesti viikossa kuntosalilla, se tuntuu riittävän tässä vaiheessa elämää... ;)
mutta tuntui kyllä ikävältä kun kerroin seurassa (jossa osa oli lapsettomia, osa ei) jotain mielestäni hassua juttua siitä, miten tosissaan kolmevuotias poikani onkaan niissä Salama McQueen -jutuissaan, ja yksi lapsettomista ystävistäni tokaisi että "oletko sä vienyt sen tutkimuksiin, kuulostaa autistilta?"
mitä veljen pojan kasvatuksessa ja asioissa tehtiin väärin.
Sitten kun minä sain lapseni, sisko jatkoi aivan samoja juttuja minusta ja minun lapsestani!
Intonaatiotkin oli samat, kun hän paasasi mokistani!
Öh, ei yhden lapsen kanssa oikeesti voi olla kovin väsynyt ja vauva ei tuota hommaa 24/7. Ja kyllä ainokaisella on suurempi taipumus päätyä hemmotelluksi kakaraksi...
Jooo, varmaan vain kuvittelin sen järkyttävän univajeen, jonka takia en jaksanut syödä ja noiden seurauksena päädyin sairaalaan?
Huuteleppa sitten vain jos saat sellaisen lapsen jolla on se koliikki sekä suolistosairaus..
Ja jos se ensimmäinen on hemmoteltu niin sitten on loputkin perheen lapset. Lisäksi yleensä kuopus on se lellipentu.
mutta tuntui kyllä ikävältä kun kerroin seurassa (jossa osa oli lapsettomia, osa ei) jotain mielestäni hassua juttua siitä, miten tosissaan kolmevuotias poikani onkaan niissä Salama McQueen -jutuissaan, ja yksi lapsettomista ystävistäni tokaisi että "oletko sä vienyt sen tutkimuksiin, kuulostaa autistilta?"
Luulevat kaksivuotiasta poikaamme autistiksi myös, ja juuri samasta syystä.
Siis poika on innoissaan autoista, ei olla ikinä niitä tyrkytetty hänelle, häneltä löytyy vähän kaikenlaista lelua, nukkejakin. No kuitenkin kun yleensä lapsi leikkii vain noilla autoilla, niin miehen veli sitten sanoi että "pakko tuon päässä on olla vikaa." ja vaimo perään "Joo, on se vähintään autistinen, kun ei muusta innostu."
JEp. innostuu hän nykyään muustakin, mutta autot ja Salama McQueen on parhaita juttuja hänen elämässään.
Mutta silti, VAUVAN ULKONÄKÖÄ EI KANNATA ARVOSTELLA NEGATIIVISESTI ainakaan oman vanhemman läsnäollessa, kiitos!
Mun lapseton, yli 30-v. Ystäväni kehui yhteisen ystävämme tyttövauvaa "on muuten erityisen kaunis vauva, sorry vaan mutta söpömpi kuin". Ok, sanoin että niin onkin, tytöt on yleensä söpömpiä kuin pojat.
Sisällä kiehui, tai siis ärsytti kun tuo totuuden torvi taas jakeli mielipiteitään...ei ollut eka kerta. Itsekin olen huomannut että tuo vauva on todella kaunis mutta ei häntä pidä minun kultamussuukkaani verrata!!!! Olis pitänyt sanoa, että tee nyt äkkiä sinäkin vauva, niin päästään sitäkin sitten joukolla arvostelemaan.
No, se siitä, tunnen ystäväni ja tiedän että hän nyt vaan on tuollainen, ilmeisesti ei tajua tai sitten välitä, ettei kaikkea nyt vaan kannata sanoa aina ääneen.
katseli kun kärvistelin supistuksissa ja kertoili asiantuntevana miten naiset ennen aikaan synnyttivät heinäpellolla ilman sen kummempia seremonioita. Koska olen paitsi kolmen lapsen äiti ja kahdesti kriittisen synnytyksen kokenut myös historioitsija pidin hänelle vastaluennon äiti- ja lapsikuolleisuudesta eri aikoina.
katseli kun kärvistelin supistuksissa ja kertoili asiantuntevana miten naiset ennen aikaan synnyttivät heinäpellolla ilman sen kummempia seremonioita. Koska olen paitsi kolmen lapsen äiti ja kahdesti kriittisen synnytyksen kokenut myös historioitsija pidin hänelle vastaluennon äiti- ja lapsikuolleisuudesta eri aikoina.
Ennenvanhaan Suomessakin (ja monissa maissa on vieläkin olemassa) oli ns. lapsivuodeaika, eli synnytyksen jälkeinen aika, joka kesti viikkoja, jonka aikana äiti hoiti vaan sitä vauvaa ja perheen/suvun toiset naiset tekivät muut työt.
Tämä ei ollut yhteiskuntaluokkasidonnainen juttu, vaan yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Äiti sai levätä synnytyksen jälkeen.
Itse asiassa nykyäiti saa paljon vähemmän apua perheeltään vauvan hoidossa, mitä aiemmin, vaikka monasti ajatellaan, että nykyäideillä kaikki on helpompaa. Ei todellakaan pidä paikkaansa.
mutta tuntui kyllä ikävältä kun kerroin seurassa (jossa osa oli lapsettomia, osa ei) jotain mielestäni hassua juttua siitä, miten tosissaan kolmevuotias poikani onkaan niissä Salama McQueen -jutuissaan, ja yksi lapsettomista ystävistäni tokaisi että "oletko sä vienyt sen tutkimuksiin, kuulostaa autistilta?"
Luulevat kaksivuotiasta poikaamme autistiksi myös, ja juuri samasta syystä.
Siis poika on innoissaan autoista, ei olla ikinä niitä tyrkytetty hänelle, häneltä löytyy vähän kaikenlaista lelua, nukkejakin. No kuitenkin kun yleensä lapsi leikkii vain noilla autoilla, niin miehen veli sitten sanoi että "pakko tuon päässä on olla vikaa." ja vaimo perään "Joo, on se vähintään autistinen, kun ei muusta innostu."
JEp. innostuu hän nykyään muustakin, mutta autot ja Salama McQueen on parhaita juttuja hänen elämässään.
Esikoiselta oli vielä ihan normaalia tykätä ihan sekopäisenä vaaleanpunaisesta ja Hello Kittystä, kun kerran on tyttö, mutta auta armias kun 2-vuotiaamme on innostunut palapeleistä. Sen on pakko olla autistinen, ja varsinkin kun tekee ikätasoaan vaativampia palapelejä. No, onhan se ihmeellistä, kun 2v tekee 60 palan palapelejä, jos sihtaa suurennuslasin kanssa sitä laatikon kyljessä olevaa 5+ -merkintää, mutta oikeasti. Kuinka monta vuotta sen pitäisi niistä nuppipalapeleistä innostua?
ystäväporukan kanssa baarin biletämään vauvan ollessa noin 4kk ikäinen. Hän jopa neuvoi minua hakemaan neuvolasta rintapumpun ja pumppaamaan maitoa varastoon ja mieheni voisi sitä vauvalle antaa. Tai olisin myös voinut hommata lastenvahdin. Niin hänen muut ystävänsä tekevät. Millään ei mennyt jakeluun, etten halunnut lähteä.
Myöhemmin selvisi, ettei meidän neuvolassa (eikä missään lähineuvolassa) ollut rintapumppuja lainattavana tai että olisin rintapumpulla mitään maitoa saanut lypsetyksi. Vauvalla paljastui myös myöhemmin maitoallergia eli peruskorvikkeet eivät käyneet. Ystäväni taitaa olla edelleen lapseton.
Ei ollut tarpeeksi ihmisiä tekemään kaikkia töitä.
katseli kun kärvistelin supistuksissa ja kertoili asiantuntevana miten naiset ennen aikaan synnyttivät heinäpellolla ilman sen kummempia seremonioita. Koska olen paitsi kolmen lapsen äiti ja kahdesti kriittisen synnytyksen kokenut myös historioitsija pidin hänelle vastaluennon äiti- ja lapsikuolleisuudesta eri aikoina.
Ennenvanhaan Suomessakin (ja monissa maissa on vieläkin olemassa) oli ns. lapsivuodeaika, eli synnytyksen jälkeinen aika, joka kesti viikkoja, jonka aikana äiti hoiti vaan sitä vauvaa ja perheen/suvun toiset naiset tekivät muut työt.
Tämä ei ollut yhteiskuntaluokkasidonnainen juttu, vaan yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Äiti sai levätä synnytyksen jälkeen.
Itse asiassa nykyäiti saa paljon vähemmän apua perheeltään vauvan hoidossa, mitä aiemmin, vaikka monasti ajatellaan, että nykyäideillä kaikki on helpompaa. Ei todellakaan pidä paikkaansa.
en ymmärrä minäkään. Kyllä 4kk voi oikein hyvin olla isänsä kanssa pidempiäkin aikoja kuin yhden illan.
Ja kyllä, monet tekevät juuri niin, että tapaavat muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään.
Se ei näytä menevän jakeluun vieläkään..
t. 47
en ymmärrä minäkään. Kyllä 4kk voi oikein hyvin olla isänsä kanssa pidempiäkin aikoja kuin yhden illan.
Ja kyllä, monet tekevät juuri niin, että tapaavat muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään.
vain kolme kuukautta vanhempi :))