Kumpi meistä on vittumainen, minä vai mies?

paljon pitää ymmärtää ja myötäelää ja hoitaa asioita ettei vaan mies rasitu vai mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä...

mihinkään muuhun kun en teitä ja taustojanne tunne, sanoisin että jos toinen on menossa nukkumaan, niin toinen ei katso samassa huoneessa televisiota, mikäli se sitä nukkujaa häiritsee

vaikka meillä ei olisi telkkaria ollenkaan, se ei ole se pointii. Vaan se, että miksi edes kysyä toiselta, että eihän häiritse, jos sitten ei välitä ollenkaan vastauksesta, saati siitä, että myös toinen on kohta väsynyt.



t.ap

Mulla oli tuollaista ennen, en enää jaksanut totaalista yhteispelin ja kommunikaation puutetta- ja erosin. Voin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Huokaus tulee siksi, että kuinka monet elävätkään niiden telkkareiden keskellä kaikki aineellisesti ja ulkoisesti hyvin, mutta sisältä puuttuu läheisyys ja muutenkin tunne-elämää ja kumppanutta ei pahemmin ole. Mut niin vain pitäisi muka elää.

ONgelmahan tuossa näyttää mun silmin katsottuna olevan että miehesi on lapsellinen, itsekäs, tunne-elämältään kehittymätön, huonosti parisuhteessa pärjäävä TYYPILLINEN mies. Jonka vaimona pitää jaksaa ja kestää ja tyytyä. Moni tyytyy tuollaiseen ja korvaa sitten syvyyden ja oikean tyydytyksen puutetta materialla ja ties millä korviketoiminnalla. Sinuna keskustelisin (yrittäisin) miehen kanssa, kertoisin mitäjaksan ja mitä en. Ja sitten laittaisin rajoja sille mitä itse teen ja jaksan. Ei mies ole stressaantunut vaan lapsellinen ja vastuuton; aikuisen kuuluu ottaa itse vastuu jaksamisestaan ja jakaa voimansa tärkeiden asioiden kesken. Tietysti miehellä on oikeus olla stressaantunut tai tuntea niin, mutta jos hän haluaa elää yhdessä sun kanssa niin hänen pitää toimia perheen parhaaksi ja hoitaa sinua noin paljon kuormittavat ongelmat toiselle tolalle. Kuten sanottu, mä kypsyin tasan tuollaiseen ja voin paljon paremmin kun ei tarvitse kuluttaa voimiaan jatkuvaan sietämiseen ja toisen kuorman kantamiseen. MInusta ihmiset tyytyvät henkisessä hyvinvoinnissaan usein aivan surkean vähään tajuamatta että se koko elämän mielekkyys tulee siitä henkisestä hyvinvoinnista, ei hienosta autosta tai markkinamiesten muista tyydykkeistä.

Sano myös, että ei kotihommat voi olla yhden ihmisen takana.



Ja hävitä sen television kaukosäädin. Osta itsellesi korvatulpat ja silmälaput (niiden kanssa oppii nukkumaan, kunhan vain totuttelee, nimim. been there).



Ei ole reilua valvottaa muita tai elää omassa rytmissään, kun on mukana yrityksessä nimeltä perhe. Itsellä ahdisti tuo sama puuha. Kauhean itsekästä kuvitella, että oma stressi ajaa kaikkien muiden yli. Että perheelle se ja sama, kärsikööt siinä sitten.



Sinulle ap neuvoisin, että älä enää laske sen varaan, että mies vois auttaa missään. Hoida lasten kanssa joulu kuntoon, antakaa miehen marinoitua omissa liemissäään. Jos teillä on mahdollisuus nukkua eri huoneissa, käytä hyväksesi sitä. Nukkuminen ja uni on tärkeää.



Jos miehesi on fiksu, hän havahtuu ajattelemaan. Sinuna sanoisin suoraan, että tuo toiminta vaarantaa nyt kyllä koko yhteiselämän. Oikeasti. Kohta olet siinä pisteessä, ettet näe muita vaihtoehtoja kuin erilleen lähtemisen.



Minulle kävi näin. Olisi pitänyt herätä viittä vuotta aikaisemmin toimimaan, mutta katselin vain loppuajasta hampaitani kiristellen, miten yksi ihminen sai alkaa elää itsekseen omaan tahtiinsa, opmaan rytmiinsä, hänellä oli hyvä syy. Minä hoidin kaikki aikataulut, lasten heräämiset ja hommat. Lopulta olin siinä pisteessä, että haaveilin ajavani rekan alle, toivoin sairastuvani ja kuolevani. Toivoin ratkaisua.



Ratkaisu tulikin humahduksessa, avasin suuni ja siitä kolmen kuukauden päästä asuimmekin jo erillämme. Mies otti nokkiinsa, kun sanoin, etten tiedä jaksanko häntä enää. Että olen voinut enenevissä määrin pahoin jo useamman vuoden. "Miksi et ole puhunut?" oli kysymys. Jaa-a, olinhan minä yrittänyt. Mutta jos ei saa vastakaikua, miten sitä mihinkään... Nyt reilun kolmen vuoden jälkeen alan eheytyä. En tunne enää syyllisyyttä siitä, etten saanut pidettyä perhettä kasassa. Ei se ole yksin yhden tehtävä. Molemmat siihen vaaditaan.



Anteeksi, tuli vuodatettua oma tarina. Mutta joo, oikeasti. Teidän pitäisi saada puhuttua.

Ei tarvi tuollaista käytöstä aikuiselta mieheltä katella.

jssap

Olen elänyt nyt jo käytännössä koko elämäni noin. Äiti sanoi aikanaan, että lapset, joita hankit, hankit itse hoidettavaksi ja itellesi iloksi. Asunnon, jossa asut siivoat ja hoidat itse. Asiat, joita pitää hoitaa, hoidat itse. Älä koskaan luule, että mies tekisi jotain muuta kuin häntä itseään kiinnostavia ja viehättäviä asioita.

Onnekseni sai puolison, joka ei käsittääkseni petä minua, mutta muuten hän elelee juuri niin kuin äitini ennusti ennen kuin edes olin puolisoni löytänyt.

Minun lihomisestani hän vonkuu, mutta oma lihomisensa on kuulemma ok. Siivouksesta valitta maatessaan sohvalla, vaikka olen juuri siivonnut. Kotityöyt ovat ns. "ei mitään" . Käyn normaalissa päivätyössä ja lisäksi teen viikonloppuisin yötyötä.

Olen oppinut sulkemaan korvani hänen puheiltaan. Keskimmäinen lapsistani ihmetteli, miksi emme eroa. En viitsinyt vastata, ettei meillä ole siihen varaa, enkä kärsi tilanteesta niin paljon. Olisi paljon karmeampaa menettää yhteinen historia kuin kestää ns. uupuneen puolison kiukuttelua.

Hänen kiukuttelun voi aina ignoorata ja olla kuin ei huomaisikaan "uupumusta". Näin olen itse selviytynyt. Hän kävi toki pitkään köyhää perhettämme entisetään köhdyttävässä "terpiassa". Mikään ei muuttunut 5v. kestäneen terapian aikana. Ne harvat ohjeet joita hän kertoi saaneensa ohjasivat häntä lähinnä juuri toun uupumuksen suuntaan. Terapeutti ohjasi äkkipikaista ja agressiivista puolisoani purkamaan patoutumiaan raivoamalla. Olin tosi kitollinen. En tietenkään voinut arvostella terapeutin sanoja, koska maksoimme 80€/viikko omavastuuosuutta terapiasta. Terapeutin piti olla kokenut ja juuri tuollaisiin tapauksiin erikoistunut. Onneksi kela ei enää korvaa osaa terapeutin kuluja, jotka oivat 280€/viikko. Puolisoni on jonkin verran normalisoitunut terapian loputtua nyt n. 5v. sitten. Vain alkuperäinen ongelma on jäljellä, terapeutin luoma uusi lisääntynyt agressio alkaa häipyä.

sinä, otsikon perusteella

Emmä tiedä. En jaksa nyt ajatella noin monimutkaisia. Vähän helpompia aloituksia pliis!