Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

T-4 uudelleen käyttöön ja heti

Vierailija kirjoitti:

Eräs lapsena normaaliälyiseksi todettu henkilö voisi nykyään olla heikkolahjainen. Kävi lapsuudessaan tavallista koulua, vasta aikuisuudessa alkoi tulemaan kuvioihin päihderiippuvuus ja vankila. Vapauduttuaan aikuisiällä ja liian myöhään tämä mies oli ihan kuin lapsi: ihmeissään, että mikä se työkkäri, minne hänet ilmoitettiin. Myös hammaslääkärissä käydessä piti pitää kädestä kuin peloissaan olevaa lasta. Kyse on jo niin pitkälle menneestä päihderiippuvuudesta, jossa kehitys on jo täysin pysähtynyt. 

Dissosiaatio ja persoonallisuuskatko estää toiminnallisen oppimisen. Edelleen älykyyttä löytyy mutta henkilö menee katki vähän väliä ja ei tallenna samalla tavalla. 

Tosi yleistä hyväksikäytetyillä ihmisillä ja jotka on kokenut lapsuudessa pahoinpitelyä. Ei johdu päihteistä tai huumeista vaan, että henkilö poistuu hetkeksi pois. Tällä aikaa ei oppimista tai kehitystä tapahdu. Suojautumiskeino kuten ne päihteetkin on jotka auttaa dissosiaatiossa.

Jokainen vasemmistolainen on jollain tavalla vajaa ja/tai hullu. Vihreät ovat lapsellisia idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vasemmistolainen on jollain tavalla vajaa ja/tai hullu. Vihreät ovat lapsellisia idiootteja.

Heitä on enemmistö ja he määräävät tahdiin. Me muut itkemme virsiämme, mutta kukaan ei kuutele, ei edes Jeesus.

Perjantaina mulla yks ryhmä. Mennään Kansainvälisille markkinoille. 

Persuissa niitä on paljonkin. Ei se kaljoittelu, öyhöttäminen maahanmuuttajista ja rasistinen käytös vaadi kummempia älynlahjoja. Yleistä vähemmän älykkäillä ihmisillä.

Sellaisiahan äänestetään eduskuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiahan äänestetään eduskuntaan. 

Äänestämiseen pitäisi olla äo-raja, niin ei kukaan äänestäisi tunteella. 

Kävin ammattikoulun normaalissa ammattikoulussa. Matematiikka oli ainoastaan mukautettu. Lievästi heikkolahjainen olen. 

Valtaosa jossain esimies asemissa ja assistant manager mitälie tirehtöörejä

Monissa romaneissa on heikkolahjaisia. Saavat heti täysi-ikäisinä eläkkeen. 

Mina olla Muhamed ja from Somalia. Iq 60 ja mina olla avaruusinsinoori. Tutkintotodistus  hävitä mereen.

Vierailija kirjoitti:

Kävin ammattikoulun normaalissa ammattikoulussa. Matematiikka oli ainoastaan mukautettu. Lievästi heikkolahjainen olen. 

Ei se mitään heikkolahjaisuutta ole, jos oppimisvaikeutta on matematiikassa. Sinulla on ilmeisesti dyskalkulia eli matematiikan oppimishäiriö. 

Toimii nykyisin koodarina ilman koulutusta ja on edennyt siinä hyvin. Ei paha suoritus pelkältä peruskoulupohjalta ja keskeytyneiltä ammattiopinnoilta.

Perjantaina kelalle eläkkeensaajan asumistuen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Toimii nykyisin koodarina ilman koulutusta ja on edennyt siinä hyvin. Ei paha suoritus pelkältä peruskoulupohjalta ja keskeytyneiltä ammattiopinnoilta.

Lol, mahdatko edes tietää mitä koodaus edellyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs lapsena normaaliälyiseksi todettu henkilö voisi nykyään olla heikkolahjainen. Kävi lapsuudessaan tavallista koulua, vasta aikuisuudessa alkoi tulemaan kuvioihin päihderiippuvuus ja vankila. Vapauduttuaan aikuisiällä ja liian myöhään tämä mies oli ihan kuin lapsi: ihmeissään, että mikä se työkkäri, minne hänet ilmoitettiin. Myös hammaslääkärissä käydessä piti pitää kädestä kuin peloissaan olevaa lasta. Kyse on jo niin pitkälle menneestä päihderiippuvuudesta, jossa kehitys on jo täysin pysähtynyt. 

Dissosiaatio ja persoonallisuuskatko estää toiminnallisen oppimisen. Edelleen älykyyttä löytyy mutta henkilö menee katki vähän väliä ja ei tallenna samalla tavalla. 

Tosi yleistä hyväksikäytetyillä ihmisillä ja jotka on kokenut lapsuudessa pahoinpitelyä. Ei johdu päihteistä tai huumeista vaan, että henkilö poistuu hetkeksi pois. Tällä aikaa ei oppimista tai kehitystä tapahdu. Suojautumiskeino kuten ne päihteetkin on jotka auttaa dissosiaatiossa.

Tuollainen taidan minäkin juuri olla ilman päihde- ja huumekuvioita. Pidän itseäni ihan taantuneena, teinin tasoisena. Minulla on myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, sitä oli edeltänyt aiemmin vaikea dysfasia autismin piirtein ja jopa lievä kehitysvamma kunnes se kumottiin ja tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi. Se ahdistaa minua, sillä en voi päättää omaa suuntaani vaan minun halut ovat muiden taskussa. Pelkillä matematiikan oppimisvaikeuksilla ja autismilla minulla olisi teoriassa mahdollisuus mihin vain.  Istuisin vaikka kotona tietokoneen ääressä tai työskentelisin muuten omassa nurkassa ilman kasvokkain kohtaamisia. Järjestelmäkamera kädessä tunnen myös vapautta, kun ei ole ketään selän takana kyttäämässä vaan jaan työvälineet ja -tilan itselleni. Ja kameran logiikan opin nopeasti näin aikuisiällä, vaikken ole ikinä sellaista pitänyt kädessä lukuun ottamatta digikameraa ja puhelinta. 

Olin peruskoulussa koulukiusattu ja kaikkein pahin alkoi siitä, kun minulle alettiin aukomaan päätä asiasta, johon olin syytön. Joka hetki. Tulin vain ujommaksi, enkä uskaltanut oma-aloitteisesti aloittaa keskustelua ja jos jotain omasta mielestäni kipeitä asioita kysyttiin, hiljennyin. Pään sisällä saatoin miettiä jotain asiaa, mutta en uskaltanut ajatuksiani sanoittaa ääneen pelätessäni muiden reaktioita. Minulla oli koululaisena myös ihan outoja ennakkoajatuksia (voisiko olla pakko-oireinen häiriö, yleinen autistisilla, mutta ei siinä tällaisia seikkoja ainakaan mainita, en kuitenkaan pelkää väkivallan yms. uhkaa tai sitä, että tekisin muille pahaa) ilman, että kukaan olisi sanonut mitään vaikka osa niistäkin tuli ihan todellisista aiheista: ajattelin esim. seksuaalisuudesta, että en saa tietää tällaisia tai äiti hirttää (älkää ottako kirjaimellisesti tätä) minut, minkä takia jätin lukematta terveystiedon kokeisiin tämän aiheen tiimoilta. Todellinen, ihan oikeasta pelosta ajattelin näin: jos kerron oikean syyn suoraan, niin loukkaan taatusti isääni, ja juuri pelkäsin isäni loukkaamista, jos olisin kertonut hänelle suoraan miksi en halunnut hänen luo. Tätäkin tapausta koululaisena väritin omilla sepityksilläni psykologin juttusilla ollessa, koska ajattelin, että totuutta ei saa kertoa, vaikkei kukaan minua edes kiristänyt saati uhkaillut seurauksilla. Olen ihan outo ja varmaan vainoharhainenkin. Yläasteellakin pelkäsin sanoa ääneen luokan kuullen, että olen ujo, kun yhtenä päivänä kävi niin, että minut määrättiin pahimman kiusaajan pariksi, mistä olin peloissani ja opettaja silti pyysi minua olemaan ystävällinen hänelle, kun itse pään sisällä ajattelin että haluan tehdä yksin, en hänen enkä kenenkään muun kanssa pari- tai ryhmätöitä. Kun kiusaaja itsekin piti vastarintaa minun lailla, pääsin toiseen ryhmään, vaikka mielelläni olisin tehnyt yksin. Kerran elämässä sain tehdä ryhmä-/parityön yksin pyytäessäni sitä vedoten sosiaalisten tilanteiden pelkoon, jonka uskoin minulla olleen ollessani yläastelainen. Onko mikään ihmekään, jos minulla on vieläkin 31-vuotiaana haikea muistelu nuoruutta kohtaan sekä sairaalloinen nuoruuden ihailu, mikä näkyy ulkonäön tavoittelussa suojaten itseään auringolta ja pukeutuen ja värjäten hiuksiaan vielä kuin teini. Varmaan joku identiteettihäiriö, vaikka tiedän kuka olen ja mikä on oikea ikäni, enkä ole työelämässä vaatinut ketään kohtelemaan minua kuvitteellisena teininä. Jos vain aikakone olisi olemassa, eläisin teini-iän uudelleen, mutta tiedän sen, että en voi käyttäytyä kuin teinit ja olen asunut yli 10 vuotta omillani maksaen laskut ajoissa ja noudattanut työpaikalla ja muita sääntöjä sen sijaan, että laittaisin kaikki ranttaliksi keskisormea näyttäen. 

Pakko jatkaa toisessa viestikentässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs lapsena normaaliälyiseksi todettu henkilö voisi nykyään olla heikkolahjainen. Kävi lapsuudessaan tavallista koulua, vasta aikuisuudessa alkoi tulemaan kuvioihin päihderiippuvuus ja vankila. Vapauduttuaan aikuisiällä ja liian myöhään tämä mies oli ihan kuin lapsi: ihmeissään, että mikä se työkkäri, minne hänet ilmoitettiin. Myös hammaslääkärissä käydessä piti pitää kädestä kuin peloissaan olevaa lasta. Kyse on jo niin pitkälle menneestä päihderiippuvuudesta, jossa kehitys on jo täysin pysähtynyt. 

Dissosiaatio ja persoonallisuuskatko estää toiminnallisen oppimisen. Edelleen älykyyttä löytyy mutta henkilö menee katki vähän väliä ja ei tallenna samalla tavalla. 

Tosi yleistä hyväksikäytetyillä ihmisillä ja jotka on kokenut lapsuudessa pahoinpitelyä. Ei johdu päihteistä tai huumeista vaan, että henkilö poistuu hetkeksi pois. Tällä aikaa ei oppimista tai kehitystä tapahdu. Suojautumiskeino kuten ne päihteetkin on jotka auttaa dissosiaatiossa.

Tuollainen taidan minäkin juuri olla ilman päihde- ja huumekuvioita. Pidän itseäni ihan taantuneena, teinin tasoisena. Minulla on myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, sitä oli edeltänyt aiemmin vaikea dysfasia autismin piirtein ja jopa lievä kehitysvamma kunnes se kumottiin ja tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi. Se ahdistaa minua, sillä en voi päättää omaa suuntaani vaan minun halut ovat muiden taskussa. Pelkillä matematiikan oppimisvaikeuksilla ja autismilla minulla olisi teoriassa mahdollisuus mihin vain.  Istuisin vaikka kotona tietokoneen ääressä tai työskentelisin muuten omassa nurkassa ilman kasvokkain kohtaamisia. Järjestelmäkamera kädessä tunnen myös vapautta, kun ei ole ketään selän takana kyttäämässä vaan jaan työvälineet ja -tilan itselleni. Ja kameran logiikan opin nopeasti näin aikuisiällä, vaikken ole ikinä sellaista pitänyt kädessä lukuun ottamatta digikameraa ja puhelinta. 

 

Olin peruskoulussa koulukiusattu ja kaikkein pahin alkoi siitä, kun minulle alettiin aukomaan päätä asiasta, johon olin syytön. Joka hetki. Tulin vain ujommaksi, enkä uskaltanut oma-aloitteisesti aloittaa keskustelua ja jos jotain omasta mielestäni kipeitä asioita kysyttiin, hiljennyin. Pään sisällä saatoin miettiä jotain asiaa, mutta en uskaltanut ajatuksiani sanoittaa ääneen pelätessäni muiden reaktioita. Minulla oli koululaisena myös ihan outoja ennakkoajatuksia (voisiko olla pakko-oireinen häiriö, yleinen autistisilla, mutta ei siinä tällaisia seikkoja ainakaan mainita, en kuitenkaan pelkää väkivallan yms. uhkaa tai sitä, että tekisin muille pahaa) ilman, että kukaan olisi sanonut mitään vaikka osa niistäkin tuli ihan todellisista aiheista: ajattelin esim. seksuaalisuudesta, että en saa tietää tällaisia tai äiti hirttää (älkää ottako kirjaimellisesti tätä) minut, minkä takia jätin lukematta terveystiedon kokeisiin tämän aiheen tiimoilta. Todellinen, ihan oikeasta pelosta ajattelin näin: jos kerron oikean syyn suoraan, niin loukkaan taatusti isääni, ja juuri pelkäsin isäni loukkaamista, jos olisin kertonut hänelle suoraan miksi en halunnut hänen luo. Tätäkin tapausta koululaisena väritin omilla sepityksilläni psykologin juttusilla ollessa, koska ajattelin, että totuutta ei saa kertoa, vaikkei kukaan minua edes kiristänyt saati uhkaillut seurauksilla. Olen ihan outo ja varmaan vainoharhainenkin. Yläasteellakin pelkäsin sanoa ääneen luokan kuullen, että olen ujo, kun yhtenä päivänä kävi niin, että minut määrättiin pahimman kiusaajan pariksi, mistä olin peloissani ja opettaja silti pyysi minua olemaan ystävällinen hänelle, kun itse pään sisällä ajattelin että haluan tehdä yksin, en hänen enkä kenenkään muun kanssa pari- tai ryhmätöitä. Kun kiusaaja itsekin piti vastarintaa minun lailla, pääsin toiseen ryhmään, vaikka mielelläni olisin tehnyt yksin. Kerran elämässä sain tehdä ryhmä-/parityön yksin pyytäessäni sitä vedoten sosiaalisten tilanteiden pelkoon, jonka uskoin minulla olleen ollessani yläastelainen. Onko mikään ihmekään, jos minulla on vieläkin 31-vuotiaana haikea muistelu nuoruutta kohtaan sekä sairaalloinen nuoruuden ihailu, mikä näkyy ulkonäön tavoittelussa suojaten itseään auringolta ja pukeutuen ja värjäten hiuksiaan vielä kuin teini. Varmaan joku identiteettihäiriö, vaikka tiedän kuka olen ja mikä on oikea ikäni, enkä ole työelämässä vaatinut ketään kohtelemaan minua kuvitteellisena teininä. Jos vain aikakone olisi olemassa, eläisin teini-iän uudelleen, mutta tiedän sen, että en voi käyttäytyä kuin teinit ja olen asunut yli 10 vuotta omillani maksaen laskut ajoissa ja noudattanut työpaikalla ja muita sääntöjä sen sijaan, että laittaisin kaikki ranttaliksi keskisormea näyttäen. 

 

Pakko jatkaa toisessa viestikentässä.

Tämä sama outous näkyy tekemisissäni ja ajatuksissani. En uskaltanut kertoa työhönvalmentajalleni, miksi en ole hakenut työpaikkoja. Tiedän kyllä, miten työpaikkoja haetaan, mitä on hyvä mainita työpaikkaa hakiessa ja mitä ei sekä miten cv tehdään - olen näistä hakenut itse tietoa. En uskaltanut sanoa vastaukseksi itseluottamuksen puutetta ja sitä, että olen pelännyt jopa omia liikkeitäni enkä halua yleisöä eteeni. Haluan vain olla piilossa. Harmi vain, kun sen tyyppistä työtä ei ole tällaiselle 80-85 äo:llä (oma karkea arvio virallisten testien tulosten huidellessa heikon ja heikon keskitason välimaastossa, yleistieto ja matriisitehtävä hyvällä tasolla, prosessointinopeus heikkoa keskitasoa, kielelliset taidot alle ikätasoa, epätasainen työmuisti, yksittäisten sanojen muistaminen hyvällä mallilla jne.) introvertille, vaan pitää koko ajan tyytyä fyysisesti raskaaseen ravintola-alan töihin ruokarajoitteisena, millaisia on tullut refluksin ja Sjögrenin oireyhtymän takia enemmän ja pitää olla vhh-ruokavalio, tai kaupan kassan töihin, jossa pitää kuivasuisena puhua ja puhua koko ajan vettä juoden. 

Näin aikuisiällä on niin paha korjata vaurioita ja kohentaa/kuntouttaa oppimisvaikeuksia, hidasta lukemista (vaikeaa kuivalla suullakin lukea nopraan) köyhää sanavarastoa (testeissä havaittu, en ole ennen kuullut sellaisesta sanasta esim. suurpiirteinen kunnes sanakirjasta tutkin ja sisäistin sen), luetun ymmärtämistä jne. aivojen asettuessa muottiin aikoja sitten. Outoa silti, että tässä iässä B2-englannin tason sanoja olen oppinut nopeasti Duolingin avulla, millä nyt täydennän kansalaisopiston kurssia tylsyyksissäni, mikä alkaa taas syksyllä. Myös ehtolauseet (jopa sen 2. konditionaalin, meni siinäkin aikansa would-, could- ja should- sekä have- ja had-verbien kanssa säädellessä mutta sen muistan, että -isiä ei koskaan if-sivulauseeseen) ja muodolliset subjektit olen sisäistänyt ja ymmärrän, mitä ne tarkoittaa englannin kielessä. Olin aiemmin kiinnostunut englannin kielestä ennen kolmatta luokkaa, minkä aloittaminen sujui kivasti kunnes osaamiseni laski ja olin opettajan sanojen mukaan omissa ajatuksissani, mikä piti paikkansa. Tietokone alkoi vetämään enemmän puoleensa, mikä huolestutti perheeni. Ehkä minulla on jonkin sortin aivovaurio ilman, että mikään lääkitys tai onnettomuus olisi sitä laukaissut. 

Huomenna kiire päivä kela . 

Hyvin pyyhkii. Reittä pitkin sain uran ja hyvän palkan.