Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
04.04.2012 |
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4732)
Lapsuudenkodissa opetettiin ,että kaikki on hyväksyttävä sellaisena ,kun ovat .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lähes kaikki n-sanat ovat näitä aloituksessa mainittuja tapauksia
Sitä se serkkujen kanssa nssminen teettää. Näiden kanssa sitten suomalaiset naiset sikiävät. S0malit ovat muutenkin aika kovia lisääntymään ja motivaatiota ei löydy elättää perhettä. Afrikassa kun on erilaiset elämänstragediat verrattuna Eurooppaan tai Aasiaan. Siellä päin jo seksielämä aloitetaan aikaisemmin johtuen varhaisesta sukukypsymisestä ja lapsia tehdään liuta, joista mies ei välitä vaan jätetään naiset lapsineen selviytymään itsekseen. Sillä mantereella ei älykkyyttä ole tarvittu, vaan enemmänkin fyysistä voimaa villipetojen ja viidakon keskellä.
Rasisti! Mitään rotuja ei ole ja älykkyys on kotioloista kiinni. T. vihervasemmistolaiset
Mulle alkaa riittää väärinkohtelu ihmissuhteissa. Aina ,joku on syrjimässä.
Käyttäjä9658 kirjoitti:
Värittävä Pipsa!
Olisiko enemmänkin mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ovat sitten syyllisiä ylipainoon yms.? Jos vertaa Pipsaa niilo22:een, niin eroja on kuin yöllä ja päivällä. Pipsa on kokeillut kaikenlaisia aloja. Niilo22 lähes luku- ja kirjoitustaidoton ja haki jopa varastoalalle, muttei päässyt sisään vaikka eihän siinä työssä tarvitse nero olla. Pipsalla olisi teoriassa mahdollisuus päästä ylipainostaan eroon, jolloin hän olisi taatusti skarpimpi. Niilo22 ei taas koskaan pääse eroon heikkolahjaisuudestaan (ellei koko niilo22 ole vain esitystä kuten on spekuloitu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, uskovat rokotteiden olevan aiheuttajia erilaisille sairauksille kuten autismille ja koronarokote on myös paha.
Hyvää juhannusviikkoa kaikille. T: Sanna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Hyvää heinäkuuta kaikille .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
Värittävä Pipsa!
Olisiko enemmänkin mielenterveydellisiä ongelmia, jotka ovat sitten syyllisiä ylipainoon yms.? Jos vertaa Pipsaa niilo22:een, niin eroja on kuin yöllä ja päivällä. Pipsa on kokeillut kaikenlaisia aloja. Niilo22 lähes luku- ja kirjoitustaidoton ja haki jopa varastoalalle, muttei päässyt sisään vaikka eihän siinä työssä tarvitse nero olla. Pipsalla olisi teoriassa mahdollisuus päästä ylipainostaan eroon, jolloin hän olisi taatusti skarpimpi. Niilo22 ei taas koskaan pääse eroon heikkolahjaisuudestaan (ellei koko niilo22 ole vain esitystä kuten on spekuloitu).
Kosola osaa olla suht. asiallinen muissa kuin omissa videoissaan. Esimerkkinä Jusun vierailuvideossa sekä Ylen haastattelussa. Herää kyllä epäilyksiä, että vedätetäänkö tässä katsojia lankaan Petri Nygårdin tapaan: julkaistaan jotain niin vähä-älyistä materiaalia testaamalla tosikkojen reaktioita.
Työtoveri joka oli jollain tavoin lapseksi jäänyt. Yli kolmekymppisenä oli vielä innostunut komerokepposteluista,: rakenteli työtovereiden komeroihin paperiukkoja säikäytystarkoituksessa, atk-listoista ansoja jotka romahti komeron oven avaajan päälle ja joskus meni itse komeroon kyyröttämään säikäyttääkseen ovenavaajan.
Komeroleikit loppui kun toimitilaratkaisuissa siirryttiin riisuttuihin malleihin eli ei komeroita työhuoneessa.
Varsinaiset työtehtävät (joita oli vähänlaisesti) hoiti ok mutta ongelmia tuli kun ei ymmärtänyt hänen omien töiden riippuvuussuhdetta muihin kokonaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkakaverini peruskoulussa. Oli vuoden vanhempi eli joutunut kerran luokalleen, joillakin tunneilla kävi erikseen pienryhmässä tai opiskeli koulunkäyntiavustajan kanssa, kieliä ja matemaattisia aineita ainakin. Herttainen ja iloinen tyttö, mutta yläasteellakin todella lapsenomainen, helposti johdateltavissa kaikenlaisiin ilkeisiin jekkuihin. Muistan että hänelle läheteltiin muka "rakkauskirjeitä" jotka olivat luokan kovistyttöjen tekosia että pääsivät ilkkumaan hänen naiiville innostukselleen asiasta :( Kun kusetus paljastus, opettaja sätti tätä tyttöä siitä että ei kaikkea pidä uskoa. Hiton hieno ysärimeno!
Kotitaloudessa desit ja litrat aiheuttivat paljon ongelmia, jos ohjeessa luki 1,5dl nestettä hän kaatoi sitä sekaan 1,5 litraa. Pelkäsi että tulee humalaan ruokalajista joka sisälsi väkiviinaetikkaa ja itki. Ei ymmärtänyt myöskään joitakin aikatermejä kuten varttituntia. Junalla matkustaessa kiipesi vain viereisellä laiturilla olleeseen junaan huolimatta siitä menikö se määränpäähän vai ei, ei käsittänyt laitureiden numeroita tai kuulutuksia.
Jotain avustajan hommia tekee nykyään ja omia lapsiakin on, toivon hänelle kaikkea hyvää koska oli oikeasti yksi mukavimpia tuntemiani ihmisiä.
TAAS TÄÄLLÄ!
Ollaan arvostelemassa muita ihmisiä!
Antakaa Toisten elää rauhassa!
Ei ole fiksua tuollanen loukkaava aliarvoiminen ja mollaammien!
On huono itsetunto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aina kehitysvamma, jos ei puhuta vain joistain lahjakkuuden osien heikkouksista, jotka voi löytyä myös ns. ÄO:n puolelta, mutta onhan niihinkin jakoja, jossa siten voi olla heikkolahjainen, vaikkei olisi määritettyä kehitysvammaa. Kehitysvammaisissakin on lahjakkuuksia joiltain osin, ja kakki mensalaiset taitaa olla kehitysvammaisia, siis AHDH, autismi jne. jne., psykiatrisia ja sosiaalisia ongelmia ja liikaa yksisuuntaisutta, josta se ÄO niillä osin tai kokonaan tulee, kun epänormaali on aina jostain pois.
Top 2% ja pohja 2%, että onhan se vakava asia. Normaali on 85-115, jonka ulkopuolella on heikkolahjaisuutta jossain, ja missä, se voi vain olla eri ton alapuolella kuin sen yläpuolella.
Jonkun 125-130 jälkeen ongelmat ovat edelleen vakavammat, siis myös 75-70 vielä voi menetellä vähälahjaisena ennemminkin kuin ns. kehitysvammaisena (mm. Afrikasta löytyy totakin tasoa joka keskinkertaisena), vaikka normaalin ulkopuolella jo on kehitysvammainen.
Koulutus myös vaikuttaa, ja erityisesti 70-85 ja 115-130 ryhmiin pääsemisessä; mitä enemmän koulutusta, sitä korkeampi, ja mitä vähemmän, sitä matalampi. Niin keskinkertaiset kuin heikkolahjaiset ovat kehittyneet treenaamalla potentiaaliaan, joka ei useinkaan ole valmiina se 70 tai 100, vaan sitä voi parantaa. Sitten on tutkimukset lapsista, teineistä ja sitten koulutuksen jälkeen, joka viittaa melko vakioon, joka viittaa sitten vain siihen, jos totta, että voi toki oppia, jos panostaa, että ÄO ei siihen useimmiten ole este.
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaverini peruskoulussa. Oli vuoden vanhempi eli joutunut kerran luokalleen, joillakin tunneilla kävi erikseen pienryhmässä tai opiskeli koulunkäyntiavustajan kanssa, kieliä ja matemaattisia aineita ainakin. Herttainen ja iloinen tyttö, mutta yläasteellakin todella lapsenomainen, helposti johdateltavissa kaikenlaisiin ilkeisiin jekkuihin. Muistan että hänelle läheteltiin muka "rakkauskirjeitä" jotka olivat luokan kovistyttöjen tekosia että pääsivät ilkkumaan hänen naiiville innostukselleen asiasta :( Kun kusetus paljastus, opettaja sätti tätä tyttöä siitä että ei kaikkea pidä uskoa. Hiton hieno ysärimeno!
Kotitaloudessa desit ja litrat aiheuttivat paljon ongelmia, jos ohjeessa luki 1,5dl nestettä hän kaatoi sitä sekaan 1,5 litraa. Pelkäsi että tulee humalaan ruokalajista joka sisälsi väkiviinaetikkaa ja itki. Ei ymmärtänyt myöskään joitakin aikatermejä kuten varttituntia. Junalla matkustaessa kiipesi vain viereisellä laiturilla olleeseen junaan huolimatta siitä menikö se määränpäähän vai ei, ei käsittänyt laitureiden numeroita tai kuulutuksia.
Jotain avustajan hommia tekee nykyään ja omia lapsiakin on, toivon hänelle kaikkea hyvää koska oli oikeasti yksi mukavimpia tuntemiani ihmisiä.
Luulin, että joku kuvaili minua, mutta tämä olikin 90-lukua. Minulla oli ennestään diagnoosi vaikea-asteisesta dysfasiasta ja autistisista piirteistä, joista jälkimmäinen muuttui viidennellä luokalla autismiksi ja sen lisäksi tuli lievä kehitysvamma-diagnoosi. Kehitysvamman tilalle on tullut laaja-alaiset oppimisvaikeudet ollessani yläasteella.
Olin myös helposti jujuteltavissa ollessani neljännellä ja viidennellä luokalla. En tosin nyt sentään kalliolta hypännyt. Myös yläasteella saatuihin rakkauskirjeisiin uskoin, vaikka epäilin välillä jotain häikkää olevan. Kyllähän se totuus lopulta tuli esiin. Olin niin pennun näköinen vielä yläasteella, mikä lienee äidin tarkoitus ja nyt nuorena aikuisena paikkaan puuttuvaa nuoruuttani alternative-vaatteilla. Muuten minulla on ihan realistinen kuva omasta kehosta. Nykyään vaatisin sanomaan vain suoraan.
Tuo sama ongelma minulla oli alkuun kotitaloudessa, en tuntenut desimittoja. Toisaalta sisäistin kuukaudessa. Mietinkin, että viitanneeko tuo tiedon puute matemaattisiin vaikeuksiin vai oliko kyse sitten harjaantumattomuudesta, kun peruskoululaisena pakenin yksinäisyyttä internettiin. Ihan nyt en pelännyt, että väkiviinaetikkaa sisältävä ruoat humalluttaisi. Kyllähän sitä ala-astelaisena tuli juotua alkoholitonta siideriä.
Nykyään ihme kyllä roolit ovat kääntyneet toisin päin: koulun rumin tyttö onkin oikein miesten ihanne ja kuulen kehuja ulkonäöstäni. Nuorekkuus ja vaaleus onkin ainoa keino kompensoida diagnoosejani, kunhan ei tule mitään pakkomiellettä nuoruuden tavoittelusta.
Nykyiset suomlaisnuoret: koulusta valmistutaan heikolla lukutaidolla ja jopa lukiolaiset kirjoittavat mukamas esseinä pari virkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaverini peruskoulussa. Oli vuoden vanhempi eli joutunut kerran luokalleen, joillakin tunneilla kävi erikseen pienryhmässä tai opiskeli koulunkäyntiavustajan kanssa, kieliä ja matemaattisia aineita ainakin. Herttainen ja iloinen tyttö, mutta yläasteellakin todella lapsenomainen, helposti johdateltavissa kaikenlaisiin ilkeisiin jekkuihin. Muistan että hänelle läheteltiin muka "rakkauskirjeitä" jotka olivat luokan kovistyttöjen tekosia että pääsivät ilkkumaan hänen naiiville innostukselleen asiasta :( Kun kusetus paljastus, opettaja sätti tätä tyttöä siitä että ei kaikkea pidä uskoa. Hiton hieno ysärimeno!
Kotitaloudessa desit ja litrat aiheuttivat paljon ongelmia, jos ohjeessa luki 1,5dl nestettä hän kaatoi sitä sekaan 1,5 litraa. Pelkäsi että tulee humalaan ruokalajista joka sisälsi väkiviinaetikkaa ja itki. Ei ymmärtänyt myöskään joitakin aikatermejä kuten varttituntia. Junalla matkustaessa kiipesi vain viereisellä laiturilla olleeseen junaan huolimatta siitä menikö se määränpäähän vai ei, ei käsittänyt laitureiden numeroita tai kuulutuksia.
Jotain avustajan hommia tekee nykyään ja omia lapsiakin on, toivon hänelle kaikkea hyvää koska oli oikeasti yksi mukavimpia tuntemiani ihmisiä.
Luulin, että joku kuvaili minua, mutta tämä olikin 90-lukua. Minulla oli ennestään diagnoosi vaikea-asteisesta dysfasiasta ja autistisista piirteistä, joista jälkimmäinen muuttui viidennellä luokalla autismiksi ja sen lisäksi tuli lievä kehitysvamma-diagnoosi. Kehitysvamman tilalle on tullut laaja-alaiset oppimisvaikeudet ollessani yläasteella.
Olin myös helposti jujuteltavissa ollessani neljännellä ja viidennellä luokalla. En tosin nyt sentään kalliolta hypännyt. Myös yläasteella saatuihin rakkauskirjeisiin uskoin, vaikka epäilin välillä jotain häikkää olevan. Kyllähän se totuus lopulta tuli esiin. Olin niin pennun näköinen vielä yläasteella, mikä lienee äidin tarkoitus ja nyt nuorena aikuisena paikkaan puuttuvaa nuoruuttani alternative-vaatteilla. Muuten minulla on ihan realistinen kuva omasta kehosta. Nykyään vaatisin sanomaan vain suoraan.
Tuo sama ongelma minulla oli alkuun kotitaloudessa, en tuntenut desimittoja. Toisaalta sisäistin kuukaudessa. Mietinkin, että viitanneeko tuo tiedon puute matemaattisiin vaikeuksiin vai oliko kyse sitten harjaantumattomuudesta, kun peruskoululaisena pakenin yksinäisyyttä internettiin. Ihan nyt en pelännyt, että väkiviinaetikkaa sisältävä ruoat humalluttaisi. Kyllähän sitä ala-astelaisena tuli juotua alkoholitonta siideriä.
Nykyään ihme kyllä roolit ovat kääntyneet toisin päin: koulun rumin tyttö onkin oikein miesten ihanne ja kuulen kehuja ulkonäöstäni. Nuorekkuus ja vaaleus onkin ainoa keino kompensoida diagnoosejani, kunhan ei tule mitään pakkomiellettä nuoruuden tavoittelusta.
En usko, että oikeasti heikkolahjainen, alle 85 äo:n omaava, tuottaisi näin selkeää ja jäsenneltyä tekstiä.
Toki menneinä vuosikymmeninä tuli leimatuksi tyhmäksi, jos ei koulu sujunut.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aina kehitysvamma, jos ei puhuta vain joistain lahjakkuuden osien heikkouksista, jotka voi löytyä myös ns. ÄO:n puolelta, mutta onhan niihinkin jakoja, jossa siten voi olla heikkolahjainen, vaikkei olisi määritettyä kehitysvammaa. Kehitysvammaisissakin on lahjakkuuksia joiltain osin, ja kakki mensalaiset taitaa olla kehitysvammaisia, siis AHDH, autismi jne. jne., psykiatrisia ja sosiaalisia ongelmia ja liikaa yksisuuntaisutta, josta se ÄO niillä osin tai kokonaan tulee, kun epänormaali on aina jostain pois.
Top 2% ja pohja 2%, että onhan se vakava asia. Normaali on 85-115, jonka ulkopuolella on heikkolahjaisuutta jossain, ja missä, se voi vain olla eri ton alapuolella kuin sen yläpuolella.
Jonkun 125-130 jälkeen ongelmat ovat edelleen vakavammat, siis myös 75-70 vielä voi menetellä vähälahjaisena ennemminkin kuin ns. kehitysvammaisena (mm. Afrikasta löytyy totakin tasoa joka keskinkertaisena), vaikka normaalin ulkopuolella jo on kehitysvammainen.
Koulutus myös vaikuttaa, ja erityisesti 70-85 ja 115-130 ryhmiin pääsemisessä; mitä enemmän koulutusta, sitä korkeampi, ja mitä vähemmän, sitä matalampi. Niin keskinkertaiset kuin heikkolahjaiset ovat kehittyneet treenaamalla potentiaaliaan, joka ei useinkaan ole valmiina se 70 tai 100, vaan sitä voi parantaa. Sitten on tutkimukset lapsista, teineistä ja sitten koulutuksen jälkeen, joka viittaa melko vakioon, joka viittaa sitten vain siihen, jos totta, että voi toki oppia, jos panostaa, että ÄO ei siihen useimmiten ole este.
No nyt taidat luulla ADHD:ta ja sosiaalisia ongelmia kehitysvammaisuuden alalajiksi. Kehitysvammaisuus on aina ÄLYLLINEN vamma, jonka asteet vaihtelevat lievästä syvään. Jostain syystä tuotakaan ei voi sanoa ääneen ja jopa kehitysvammallekin koitetaan etsiä uutta termiä kuten oppimisvaikeutta (kiva juttu lukihäiriöisille tai matematiikan kanssa kamppaileville) tai erityistä. Eihän enää ilmeisesti arvioida henkilön kehitystasoa iällisesti, että on esim. älyllisesti 3- tai 10-vuotiaan tasolla.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaverini peruskoulussa. Oli vuoden vanhempi eli joutunut kerran luokalleen, joillakin tunneilla kävi erikseen pienryhmässä tai opiskeli koulunkäyntiavustajan kanssa, kieliä ja matemaattisia aineita ainakin. Herttainen ja iloinen tyttö, mutta yläasteellakin todella lapsenomainen, helposti johdateltavissa kaikenlaisiin ilkeisiin jekkuihin. Muistan että hänelle läheteltiin muka "rakkauskirjeitä" jotka olivat luokan kovistyttöjen tekosia että pääsivät ilkkumaan hänen naiiville innostukselleen asiasta :( Kun kusetus paljastus, opettaja sätti tätä tyttöä siitä että ei kaikkea pidä uskoa. Hiton hieno ysärimeno!
Kotitaloudessa desit ja litrat aiheuttivat paljon ongelmia, jos ohjeessa luki 1,5dl nestettä hän kaatoi sitä sekaan 1,5 litraa. Pelkäsi että tulee humalaan ruokalajista joka sisälsi väkiviinaetikkaa ja itki. Ei ymmärtänyt myöskään joitakin aikatermejä kuten varttituntia. Junalla matkustaessa kiipesi vain viereisellä laiturilla olleeseen junaan huolimatta siitä menikö se määränpäähän vai ei, ei käsittänyt laitureiden numeroita tai kuulutuksia.
Jotain avustajan hommia tekee nykyään ja omia lapsiakin on, toivon hänelle kaikkea hyvää koska oli oikeasti yksi mukavimpia tuntemiani ihmisiä.
Luulin, että joku kuvaili minua, mutta tämä olikin 90-lukua. Minulla oli ennestään diagnoosi vaikea-asteisesta dysfasiasta ja autistisista piirteistä, joista jälkimmäinen muuttui viidennellä luokalla autismiksi ja sen lisäksi tuli lievä kehitysvamma-diagnoosi. Kehitysvamman tilalle on tullut laaja-alaiset oppimisvaikeudet ollessani yläasteella.
Olin myös helposti jujuteltavissa ollessani neljännellä ja viidennellä luokalla. En tosin nyt sentään kalliolta hypännyt. Myös yläasteella saatuihin rakkauskirjeisiin uskoin, vaikka epäilin välillä jotain häikkää olevan. Kyllähän se totuus lopulta tuli esiin. Olin niin pennun näköinen vielä yläasteella, mikä lienee äidin tarkoitus ja nyt nuorena aikuisena paikkaan puuttuvaa nuoruuttani alternative-vaatteilla. Muuten minulla on ihan realistinen kuva omasta kehosta. Nykyään vaatisin sanomaan vain suoraan.
Tuo sama ongelma minulla oli alkuun kotitaloudessa, en tuntenut desimittoja. Toisaalta sisäistin kuukaudessa. Mietinkin, että viitanneeko tuo tiedon puute matemaattisiin vaikeuksiin vai oliko kyse sitten harjaantumattomuudesta, kun peruskoululaisena pakenin yksinäisyyttä internettiin. Ihan nyt en pelännyt, että väkiviinaetikkaa sisältävä ruoat humalluttaisi. Kyllähän sitä ala-astelaisena tuli juotua alkoholitonta siideriä.
Nykyään ihme kyllä roolit ovat kääntyneet toisin päin: koulun rumin tyttö onkin oikein miesten ihanne ja kuulen kehuja ulkonäöstäni. Nuorekkuus ja vaaleus onkin ainoa keino kompensoida diagnoosejani, kunhan ei tule mitään pakkomiellettä nuoruuden tavoittelusta.
En usko, että oikeasti heikkolahjainen, alle 85 äo:n omaava, tuottaisi näin selkeää ja jäsenneltyä tekstiä.
Toki menneinä vuosikymmeninä tuli leimatuksi tyhmäksi, jos ei koulu sujunut.
Jos selkeä ja jopa monien mielestä analyyttinen kirjallinen ilmaisuni olisi merkki normaaliälyisyydestä, luulisi jo ammattilaisten tällaisen seikan tajuvan. Kielelliset taitoni ovat alle ikätasoa testien mukaan, ja kielellistä lahjakkuutta mitataankin sanavaraston laajuudella. Eipä se riitä, että osaa kirjoittaa selkeästi jäsennellen tekstiä.
Muutenkin oma kykyprofiilini on ihan sekamelska, mitä muistelen tuoreita tuloksia. Osaamisprofiilini on heikon ja heikon keskitason rajamailla. Prosessointinopeuteni on lausunnon mukaan heikkoa keskitasoa. Työmuisti on epätasainen. Yleistieto oli ok ja matriisitehtävässä pärjäsin keskitasoisesti. Tuskin joku korkeasti koulutettu psykologi saati lääkäri mutuilee tällaisilla asioilla.
On vain valitettavasti tyydyttävä kohtalooni. Omaa jälkikasvua en koskaan tee, koska ajattelen niiden parasta enkä koskaan halua niille samaa pskaa kuin mitä itse joutunut kokemaan kylän vihatuimpana, "vammaisena", "va ja kki na" ja "aivottomana". Siinäpä lienee syy, miksi olisin halunnut tehdä yksin töitä ryhmätöiden sijaan, muttei minulla ollut uskallusta kertoa tarpeistani. Ajattelin sen olevan minulle että muille hyvä diili, jos tein yksinäni.
Olisikin minulla vain ADHD, lievä autismin kirjon häiriö tai lukihäiriö, niin minulla olisi teoriassa mahdollisuus vaikka mihin. Kiva, kun on lisänä fyysinen sairaus ja silti pitää tyytyä johonkin fyysiseen raskaaseen työhön, jossa olen sitten vain hidasteena heikon kehonkoostumukseni takia. En todellakaan havittele mitään arkkitehtuurin tai lentäjän ammattia, sen verran realismia minulla on mukana. Itse vaihtaisin koska vain myyjän työhön, mikä on paljon rennompaa kokemusteni perusteella työkokeilussa kuin ravintola-alalla työskentely, mutta niinpä, pitäisi olla nykyään merkonomin koulutus ja se koulutus vastanee lukiotason matematiikkaa ja kieliä.
Ainakin sen huomaan, että muutun ihan eri ihmiseksi mielenkiinnon kohteiden (80- ja 90-lukulaiset videopelit) parissa töissä, jolloin vierottaudun puhelimesta, jonka näpräämiseen kykenen ainoastaan. Ensin oli tietokone, jonne pakenin peruskoululaisena yksinäisyyttä, ja nyt on älypuhelin, jonka voin helposti ottaa käteeni, kun en voi muuta tehdäkään.
- lainaamasi kommentoija
Suomalaisilla on aivan surkea geeniperimä tai sitten todennäköisin syy, miksi heikkolahjaisia ja downeja syntyy on se että lapset ruvetaan tekemään yli 30-vuotiaina.