"Ei meidän Nico-Petteri tarvitse lomaa päiväkodista."

Hän kyllä paheksuu niitä miehiä, jotka makaavat kotona lomillaan ja vievät lapset silti päiväkotiin.

Mutta eihän omia lapsia haluakaan hoitaa itse kuin pelkästään ne, jotka ovat leimautuneet omiin lapsiin ja sitoutuneet ja rakastavat heitä.

Me jo ehdittiin ilmoittaa, että jouluvälipäivät lapset ovat hoidossa. Nyt sitten olisi mahdollista sittenkin olla kotona. Lapset menevät nyt hoitoon mutta lyhyemmäksi päiväksi. Mietin vain, että eivät tunnu miehet paljon lynkkaavan toisiaan, vaikka miten olisivat kotona ja lapset hoidossa. Mistäköhän arvon naiset tämä mahtaa johtua? Meillä siis miehellä ei työt jatkuneetkaan niinkuin luultiin. Hän tosin sanoi tekevänsä jotain omia hommiaan joulun jälkeen eikä sinne lapsia mukaan voi ottaakaan. Mä itse olen töissä, kaikilla kun ei ole sitä lomaa ole joulunakaan. Henkilökohtaisesti en jaksa purnata paljon vanhempia, jotka pitävät kaikki lomat lapset hoidossa. Heitä kun en tunne yhtään. Mä pidän lapsia satunnaisesti hoidossa, jos on vapaapäivä. Joskus pidän kotona. Enkä koe huonoa omatuntoa siitä, kun saan helpommin juoksevat asiat siten hoidettua. Lapsia ajatellen heitä hoidossa on kuitenkin pidetty. Kesällä tuli järjesteltyä väkisin niin, ettei varahoitoon heitä tarvinnut heitellä. Ilman isovanhempia se ei olisi onnistunut ollenkaan. Kesällä kun ei varsinaisesti lomia ollut kummallakaan, mies oli lasten kanssa kotona kun pystyi yrittäjänä pari viikkoa vaikeasti sen järjestämään.

on sellainen vanhempi, joka pitää lomatkin lasta hoidossa?



Tuntuu, että näitä urbaaneja legendoja riittää... Niin päiväkodissa luultiin meidänkin tytön olevan vain virikelapsi, kunnes hämmästyivät, että olenkin opiskelija. Tulin monesti kotoa hakemaan verkkareissa ja välillä taas autolla farkuissa. Eivät tajunneet, että käyn koulua joka päivä 3-6 tuntia ja päälle paljon kirjallisia töitä + kirjoitin gradun kotona. Kun homma paljastui, niin oikein hihkuivat, kun olivat luulleet, mun "olevan vain kotona". TEki mieli todeta, että "ei kannattaisi olla niin asenteellinen..."

Edelleen ainakaan meidän päiväkodissa ei välitetä yksittäisistä päivistä tai kauppareissuista ennen lapsen hakua saati sitten opiskelevista äideistä tai yrittäjistä joilla ei pakosta lomaa ole. Vaan oikeasti on äitejä ja isiä, jotka eivät pitäisi lastaan lomalla, jos päiväkoti ei siihen painostaisi. Lapsen pidetyt lomapäiväthän ovat kyllä päiväkodin tilastoissa, joista sitä ei ole vaikea laskea.

Itse taas otan lapset (3kpl) tai osan heistä ihan omaksi ja lasteni iloksi mukaan kauppaan. Yleensä lähtevät ihan innolla mukaan ja se on meille kaikille mukava yhteinen reissu ;)



Kauppareissu tehdään yleensä illalla, kun ollaan jo kaikki kotona.

Itse taas otan lapset (3kpl) tai osan heistä ihan omaksi ja lasteni iloksi mukaan kauppaan. Yleensä lähtevät ihan innolla mukaan ja se on meille kaikille mukava yhteinen reissu ;)

Kauppareissu tehdään yleensä illalla, kun ollaan jo kaikki kotona.

Teillä ei vissin sitten pahemmin harrasteta mitään..?

aika huono olet nähtävätsi organisoimaan sitten mitään jos teillä ei pysty kaupan takia harrastamaan.

Meillä harrastaa tyttö telinevoimistelua ja poika jääkiekkoa ja silti ehdimme ihan hyvin käydä yhdessä kaupassa.

Itse taas otan lapset (3kpl) tai osan heistä ihan omaksi ja lasteni iloksi mukaan kauppaan. Yleensä lähtevät ihan innolla mukaan ja se on meille kaikille mukava yhteinen reissu ;) Kauppareissu tehdään yleensä illalla, kun ollaan jo kaikki kotona.

Teillä ei vissin sitten pahemmin harrasteta mitään..?

Oletteko edelleen varmoja, että kyseiset vanhemmat vain löhöävät kotona ja laittavat lapsensa hoitoon? Tässä on jo useampi puhunut urbaanista legendasta ja minäkin kallistun tämän puoleen, koska olen itse noiden juorujen ja väärien uskomusten kohde.



Teen töitä kotoa käsin. Koska eräs hoitajista asuu lähes naapurissa, hän tietää tasan tarkkaan, milloin olen kotona ja milloin en. JOka ikinen loma-aika saan kuulla, miten lapset pitää ottaa kotiin, ja vaikka kuinka selittelen töistäni ja yritykseni asioista, hymyillään vain vinosti. On törkeää vähätellä työtäni. En laiskottele kotona, vaikka joskus aamuisin olenkin heittänyt matot parvekkeelle tai ripustanut pyykit narulle. Aloitan työt klo 9 ja lopetan klo 15. Lapset menevät kuitenkin päiväkotiin aamupalalle, koska heräävät jo klo 6 ja koska ehdin kotiin ja laitella työasioitani rauhassa esille ennen varsinaista urakointia. JOskus jos perehtyminen ei vie aikaa, saatan ripustaa pyykit narulle ennen varsinaisen työn aloitusta.



Lapset haen päivähoidosta klo 15.15, paitsi jos minulla on asiakaskäynti. Tällöin minulle napistaan asiasta ja selitetään, miten lapsilla pitäisi olla aina säännöllinen hakuaika ja että sen luulisi olevan helppo järjestää, kun olen kotona.



Olen kaikissa tapaamisissa kertonut työstäni. Sitä ei suostuta ymmärtämään. Sen sijaan kotonaolostani on juoruiltu lapseni ystävien vanhemmille, ja saan kuulla vihjailuja myös heiltä.



En tunne ketään vanhempaa, joka pitäisi lapsensa kotona omina lominaan tai edes vapaapäivinään, ellei sitten ihan pakottavasta syystä kerran vuodessa. Silti näitä juttuja leviää ympäri nettiä ja naapurustoa. Onkohan vain niin, että päiväkodin henkilökunta ei suostu ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita ja niputtavat kaikki kotona työtä tekevät/masentuneet/opiskelijat/vuorotyöläiset tuohon ilman lapsia lomailevaan kategoriaan?



Heitänpä nyt teille ikävän vastakysymyksen: missä työssä voidaan tuhlata noin paljon aikaa asiakkaiden elämäntilanteiden pohtimiseen? Eikö sitäkin aikaa voisi käyttää töihin eli niiden lasten vahtimiseen, leikittämiseen jne?

En tiedä, olenko vähän naiivi, mutta minusta lasten pitäminen omien lomien ajan on urbaani legenda, jota päiväkotien henkilökunta vahvistaa epäluuloillaan ja juoruillaan.

Siis mun oma sisko tekee tota, lapset on päiväkodissa ja hän kesälomalla.

En tunne ketään vanhempaa, joka pitäisi lapsensa kotona omina lominaan tai edes vapaapäivinään, ellei sitten ihan pakottavasta syystä kerran vuodessa. Silti näitä juttuja leviää ympäri nettiä ja naapurustoa.

oikeasti mun sisko ja sen mies tekee tota. Niillä on molemmilla sellaiset reissutyöt, että ovat aina vapaalla kotona reissun jälkeen ja silloin ei ole yhtään työtä, ovat kotona 24/7 viikon ajan. Silti niinä vapaapäivinä lapset ovat aina olleet järjestelmällisesti hoidossa päiväkodissa koko pitkän päivän. Kesälomillakin osan lomista lapset on päiväkodissa. Tämä on aivan totta. Uskokaa pois.

Onko tällainen toiminta muka tosi harvinaista?! Siihen haluaisin vastauksen.

Meille ei palkata vuosilomasijaisia, hyvä kun sairaslomille sallaisia saadaan. Lomapäivät yritetään sijoittaa niihin ajankohtiin, kun lapsiakin on vähemmmän, koska toiminnan pitää pyöriä jotakuinkin normaalisti aina.

Turha kadehtia. Kesälomakin varmistui toukokuun lopussa eli vasta sitten, kun oli tieto kaikkien lasten lomista. Yritä siinä sitten varata vielä lomareissua 5 hengelle...

tätä, että lapset on kesälomien aikaan hoidossa.



Toisessa tapauksessa äiti on äitiyslomalla. 2 vuotias on ollut hoidossa myös isyyslomien aikaan ja viime kesänä isänsä kesäloman ajan. Ovat halunneet nauttia kahdestaan vauvasta päivät.



Toisella perheellä 3v ja 4v tytöt ja ovat olleet 5 viikon kesälomasta 3 viikkoa hoidossa, koska tarvitsevathan vanhemmat lepoa rankan työtalven jälkeen.



Ja asumme siis omakotitaloalueella.

vaan isistä ja äideistä, jotka haluavat käyttää lomansa muuhun kuin lasten/lapsen kanssa olemiseen. Miten se on niin vaikea uskoa? Joskus vaan on tilanteita, että lapsen etu vaatii henkilökuntaa puuttumaan perheen valintoihin. Se kuuluu myös meidän työhön. Eikä siinä tarvi mikään salapoliisi olla, kun näistä asioista keskustellaan vanhempien kanssa ihan avoimesti.

toinen toistaan uskomattomampia perusteluja sille, miksi on parempi, että joku toinen hoitaa sinun lapsiasi, että sinä saat omaa aikaa tehdä omia juttujasi. Uskomattomimmasta päästä nämä, joiden mielestä on vähintäänkin oikeutettua viedä lapsi hoitoon, "koska päivästä menee joka tapauksessa maksu". Voi Herran pieksut sentään. Kysehän on SINUN rakkaasta lapsestasi, jonka kanssa sinulla on OIKEUS viettää vapaa-aikasi. Päivähoito on lapsen työ siinä kuin sinullakin (ehkä) on palkkatyö. Jos työnantajasi antaisi sinulle yllättäen ylimääräisen vapaapäivän, menisitkö joka tapauksessa töihin vain koska siitä palkka tulee?

Vuodatukseni koskee nyt vain ja ainoastaan tapauksia, joihin ei liity esim. vanhemman mielenterveysongelmaa tai lastensuojelullista perustetta.

Menkää nyt oikeasti itseenne te vanhemmat!

Kirjoititpa perheestäni tosi rumasti. Etkö yhtään mieti sitä, että nettikeskustelussakin linjan päässä on oikeasti toinen ihminen? Tunteineen ja tilanteineen?

Perheessä on isä. Hän tekee 50 tunnin työviikkoa + 2-2,5 tuntia työmatkoja päivittäin. Ei valitettavasti pysty tänä talvena vaikuttamaan työmääräänsä itse - tai jos vaikuttaa, tulee potkut.

Perheessä on äiti. Hän tekee tällä hetkellä likimain 50 tunnin työviikkoa, joista tosin vain noin 35 tuntia työpaikalla ja loput kotona. Minäkään en voi vaikuttaa työmäärään, olen yrittänyt ja ainoa vaihtoehto on irtisanoutuminen. Kotona teen alkuyön töitä, jottaehdin hakea lapset päivähoidosta puoli viideltä.

Kotona on kuusi lasta, yksi heistä erityislapsi. Nuorin on taapero, vanhin teini-ikäinen.

Voi olla, että elämänhallinta mättää, mutta tässä kohdassa kyllä tehdään kaikki mitä ehditään ja jaksetaan. Koko perhe on uupunut tästä syksystä ja koti on mullin mallin, koska olemme tietoisesti keskittyneet lapsiin.

Kaupassa käydään kerran viikossa, usein koko perhe yhdessä. Maitoa (kun sen varaamisesta olit huolissasi) ostetaan kerralla 10-15 litraa. Arkena se hoituu ihan jees, mutta nyt olikin kyse jouluostoksista. Ei kai lahjoja voi lasten silmien edessä ostella? Ja ajoissa ei ole voinut tehdä, kun ei oikeasti ole ollut aikaa.

Sinulle, rumasti kirjoittaja, toivon joululahjaksi avarampaa sydäntä, ymmärtäväisempää mieltä ja paljon myötätuntoa. Toivon, että tulevana vuonna et kenellekään kiireiselle, uupuneelle ja kaikkensa yrittävälle äidille mene sanomaan, että hänen lastensa onkin parasta olla poissa hänen luotaan.

t. se, joka kirjoitti numerolla kymmenen ja jota sittemmin on tässä ketjussa moitittu kovinkin laiskaksi ison perheen äidiksi

Mutta uskon, että tässä on kyse patalaiskasta äijästä, joka makaa vain sohvalla ja huonosti organisoivasta äidistä, joka ei osaa varata maitoja ja ruokia kaappiin. Äijä makaa kaljapullon kans sohvalla ja äiti miettii joka päivä erikseen, että mentäiskö tänään ostaan kaupasta purkki maitoa ja einespitsa.

Onhan näitä onnettomia perheitä, jotka ei osaa suunnitella elämäänsä, mutta lapsia väännetään suurperheellinen.

Ehkä näille lapsille tosiaan on hyvä olla mahdollisimman paljon hoidossa ja pois kotoa.

Voisiko niitä kauppareissuja esim. etukäteen suunnitella niin, että kotona on olemassa valmiiksi (edellisen kauppareissun jäljiltä) ruokaa, jota väsyneille ja kiukkuisille lapsille tarjotaan heti kotiin tultua. Sitten kylläiset ja tyytyväiset lapset puuhailevat toisen vanhemman kanssa samalla kun toinen vanhemmista käy kaupassa. Esim. kotitöiden teko onnistuu lastenkin kanssa (ellei lapsella ole jotain pahaa vammaa tai sairautta, joka estää). Kai teidän perheessä on viikonloppujakin, vai ollaanko teillä silloinkin töissä? Voisiko lahjoja ostella hyvissä ajoin, jolloin ei tarvitse kyntää sitä asfalttisohjoa? Entä voisiko niitä isompia lapsia pyytää auttamaan kotitöissä/pikkusiarusten kanssa leikkimisessä tms. Tässä on nyt vaan jotain, mitä itse en ymmärrä. T. suurperheen äiti, jonka 5 lasta on syntynyt 9 vuoden sisällä.

joissa vanhemmat tekevät vasten tahtoaankin paljon töitä ja yrittävät parhaansa mukaan pärjätä arjessa. Lasten on pakko työmatkojen takia olla päivähoidossa pidempään kuin aikuiset ovat töissä. Koska lasten päivä yritetään pitää mahd. lyhyenä, kiirehditään töistä ensimmäiseksi hakemaan lapset hoidosta. Sitten vasta mennään kauppaan tms. Usein se ei onnistu, koska lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Kotona ei illalla ehditä eikä jakseta tehdä oikein mitään, yritetään mahdollisimman paljon vain olla niiden väsyneiden ja kiukkuisten lasten kanssa. Koti jää siivoamatta, pyykkivuoret kasaantuvat eivätkä vanhemmat ikinä käy missään, eivät jumpassa eivätkä elokuvissa. Sitten tulee loma. Vaikkapa joulun alla. Kaikki on valmistelematta. Lapset jäävät kotiin samalla kun vanhempien loma alkaa, koti jää suurimmaksi osaksi siivoamatta, lahjat ja ruoat ostetaan hirveällä huudolla ja itkulla tungokseen asti täydessä kaupassa, kaikilla on paha mieli ja jokaista väsyttää. Meillä on tänä jouluna just näin. Ajattelin, että vien lapset tarhaan 1-2 ylimääräisenä päivänä, jotta voisin tehdä inhottavat hommat yksin ja kaikilla meillä olisi onnellisempi joulu. Älkää missään nimessä yrittäkö ymmärtää erilaisia elämäntilanteita. Tehän tiedätte jo kaiken, vieläpä parhaiten! t. ison perheen äiti, jolla on vain pienimmät hoidossa

Kuule, isonperheen omahyväinen äiti. On perheitä, joissa on sairautta, yksinhuoltajuutta, ei toista puolisoa tai hän on sairas tai vuorotyössä jne. on monenlaisia tilanteita, jolloin ei ole kysymys elämänhallinnasta, vaan aivan muista asioista. Kaikki eivät voi kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kaupassa lahjoja etsien ennen kuin vasta joulun lähellä. Ymmärrän myös heitä, vaikka itseni ei tarvitsekaan noin toimia.

Samoin kaikki arkivapaani lapset ovat kotona, silloinkin kun menen ekaan yövuoroon. Yövuorojen välissä valitettavasti vien koska minunkin on saatava valvotun yön ja seuraavan yön välissä nukkua, kuten myös viimeisen yövuoron jälkeen.



Lapsemme ovat myös usein pois mm. joulun välipäivät ja päiväkoti pysyy tyytyväisenä koska lapsemme eivät ole päiväkodissa.



Mutta koska meillä on lomaa vain rajallinen määrä vuodessa (ja se ei todellakaan kata kaikkea päiväkodin sulkuja ja supistuksia, jokaista pyhää edeltävää arkipäivää jne. vaikka kuinka lomitamme ja limitimämme lomapäiviämme), lapsemme joutuvat olemaan hoidossa jossain muualla.... Yleensä isovanhemmilla mikäli he, iäkkäät ihmiset, jaksavat lapset ottaa.



Mutta päivystysajoilla päiväkotiin viemisestä on osa täälläkin kirjoittavista lto, lastenhoitaja -ihmisistä ym. tehneet niin ison peikon (liki rikoksen) ja usein vielä kuvanneet hoitoa huonoksi ja huolimattomaksi (missä oman työn arvostus?) että mielummin pidän lapset pois pk:sta.



Ja kun kesällä emme voi lomailla koko kesää; kärsin suunnattomasti jokaisesta päiväkotipäivästä ja todennäköisesti lapseni vaistoavat sen (peittelystäni huolimatta) ja viihtyvät hoidossa huonosti juuri sen vuoksi. Luojalle kiitos, minulla on arkivapaita ja miehellä säännöllinen työ, kesälläkin tulee hoitopäiviä päivystysaikana vain vähän....

ja menee takaisin päiväkotiin vasta loppiaisen jälkeen. Ollaan miehen kanssa molemmat opettajia, ja aina odotetaan innolla yhteisiä perhelomia. Nytkin on taas kaikkea kivaa suunnitteilla.

Meillä lapset jäävät lomalle ensi torstaista alkaen niin kuin minäkin, mutta töihin palataan heti uuden vuoden jälkeen. Päiväkodissa olivat ihan suu auki, että miten voin tuoda lapset jo tuolloin, kun minullahan on vielä lomaa. Eivät tajunneet, että naapurikunnassa koulut alkavat jo 2.1.



Tämän palstan perusteella veikkaan, että eivät ehkä edes usko sitä.



En tiedä, olenko vähän naiivi, mutta minusta lasten pitäminen omien lomien ajan on urbaani legenda, jota päiväkotien henkilökunta vahvistaa epäluuloillaan ja juoruillaan. Varmaan minäkin nyt olen sellainen äiti, ja paheksuvasti kerrotaan muille vanhemmille, miten tässäkin päiväkodissa on näitä omaa lomaa tarvitsevia...



En tunne ketään, joka toimisi noin järjestelmällisesti. Yhden perheen tiedän, jossa perheen vanhemmat olivat viikon lomalla remontoimassa ja muuttamassa, ja lapset olivat päiväkodissa tuosta viikosta kolme päivää klo 9-15. Tämäkin siis tapahtui kerran eikä mitenkään säännöllisesti.



Sen sijaan näitä kuntosalivanhempia tiedän. Eräässäkin perheessä vanhemmat harrastavat kaikki arki-illat vuoron perään niin, että ensin äiti harrastaa klo 18-20 ja sitten isä harrastaa 20-21. Molemmilla on kohtalaisen vaativa työ, joten ilmeisesti niitä paineita pitää purkaa ihan päivittäin.



Olen vahvasti sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä pakottaa itsensä kotiin lapsen kolmeksi ekaksi elinvuodeksi, jos sen jälkeen ei ole enää edes niitä yhteisiä iltoja. Lapsi tarvitsee vanhempiaan kaikkina ikäkausina, joistain jutuista pitää vain osata luopua tai vähentää. KOhtuus kaikessa. Mieluummin sitten lapsi hoitoon hiukan aiemmin ja lyhyet päivät hoidossa ja yhteisiä iltoja runsaasti.

haluaa mennä päiväkotiin vaikka minä olen kaikki päivät kotona koska olen työtön. Miro Aleksanteri haluaa olla joka päivä päiväkodisa klo 7-17 koska siellä on kaikki kaverit, eikä hän viihtyisi kahdestaan minun kanssani kotona. (miksi viihtyisikään kun äiti katsoo telkkaa/surffaa netissä koko päivän, ettei Mirolle jää muuta vaihtoehtoa kuin peesata äitiä)



Mutta kyllä se on kiva kun Mirolla on kavereita, eihän sillä olisi jos se ei olisi niin mukava poika ja jos äiti ei veisi sitä aina päiväkotiin.



Voi ihmiset!!!!

teillä lienee hyvä taloudellinen tilanne. Sillä rahalla on mahdollista ostaa kotiapua, eikö? Vaikkapa viikkosiivous. Lahjoja voi tilata tosi kätevästi netistä. Kurjaa, että teillä on ollut noin rankka syksy, mutta kannattaisiko ottaa vastaan myös hyväätarkoittavia neuvoja, eikä käpertyä ongelmiin ja rankkuuteen.

Mitä tulee ap:n viestiin päiväkodeissa on toden totta niitä vanhempia, jotka eivät ajattele lasten kannalta asioita. Eivät ikävä kyllä ole urbaanilegendoja. Ja päiväkodin henkilökunnalla ei mene paljon energiaa näiden asioiden vatvomiseen, mutta kuten joku mainitsi varhaiskasvatuksen ammattilaisten on huolehdittava lapsen hyvionvoinnista kaikinpouolin ja joskus siihen voi kuulua myös vanhempien muistuttelemista lomien tärkeydestä.

Kirjoititpa perheestäni tosi rumasti. Etkö yhtään mieti sitä, että nettikeskustelussakin linjan päässä on oikeasti toinen ihminen? Tunteineen ja tilanteineen?

Perheessä on isä. Hän tekee 50 tunnin työviikkoa + 2-2,5 tuntia työmatkoja päivittäin. Ei valitettavasti pysty tänä talvena vaikuttamaan työmääräänsä itse - tai jos vaikuttaa, tulee potkut.

Perheessä on äiti. Hän tekee tällä hetkellä likimain 50 tunnin työviikkoa, joista tosin vain noin 35 tuntia työpaikalla ja loput kotona. Minäkään en voi vaikuttaa työmäärään, olen yrittänyt ja ainoa vaihtoehto on irtisanoutuminen. Kotona teen alkuyön töitä, jottaehdin hakea lapset päivähoidosta puoli viideltä.

Kotona on kuusi lasta, yksi heistä erityislapsi. Nuorin on taapero, vanhin teini-ikäinen.

Voi olla, että elämänhallinta mättää, mutta tässä kohdassa kyllä tehdään kaikki mitä ehditään ja jaksetaan. Koko perhe on uupunut tästä syksystä ja koti on mullin mallin, koska olemme tietoisesti keskittyneet lapsiin.

Kaupassa käydään kerran viikossa, usein koko perhe yhdessä. Maitoa (kun sen varaamisesta olit huolissasi) ostetaan kerralla 10-15 litraa. Arkena se hoituu ihan jees, mutta nyt olikin kyse jouluostoksista. Ei kai lahjoja voi lasten silmien edessä ostella? Ja ajoissa ei ole voinut tehdä, kun ei oikeasti ole ollut aikaa.

Sinulle, rumasti kirjoittaja, toivon joululahjaksi avarampaa sydäntä, ymmärtäväisempää mieltä ja paljon myötätuntoa. Toivon, että tulevana vuonna et kenellekään kiireiselle, uupuneelle ja kaikkensa yrittävälle äidille mene sanomaan, että hänen lastensa onkin parasta olla poissa hänen luotaan.

t. se, joka kirjoitti numerolla kymmenen ja jota sittemmin on tässä ketjussa moitittu kovinkin laiskaksi ison perheen äidiksi

Mutta uskon, että tässä on kyse patalaiskasta äijästä, joka makaa vain sohvalla ja huonosti organisoivasta äidistä, joka ei osaa varata maitoja ja ruokia kaappiin. Äijä makaa kaljapullon kans sohvalla ja äiti miettii joka päivä erikseen, että mentäiskö tänään ostaan kaupasta purkki maitoa ja einespitsa.

Onhan näitä onnettomia perheitä, jotka ei osaa suunnitella elämäänsä, mutta lapsia väännetään suurperheellinen.

Ehkä näille lapsille tosiaan on hyvä olla mahdollisimman paljon hoidossa ja pois kotoa.

Voisiko niitä kauppareissuja esim. etukäteen suunnitella niin, että kotona on olemassa valmiiksi (edellisen kauppareissun jäljiltä) ruokaa, jota väsyneille ja kiukkuisille lapsille tarjotaan heti kotiin tultua. Sitten kylläiset ja tyytyväiset lapset puuhailevat toisen vanhemman kanssa samalla kun toinen vanhemmista käy kaupassa. Esim. kotitöiden teko onnistuu lastenkin kanssa (ellei lapsella ole jotain pahaa vammaa tai sairautta, joka estää). Kai teidän perheessä on viikonloppujakin, vai ollaanko teillä silloinkin töissä? Voisiko lahjoja ostella hyvissä ajoin, jolloin ei tarvitse kyntää sitä asfalttisohjoa? Entä voisiko niitä isompia lapsia pyytää auttamaan kotitöissä/pikkusiarusten kanssa leikkimisessä tms. Tässä on nyt vaan jotain, mitä itse en ymmärrä. T. suurperheen äiti, jonka 5 lasta on syntynyt 9 vuoden sisällä.

joissa vanhemmat tekevät vasten tahtoaankin paljon töitä ja yrittävät parhaansa mukaan pärjätä arjessa. Lasten on pakko työmatkojen takia olla päivähoidossa pidempään kuin aikuiset ovat töissä. Koska lasten päivä yritetään pitää mahd. lyhyenä, kiirehditään töistä ensimmäiseksi hakemaan lapset hoidosta. Sitten vasta mennään kauppaan tms. Usein se ei onnistu, koska lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Kotona ei illalla ehditä eikä jakseta tehdä oikein mitään, yritetään mahdollisimman paljon vain olla niiden väsyneiden ja kiukkuisten lasten kanssa. Koti jää siivoamatta, pyykkivuoret kasaantuvat eivätkä vanhemmat ikinä käy missään, eivät jumpassa eivätkä elokuvissa. Sitten tulee loma. Vaikkapa joulun alla. Kaikki on valmistelematta. Lapset jäävät kotiin samalla kun vanhempien loma alkaa, koti jää suurimmaksi osaksi siivoamatta, lahjat ja ruoat ostetaan hirveällä huudolla ja itkulla tungokseen asti täydessä kaupassa, kaikilla on paha mieli ja jokaista väsyttää. Meillä on tänä jouluna just näin. Ajattelin, että vien lapset tarhaan 1-2 ylimääräisenä päivänä, jotta voisin tehdä inhottavat hommat yksin ja kaikilla meillä olisi onnellisempi joulu. Älkää missään nimessä yrittäkö ymmärtää erilaisia elämäntilanteita. Tehän tiedätte jo kaiken, vieläpä parhaiten! t. ison perheen äiti, jolla on vain pienimmät hoidossa

Kuule, isonperheen omahyväinen äiti. On perheitä, joissa on sairautta, yksinhuoltajuutta, ei toista puolisoa tai hän on sairas tai vuorotyössä jne. on monenlaisia tilanteita, jolloin ei ole kysymys elämänhallinnasta, vaan aivan muista asioista. Kaikki eivät voi kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kaupassa lahjoja etsien ennen kuin vasta joulun lähellä. Ymmärrän myös heitä, vaikka itseni ei tarvitsekaan noin toimia.

Kirjoititpa perheestäni tosi rumasti. Etkö yhtään mieti sitä, että nettikeskustelussakin linjan päässä on oikeasti toinen ihminen? Tunteineen ja tilanteineen?

Perheessä on isä. Hän tekee 50 tunnin työviikkoa + 2-2,5 tuntia työmatkoja päivittäin. Ei valitettavasti pysty tänä talvena vaikuttamaan työmääräänsä itse - tai jos vaikuttaa, tulee potkut.

Perheessä on äiti. Hän tekee tällä hetkellä likimain 50 tunnin työviikkoa, joista tosin vain noin 35 tuntia työpaikalla ja loput kotona. Minäkään en voi vaikuttaa työmäärään, olen yrittänyt ja ainoa vaihtoehto on irtisanoutuminen. Kotona teen alkuyön töitä, jottaehdin hakea lapset päivähoidosta puoli viideltä.

Kotona on kuusi lasta, yksi heistä erityislapsi. Nuorin on taapero, vanhin teini-ikäinen.

Voi olla, että elämänhallinta mättää, mutta tässä kohdassa kyllä tehdään kaikki mitä ehditään ja jaksetaan. Koko perhe on uupunut tästä syksystä ja koti on mullin mallin, koska olemme tietoisesti keskittyneet lapsiin.

Kaupassa käydään kerran viikossa, usein koko perhe yhdessä. Maitoa (kun sen varaamisesta olit huolissasi) ostetaan kerralla 10-15 litraa. Arkena se hoituu ihan jees, mutta nyt olikin kyse jouluostoksista. Ei kai lahjoja voi lasten silmien edessä ostella? Ja ajoissa ei ole voinut tehdä, kun ei oikeasti ole ollut aikaa.

Sinulle, rumasti kirjoittaja, toivon joululahjaksi avarampaa sydäntä, ymmärtäväisempää mieltä ja paljon myötätuntoa. Toivon, että tulevana vuonna et kenellekään kiireiselle, uupuneelle ja kaikkensa yrittävälle äidille mene sanomaan, että hänen lastensa onkin parasta olla poissa hänen luotaan.

t. se, joka kirjoitti numerolla kymmenen ja jota sittemmin on tässä ketjussa moitittu kovinkin laiskaksi ison perheen äidiksi

Mutta uskon, että tässä on kyse patalaiskasta äijästä, joka makaa vain sohvalla ja huonosti organisoivasta äidistä, joka ei osaa varata maitoja ja ruokia kaappiin. Äijä makaa kaljapullon kans sohvalla ja äiti miettii joka päivä erikseen, että mentäiskö tänään ostaan kaupasta purkki maitoa ja einespitsa.

Onhan näitä onnettomia perheitä, jotka ei osaa suunnitella elämäänsä, mutta lapsia väännetään suurperheellinen.

Ehkä näille lapsille tosiaan on hyvä olla mahdollisimman paljon hoidossa ja pois kotoa.

Voisiko niitä kauppareissuja esim. etukäteen suunnitella niin, että kotona on olemassa valmiiksi (edellisen kauppareissun jäljiltä) ruokaa, jota väsyneille ja kiukkuisille lapsille tarjotaan heti kotiin tultua. Sitten kylläiset ja tyytyväiset lapset puuhailevat toisen vanhemman kanssa samalla kun toinen vanhemmista käy kaupassa. Esim. kotitöiden teko onnistuu lastenkin kanssa (ellei lapsella ole jotain pahaa vammaa tai sairautta, joka estää). Kai teidän perheessä on viikonloppujakin, vai ollaanko teillä silloinkin töissä? Voisiko lahjoja ostella hyvissä ajoin, jolloin ei tarvitse kyntää sitä asfalttisohjoa? Entä voisiko niitä isompia lapsia pyytää auttamaan kotitöissä/pikkusiarusten kanssa leikkimisessä tms. Tässä on nyt vaan jotain, mitä itse en ymmärrä. T. suurperheen äiti, jonka 5 lasta on syntynyt 9 vuoden sisällä.

joissa vanhemmat tekevät vasten tahtoaankin paljon töitä ja yrittävät parhaansa mukaan pärjätä arjessa. Lasten on pakko työmatkojen takia olla päivähoidossa pidempään kuin aikuiset ovat töissä. Koska lasten päivä yritetään pitää mahd. lyhyenä, kiirehditään töistä ensimmäiseksi hakemaan lapset hoidosta. Sitten vasta mennään kauppaan tms. Usein se ei onnistu, koska lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Kotona ei illalla ehditä eikä jakseta tehdä oikein mitään, yritetään mahdollisimman paljon vain olla niiden väsyneiden ja kiukkuisten lasten kanssa. Koti jää siivoamatta, pyykkivuoret kasaantuvat eivätkä vanhemmat ikinä käy missään, eivät jumpassa eivätkä elokuvissa. Sitten tulee loma. Vaikkapa joulun alla. Kaikki on valmistelematta. Lapset jäävät kotiin samalla kun vanhempien loma alkaa, koti jää suurimmaksi osaksi siivoamatta, lahjat ja ruoat ostetaan hirveällä huudolla ja itkulla tungokseen asti täydessä kaupassa, kaikilla on paha mieli ja jokaista väsyttää. Meillä on tänä jouluna just näin. Ajattelin, että vien lapset tarhaan 1-2 ylimääräisenä päivänä, jotta voisin tehdä inhottavat hommat yksin ja kaikilla meillä olisi onnellisempi joulu. Älkää missään nimessä yrittäkö ymmärtää erilaisia elämäntilanteita. Tehän tiedätte jo kaiken, vieläpä parhaiten! t. ison perheen äiti, jolla on vain pienimmät hoidossa

Kuule, isonperheen omahyväinen äiti. On perheitä, joissa on sairautta, yksinhuoltajuutta, ei toista puolisoa tai hän on sairas tai vuorotyössä jne. on monenlaisia tilanteita, jolloin ei ole kysymys elämänhallinnasta, vaan aivan muista asioista. Kaikki eivät voi kuluttaa kaikkea vapaa-aikaansa kaupassa lahjoja etsien ennen kuin vasta joulun lähellä. Ymmärrän myös heitä, vaikka itseni ei tarvitsekaan noin toimia.