Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tätä, teen kohta jotain kamalaa...!! :(
18.12.2011 |
Vauva (4kk) itkee koko ajan eikä mistään ole mitään apua. Teki niin tai näin niin itku vaan jatkuu ja olen ihan poikki enkä enää jaksaisi ja monesti on käynyt mielessä vauvan itkiessä, että voisin vaikka ravistella yms. vauvaa, jotta se olisi edes hetken hiljaa ja saisin nukkua ja heti näin ajateltuani säikähdän ajatuksiani ja kadun niitä.
Kantoliinassa ja liikkeessä vauva on välillä tyytyväinen ja siinä nukkuukin, mutta jos liike loppuu niin itku jatkuu välittömästi. Olen niin väsynyt kun en juuri koskaan saa nukkua. Ei ole miestä apuna vaan olen totaali yh.
Neuvolassa on sanottu, että se on sitä vauva-arkea kun tutkimuksissa (kunnallisella ja yksityisellä käyty) ole mitään löytynyt ja että vauvani on vaan vaativampi vauva. Neuvolan täti on myös kertonut yhdestä omasta lapsestaan, joka oli samankaltainen ja siitä mitkä konstit tälle auttoi, mutta ne eivät ole tepsineet minun vauvalleni.
Apujoukkoja ei juuri ole. Sukulaisista vain harvat ovat elossa ja he ovat jo vanhoja ja heillä on sairauksia niin heistä ei juuri ole apua. Myöskään ystäviä minulla ei kauheasti ole enkä ole jaksanut käydä missään vauvan synnyttyä, josta niitä ystäviä saisi.
Kommentit (46)
Apteekista haet korvatulpat. Korkeat äänet ja lapsen itku varsinkin väsyttää todella paljon joten tulpat leikkaa hyvin melua.
Toiseksi kuten ylempänä mainittiin niin koliikkikeinu niitä on pattereilla toimivia joten jos se toimii niin vauva sängyn viereen ja koetat nukkua.
Kolmanneksi, lopeta tuo marttyyrius, täällä moni jo tarjonnut apuaan eli OTA sitä vastaan. 3-4 henkeä tukipiiriin ja kierrätät vuoroja.
Se voi tuntua tällä hetkellä helvetiltä mutta jälkeenpäin haasteet lujittavat suhdettasi tähän pieneen henkilöön.
Nim. Oma koliikkivauva oli lähes vuoden kun nukkui ensimmäisen yön kokonaan mutta voi sanoa päässeensä helpolla kun vaimon kanssa hoidettiin kimpassa plus sukua auttamassa. Tosin ei tuo miehellekään helppoa ole käydä sitten päivätöissä "yötöiden" jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kun meni hermot vauvan huutaessa, niin annoin vaan huutaa. Menin toiseen huoneeseen, vauva huuti toisessa. Meillä ei vauva huolinut tuttia ollenkaan. Ei se vauva huutanut kuin vartin, sit nukahti. Monta kertaa tein noin.
Oli tosi rasittavaa, kun aina olis pitänyt olla tissi suussa ja heilutella, muuten huusi. Monet sanoi, anna lisämaitoo, no annoin, ei auttanut. Helpotti sitten, kun vauva oli vuoden ikäinen.
Nyt tämä huutaja on jo koulussa :)
Ap, mitä teet kun vauva itkee? Kerro, kannatko pelkästään, syötätkö?
Sinuna menisin uudestaan vauvojen vyöhyketerapiaan, siellä itse käytin vauvaani kolme kertaa.
pitää pitää liikkeessä. Helpompi siinä heijata kuin kävellen.
Hae ap apua ja tartu näihin ihaniin ihmisiin jotka täällä tarjoavat apua aivan kyselemättä. Koeta tutustua naapureihisi, löytyisikö heistä arkiavuntuojaa.
voin valehtelematta sanoa, että yli kahteen vuoteen en saanut nukkua kunnolla.
kestin sen kuitenkin.
välillä, kun lapsi jo osasi kävellä,ja huusi julmetusti läheisyyttä, syliä, ei antanut hetken rauhaa, lukitisin itseni hetkeksi vessaan, ihan vaan rauhoittuakseni.
tein niin kun vauva oli pienikin. vessaan ei äänet niin kuuluneet kovalla. se auttoi taas jatkamaan.
selvisin. nyt lapsi on vaativa 6v:)
ja olin ja olen edelleen ihan yksin, raskauden alusta alkaen. siitä selviää kyllä. lukkiudu vaikka vessaan hetkeksi, silllion tällöin. ihan vaan muutama minuutti.
Tiedän, mitä käyt läpi. Meillä oli erittäin vaativa esikoinen: huusi ympäri vuorokauden eikä viihtynyt missään muualla kuin sylissä kovasti heijaten tai liikkuvissa vaunuissa. En siis saanut nukuttua päivälläkään, kun piti työntää monta tuntia päivässä vaunuja, että vauvarukka saisi edes yhdet pidemmät (lue 2 h) pidemmät unet. Yöllä heräsi pahimmillaan vartin välein. Tätä jatkui 9 kk asti, kunnes unikoulutimme hänet. Kävimme tutkimuksissa ensimmäisen kerran jo vauvan ollessa 5 vkoa vanha mutta mitään ei löytynyt eikä myöhemminkään...
Esikoinen oli ja on ns. vaativa luonne. Nyt on 9 vuotias...
Auttaisin niin mielelläni sinua. Jos olet pk-seudulta ja voisit ottaa tuntemattoman apua vastaan, niin ilmoittele. Itse en olisi hengissä eikä ehkä esikoinenkaan ilman mieheni ja äitini apua.
Kovasti voimia ja ota apua vastaan. Mutta kaikkein tärkeintä olisi nyt rauhoittua sillä tavalla, että pystyisit ajattelemaan tulevaisuuteen: tätä ei jatku ikuisesti. Tiedän, että ei paljon lohduta, kun univelka on mieletön mutta yritä tietoisesti ajatella näin.