valvon koska mieheni lapsi änkee meidän sänkyyn enkä mahdu sinne

Ihmeellisen urpo aikuinen ihminen.

Lapsi välissä, jolloin lapsi on ainoa joka nukkuu.

Lapsi mun puolella kainalossa, mies ja lapsi nukkuu - paitsi sen kerran kun putosi sängystä, ilmeisesti mäkin siis hetken nukuin.

Lapsi patjalla lattialla, kaikki nukkuu.



Nyt patja on sisustuksellisista ja siivouksellisista syistä poistettu, kun käyttö on vähentynyt. Joskus tyttö tulee edelleen mun kainaloon.



Lisäksi huonosti nukuttavina öinä menen itse sohvalle, etten pyöri muita hereille.



Suosittelen aloittamaan tästä: Lapsi isän puolelle, ei väliin. Jos mahdollista, niin joku este ettei lapsi tipu sieltä reunalta.

On isällekin varmaan aika ikävä homma komentaa lapsi omaan sänkyyn kun tämä käy vain viikonloppuisin. Ja tiedän ettei se levottoman lapsen kanssa nukkuminen mitään herkkua ole, ei vaikka se olisi ihan oma lapsi. Meidän 3v. kömpii liki joka yö nukkumaan meidän keskelle. Välillä nukkuu ihan ok, välillä taas on niin levoton ettei mun nukkumisesta tule mitään. Voin ihan rehellisesti sanoa että silloin vituttaa. Mutta kun ei ole sydäntä sitä lasta siitä poiskaan ajaa, muistan itse kuinka kammottavaa oli yrittää nukkua kun pelotti ja olisi halunnut kömpiä vanhempien viereen, mutta sinne ei saanut mennä.

Sinuna miettisin oikeasti kunnollisen varasängyn hankkimista johon voisit siirtyä kun lapsi tulee viereen.

Siihen mahtuu isä viereen tai jos lapsi tulee parisänkyyn niin voit luikkia pakoon, sinne lapsen sänkyyn, tai nukkua jo suosiolla siellä koko yön että lapsi saa olla isänsä vieressä. Pärjännet itsekin sen yön tai pari erossa miehestä.



Yksin nukuttu uni on sitäpaitsi laadukkainta ;) saisit nukkua silloin hyvin kun lapsi on teillä ;)

katsotaan,kun ap levittää haaransa niin, että hakkiutuu paksuksi----kuinkahan sitten laskee euroja,mitä kuluu lapseen,ja saa varmasti olla isän vieressä...



toivottavasti ap saa vaikeasti vammaisen lapsen, niin elämä opettaa. tai mikä parempaa, jos haluaa lapsen, jäisi lapsettomaksi.

Nimettömänä on helppo herjata toista ja oikeen pilkata, haukkua ja ilkeillä. Miettisitte vähän miltä kuulostatte. Keräätte hirvittävästi negatiivista energiaa itseenne. Oletteko miettineet, mikä saa tarviimaan tuollaista möykkäämistä?



Tsemppiä APlle, että löytyy kaikille sopiva ratkaisu! Ei ole helppoja nämä uusperheasiat, kun on monenlaista tunnetta käsiteltävänä. Äitipuolta saa vituttaa ja harmittaa ja kiukuttaa. Kukapa meistä olisi noista tunteista vapaa? Eikö tuo kyllä kuulosta miltään katkeralta eksää kohtaan tai ilkeältä lasta kohtaan, jos yrittää etsiä ratkaisua ongelmiin. Hienotunteisuutta ja sydämellisyyttä AP osottaa, kun haluaa löytää hyvän selvyyden. Vittumainen ämmä olis vaan tehnyt uhkavaatimuksia. Ha, ja surullisenhauskoja nämä "ite oot valinnut, ota ero jos et kestä". Kaikilla on joskus väsynyt olo, pitäskö vaan kaikkien sitten erota elämästään :D

asiaan on vain yksi ratkaisu, laitat niiksi viikonlopuiksi omat tarpeesi 2.sijalle ja annat lapsen ja isän suosiolla nukkua kahdestaan. Se miten ratkaiset asian on samantekevää. Menevätkö isä ja lapsi toiseen huoneeseen vai sinä...



Lapsi on kuitenkin vielä pieni ja näkee isäänsä harvoin. On aivan luonnollista, että lapsi hakee isänsä läheisyyttä niinä harvoina kertoina kun on teillä yötä. 4 yötä kuukaudesta ei ole paljoa vaadittu. Ole sinä aikuinen ja laita lapsen tarpeet omiesi edelle. Ei mene enää montaa vuotta kun lapsi nukkuu omassa pedissään.

näin: Miehellä 2- ja 4v lapset, jotka nukkuvat olohuoneessa (kun käyvät meillä siis), mutta varsinkin nuorempi tunkee aamuisin meidän sänkyymme. Miehen unta tämä ei häiritse eikä edes välttämättä herää siihen kun lapset tulevat mellastamaan, mutta minä en pysty nukkumaan kun koko sänky tärisee ja siinä meuhkataan ja pyöritään. Herätän siis yleensä miehen, käsken menemään olohuoneeseen nukkumaan ja lapset mukaan.

kiitos niistä! ei ole ongelma sellainen johon mitään ratkaisua ei löytyisi, mutta kiitos kun avarsitte mieltäni!! otan jo ensiyönä ensimmäisen vinkin käyttööni.



TOivotaan sitten tosiaan että saan joskus vaikeasti vammaisen lapsen kun olen näin hankala ihminen. :(

MOnta ihanaa vastausta mutta mikä siinä on että ne törkeät solvaukset jäävät silti niin ikävästi mieleen.

ihan sama ongelma oli itsellänikin joku vuosi sitten. Näin jälkikäteen viisastellen olisi ehdottomasti pitänyt olla jämäkkä ja vaatia lapsi omaan sänkyynsä. Ja isä sinne viereen vaikka lattialle patjalle nukkumaan. Yritin vaan olla kaikille kiltti ja mieliksi ja ymmärtäväinen. Minähän se lopulta aina väistin sohvalle nukkumaan. Se ei mennyt oikein.



Ongelmat sitten ajan kanssa paheni kun isä ei uskaltanut laittaa lapselle rajoja. Ja huonostihan sen parisuhteen kävi. Sen ainakin opin, että uusperheen toimimisen kannalta on hirmuisen tärkeää, miten lasten biologinen vanhempi toimii. Ihan suotta usein syytellään isä- ja äitipuolia, jotka yrittävät huuli pyöreänä löytää kuviossa paikkaansa. Toivottavasti osaisin olla viisaampi jos joskus vielä uusperheen elämää elelen!



Tsemppiä ja pidä kiinni omistakin tarpeistasi!

katsotaan,kun ap levittää haaransa niin, että hakkiutuu paksuksi----kuinkahan sitten laskee euroja,mitä kuluu lapseen,ja saa varmasti olla isän vieressä...

toivottavasti ap saa vaikeasti vammaisen lapsen, niin elämä opettaa. tai mikä parempaa, jos haluaa lapsen, jäisi lapsettomaksi.

Tuollaisia kaltaisiasi erittäin vaikeasti vammaisia (sinun tapauksessa tunnevammaisia) ei kyllä kannata toivoa lisää. Minä toivon todella, että sinulla ei ole lapsia...

Ap, tsemppii. Älä kuuntele katkerien kateellisten exien länkytyksiä.

Ja hyvin on toiminut: patja aikuisten sängyn viereen (tai varasänky). Näin kaikki saavat nukkua ja lapsi saa kaipaamaansa rakkaan aikuisen läheisyyttä.

Mielestäni lapsen läheisyydentarpeeseen on syytä vastata. Omilla lapsillani nämä viereen könyämiset ovat olleet aina väliaikaisia ja liittyneet jotenkin stressaavaan elämäntilanteeseen. Miksi lapsi ei saisi tulla oman isänsä / äitinsä lähelle nukkumaan? Järjestelykysymys!

ikäiselle riitä jo pelkkä samassa huoneessa nukkuminen?! eli hommaatte lapselle kakkossängyn sinne huoneeseen, laitatte sen miehen puoleiselle sivulle. silleen saatte kaikki nukuttua. lapsi siis könyää sinne, kun herää, eikä potki sua yms. saat nukkua

Teeppä siis itsellesi kysymys mahtuisiko oma lapseni väliimme?



Yleensä pikkulasten isukit kannattaa passittaa takaisin perheensä luokse kantamaan vastuutaan täysipainoisesti! Niin fiksut tekee!

ymmärrän, jos pieni lapsi herää yöllä ja tahtoo isin viereen. Ymmärrän, että sinä et saa nukuttua, jos lapsi tulee teidän sänkyyn. Isä on vastuussa siitä, että lapsella on hyvä olla ja mies siitä, että vaimo on tyytyväinen.



Sopikaa miehen kanssa, että kun lapsi tästä lähtien tulee teidän sänkyyn, niin sinä herätät mies, ja mies menee siten lapsen kanssa lapsen huoneeseen nukkumaan, esim. patja lattialle sängyn viereen on hyvä keino (itse tein näin, kun oma lapsi tuli sänkyyn, minäkään en nimittäin saa nukuttua, jos lapsi pyörii vieressä). Kun lapsi nukahtaa, mies tulee takaisin omaan sänkyyn, tai jos on itse nukahttanut patjalle, niin ei toki sitten.



Näin lapsen ei tarvitse olla yöllä yksin ja sinä saat nukuttua, vaikka toki joudut hetkeksi heräämään, kun lapsi tulee. Mutta sellaista se on, kun on lapsia, oli ne omia tai ei. Ja jossain vaiheessa lapsi ei enää jaksa tulla herättämään iskää yöllä vaan herättyään jatkaa unia omassa sängyssään, koska tietää, että sinne hän kuitenkin tulee taas nukkumaan.

Itse olin pienenä aika huono nukkuja ja kinusin aika vanhanakin vanhempieni sänkyyn kesken yötä. Kaikki emme sänkyyn mahtuneet, mutta asia ratkaistiin sillä, että lattialle laitettiin patja vanhempieni sängyn viereen. Ja jos sitten halusin sinne kesken yötä, niin peitto ja tyyny vaan kainaloon.



Samaa tehtiin silloin, kun olin isovanhemmillani yötä. Eli patja sinnekin lattialle ja sinne sain siirtyä nukkumaan, mutta isovanhemmat saivat kuitenkin jatkaa uniaan omassa sängyssään, ilman että olin potkimassa heitä.



Minulle riitti samassa huoneessa nukkuminen. Omaa sänkyä en lapselle samaan huoneeseen laittaisi, mutta patja kelpaa silloin jos ei omassa sängyssään halua nukkua.

ja nukkuvat siellä kahdestaan niinä öinä kun lapsi on teillä. Sinä saat rauhassa nukkua omassa sängyssäsi ja lapsi saa isänsä läheisyyttä. Kenenkään ei tarvitse nukkua sohvalla tai varavuoteella. Yksinkertaista.

Jos lapsi käy siellä 2 krt/kk, ei ole mikään iso asia muutamaa yötä nukkua muualla kuin miehen vieressä. Kunnon sänky esim. vierashuoneeseen tai jos sitä ei ole niin vuodesohvasysteemi (hyvä ja hintava) olohuoneen sohvaan.

Näin täytyy tehdä! Olen sen tyypin ihminen että yöunet kun jäävät huonoiksi niin koko maailma tuntuu kaatuvan päälle :/ on siis ehdottomasti vuodesohvan investoinnin arvoinen asia!

Mutta ärsyttää ottaa haukkuja vastaan ihmisiltä jotka eivät ole äitipuolena koskaan olleet. Kyllä olen itsekäs ihminen, tiedän sen, mutta väitän että jokainen meistä on jollakin tavalla itsekäs, eli täysin pyyteetön hyväntekeminen onnistuu kyllä vain ihan harvoilta ihmisiltä. Netissä haukkuminen sen sijaan on monelle helppo ja yksinkertainen tapa tehdä omasta elämästä viihteellistä. Heidän elämänsä on kyllä varmasti vielä ihanampaa kuin omani!

ap

minä olen ollut äitipuoli, ja kannatan minäkin (toistaiseksi) ratkaisua jossa sinulla on mahdollisuus nukkua koko yö kunnon sängyssä ja lapsella isän vieressä. Mutta, musta olisi parempi, jos isä ja lapsi nukkuisivat siinä vierassängyssä, ensinnäkin siksi, että sitten kun lapsi on isompi, isä siirtyy nukkumaan "sinun" sänkyysi, eikä niin että sinä häädät hänet sieltä, toiseksi siksi, että jos isä ja lapsi haluavat nukkua vierekkäin, sinuakaan ei saisi häätää sängystäsi, vaan isän vapaaehtoisesti siirtyä lapsensa viereen:) Siten ei sinua tai lasta kumpaakaan alkaisi tuo tilanne kaivelemaan.

ymmärrän, jos pieni lapsi herää yöllä ja tahtoo isin viereen. Ymmärrän, että sinä et saa nukuttua, jos lapsi tulee teidän sänkyyn. Isä on vastuussa siitä, että lapsella on hyvä olla ja mies siitä, että vaimo on tyytyväinen.

Sopikaa miehen kanssa, että kun lapsi tästä lähtien tulee teidän sänkyyn, niin sinä herätät mies, ja mies menee siten lapsen kanssa lapsen huoneeseen nukkumaan, esim. patja lattialle sängyn viereen on hyvä keino (itse tein näin, kun oma lapsi tuli sänkyyn, minäkään en nimittäin saa nukuttua, jos lapsi pyörii vieressä). Kun lapsi nukahtaa, mies tulee takaisin omaan sänkyyn, tai jos on itse nukahttanut patjalle, niin ei toki sitten.

Näin lapsen ei tarvitse olla yöllä yksin ja sinä saat nukuttua, vaikka toki joudut hetkeksi heräämään, kun lapsi tulee. Mutta sellaista se on, kun on lapsia, oli ne omia tai ei. Ja jossain vaiheessa lapsi ei enää jaksa tulla herättämään iskää yöllä vaan herättyään jatkaa unia omassa sängyssään, koska tietää, että sinne hän kuitenkin tulee taas nukkumaan.

Kuinka moni teistä lähtisi itse sohvalle nukkumaan, jos lapsenne haluaisi isin viereen nukkumaan???? Kysyn vaan?! Tuskin kukaan! Mutta koska ap on vain äitipuoli, niin totta kai hänen pitää poistua sängystä muualle.. Just..

Meillä miehen lapsi tuli meidän väliin ja minä en nukkunut, joten mies meni lapsen kanssa lapsen sänkyyn ja jossain vaiheessa siirtyi takaisin minun viereeni. Mutta ei ole tullut väliin enää pariin vuoteen, ja nyt 6v:na on jo niin iso, ettei sitä enää viereen tulla. :) Nyt meillä on yhteinen lapsi, 10kk ikäinen, enkä minä nuku silloinkaan jos lapsi on meidän sängyssämme (nukkuu normaalisti pinnasängyssä, minun vieressäni). Joten pyörin hereillä siihen asti että lapsi on kunnolla nukahtanut ja rauhoittunut, sitten siirrän omaan sänkyynsä.

Ap:lle lohdutukseksi, ei tuota enää kauaa jatku, lapset kasvaa niin nopeasti, sitten saat nukkua yösi rauhassa.

Tämä tapahtuu aina kun hän on meillä.. Minun yöunet rajoittuvat siihen pariin tuntiin minkä hän nukkuu omassa sängyssään.

Vituttaa.

Olet suhteeseen lähtiessä tiennyt lapsen olemassa olosta.Mua ottaa itteäni päähän se että omalla lapsellani ei ole asiaa iskän makkariin kun hän on isällä.Nyksän oma joka ei ole exän saa mennä vanhempien sänkyyn jonka vanhempi ei omani isä ole.

Aika epäreilua.....lapsi ei saa nukuttua.Osta isompi peti ja kuule ne sun mukelot on siellä teidän sängyssä myös ja voi olla et heti syntymästä saakka.Muuta majaasi ei se lapsi sun seuraa kaipaa vaan oman isän joka on hälle rakas.Sinä olet vain täti joka on kaapannut sen isän...SINÄ olet aikuinen ja lapsi on lapsi....

Meillä 140 senttinen ja hyvin mahtuu yksi lapsi sinne nukkumaan meidän lisäksi. Laita miehesi keskelle niin sinä saat nukkua rauhassa lapsen potkuilta jne.

Vai onko ongelma nyt vaan se, että muutkin kiroaa niitä miehen lapsia niin sinunkin piti keksiä jotain?

Meillä ei edes ydinperheessä mahtunut tuonlevyiseen sänkyyn lapsia.