valvon koska mieheni lapsi änkee meidän sänkyyn enkä mahdu sinne

-Puhu miehelle tilanteesta. Perustele ja keskustele. Lapsi omaan sänkyyn.

-Hankit perheellenne leveämmän sängyn, jotta voitte nukkua perhepedissä.

-Hankit itsellesi varasängyn, johon niiksi öiksi kun lapsi on teillä.

-Menet "lapsiöinä" hotelliin.

-Et puhu asiasta ikinä miehellesi, katkeroidut ja alat syyttämään lasta.

-Jatkat valvomista ja keskustelet av:llä.

-Alat soittaa mielimusiikkiasi ja herätät koko perheen valvomaan kanssasi tanssituokiolle.

-Otat eron, koska et kestä elämääsi.

-Hankit unilääkkeet ja nukut väkisin, vaikka norsu istuisi päälläsi.



Elämä on valintoja. Suosittelen ensimmäistä kohtaa.

Kippaa muksu miehen paikalle ja mies valvokoon. En IKINÄ Luopuisi omasta unestani!!

mieheni ei raaski sanoa lapselle että omaan sänkyyn.. on jo sen ikäinen ettei kuulemma kauaa tule meidän väliin ..



totta sekin, mutta mieheni on sen verran sikeäunisempi että häntä ei haittaa että saa kylkeen 1-100 potkua minuutissa, mä en pysty nukkumaan nyrkkeilysäkkinä ahtaassa sänkyssä jossa ei mahdu kylkeä kääntämään.



Kai mä alan petaamaan itselleni varasänkyn näiksi viikonlopuiksi :/

meillä tilanne ratkesi siihen että miestä itseaan alkoi lapsen kasvaessa valvottaa.



Sitä ennen oli kokeiltu keskustelua, leveämpää sänkyä, varasänkyä ja unilääkkeitä. Tässä järjestyksessä.



En suosittele koko rumbaa :)



voivat nämä uusperhekuvioisssa olla yllättäv'nkin vaikeita ja tunnepitoisia juttuja.

meillä tilanne ratkesi siihen että miestä itseaan alkoi lapsen kasvaessa valvottaa. Sitä ennen oli kokeiltu keskustelua, leveämpää sänkyä, varasänkyä ja unilääkkeitä. Tässä järjestyksessä. En suosittele koko rumbaa :) voivat nämä uusperhekuvioisssa olla yllättäv'nkin vaikeita ja tunnepitoisia juttuja.

Pieniä asoita sinänsä, mutta niistä tulee isoja, kun alkaa harmittaa väsyneenä ja pikkuhiljaa vituttaa koko kuvio :/

TÄytyy siis yrittää järjestää niin että miestä rupeisi valvottamaan myös tämä :) ei sekään ole kiva juttu että joudun nukkumaan paskassa varavuoteessa aina, kun herrat valtaavat sänkyni..

Oman lapsen ollessa kyseessä voisin sopia lapsen kanssa että omassa sängyssä nukutaan ja aamulla voi tulla viereen, tai jotain...

Ootko koittanut keskutella perusteellisesti miehen kanssa? Tässähän on monta seikkaa vaikuttamassa: lapsen ikä, raaskiminen (!), mies ei tajua, millainen ongelmasi on, kun itse nukkuu sikeästi. Onko oikeasti odotettavissa, että lapsi nukkuisi pian omassa sängyssä? Silloin ehkä kestät hetkellisen varavuoteen. Onko yhteinen sänky sinulle "pyhä", koetko nöyryytystä kun joudut pois miehesi vierestä? Tuntuuko valtapeliltä? Onko lapsi vain huomionkipeä vai oikeasti ikävöi isäänsä ja tuntee turvallisuutta kun pääsee viereen? Pelottaako lasta vieraammassa paikassa, jos viikonloppuisin on käymässä ja kuinka usein käy? Miten kauan joudut varavuoteeseen? Onko se susta liian pitkä aika kompromissiin? Jne...



Kyllä tuo sun tilanne kaipaa selvyyttä. Nukkuminen on edellytys ihmisen olemassaololle ja sulla on oikeus saada unta.

"keskustella perusteellisesti miehen kanssa"



onnea yritykseen!

Meillä 140 senttinen ja hyvin mahtuu yksi lapsi sinne nukkumaan meidän lisäksi. Laita miehesi keskelle niin sinä saat nukkua rauhassa lapsen potkuilta jne.



Vai onko ongelma nyt vaan se, että muutkin kiroaa niitä miehen lapsia niin sinunkin piti keksiä jotain?

Meillä 140 senttinen ja hyvin mahtuu yksi lapsi sinne nukkumaan meidän lisäksi. Laita miehesi keskelle niin sinä saat nukkua rauhassa lapsen potkuilta jne. Vai onko ongelma nyt vaan se, että muutkin kiroaa niitä miehen lapsia niin sinunkin piti keksiä jotain?

Eikä kyse ole periaatteesta tai halusta valittaa. Ihmisillä on erilaisia unitottumuksia ja vaikka toivoisin olevani hyvä nukkumaan, niin en sitä ole. Enkä mä ymmärrää tuota "muutkin kiroaa niitä miehen lapsia" .. mitkä muut, missä?

Nyt vaan väsyttää ja ärsyttää. Joskus saan nukuttua pidemmän pätkän vaikka on ahdasta, joskus en. Mieheni saattaa ottaa lapsen omalle puolelleen niin etten tule potkituksi mutta se ei paljon auta kun ollaan sitten niin tiiviisti että toinen hengittää toisen naamaan. Mua ahdistaa sellainen, mutta on hienoa jos joku pystyy nukkumaan niin.

Lisäksi ärsyttää hiukan se, että jos minulla olisi lapsia, niin uskon että en toisi heitä yhteiseen sänkyyn nukkumaan jos tietäisin että mieheni kärsii siitä. Lapsi on jo 5v 7kk eikä mielestäni tarvitse enää välttämättä isän viereen tulla yöksi, joskin varmasti molemmat nauttivat siitä. Ei tietenkään tulisi ellei se olisi hänestä mukavaa tai tuntuisi tarpeelliselta.

Tai en minä tiedä kun ei omia lapsia ole.

Meillä on 180cm leveä kingsize. Silti kun minun tyttö on vieressä käy ahtaaksi. On semmonen häkkyrä, että välillä poikittain, välillä pää jalkapäässä. En ihmettele, että ei kolmekaan mahdu. joten meillä tuo aamulla vasta viereen toimii. Ja mieskin saa sanoa mun tytölle tuollaisia asioita. Tämä on hänenki koti ja määrätään yhdessä. On hänen isänsä, vaikka biologisella isällä pääasiassa asuukin. Onni on kaksi isää.

Kaksi elämän tärkeintä ihmistä, joilla on erilaiset halut. Lapsi tahtoo viereen ja vaimo tahtoo viereen, mutta tätä yhtälöä ei pysty toteuttamaan. Onkohan miehelle raskasta olla viikonloppuisä, eikä raaski kieltää sitten kun jotain lapsi tahtoo? En tarkoita, että huono mies olisi, vaan että taitaa olla kamppailua hänellekin.

Meillä on 180cm leveä kingsize. Silti kun minun tyttö on vieressä käy ahtaaksi. On semmonen häkkyrä, että välillä poikittain, välillä pää jalkapäässä. En ihmettele, että ei kolmekaan mahdu. joten meillä tuo aamulla vasta viereen toimii. Ja mieskin saa sanoa mun tytölle tuollaisia asioita. Tämä on hänenki koti ja määrätään yhdessä. On hänen isänsä, vaikka biologisella isällä pääasiassa asuukin. Onni on kaksi isää.

Kiitos kompista tuon leveyden suhteen mutta tunnen kyllä itseni julmaksi jos alan komentaa lasta omaan sänkyyn :/ vaikka ei tämä vitutuksen purkaminen täälläkään mikään hyvä vaihtoehto ole..

AP

Kaksi elämän tärkeintä ihmistä, joilla on erilaiset halut. Lapsi tahtoo viereen ja vaimo tahtoo viereen, mutta tätä yhtälöä ei pysty toteuttamaan. Onkohan miehelle raskasta olla viikonloppuisä, eikä raaski kieltää sitten kun jotain lapsi tahtoo? En tarkoita, että huono mies olisi, vaan että taitaa olla kamppailua hänellekin.

Totta tämäkin.. tässä taitaa voittaa se joka kehtaa tehdä niinkuin parhaalta tuntuu, että häviäjä on se joka ajattelee enemmän muita kuin itseään. Kaikki tyydyttävää ratkaisua tuskin löytyy.

ikäiselle riitä jo pelkkä samassa huoneessa nukkuminen?!



eli hommaatte lapselle kakkossängyn sinne huoneeseen, laitatte sen miehen puoleiselle sivulle.



silleen saatte kaikki nukuttua.



lapsi siis könyää sinne, kun herää, eikä potki sua yms. saat nukkua

Vaikea sanoa mikä toimisi teillä. Tuntuu susta varmaan julmalta, jos toinen ei meinaa samaa periaatetta hyväksyä. Hyvä se on purkaa joskus nimettömästi. Se helpottaa hermopaineita!



Meillä on ollut lapsille ja aikuisille aina omat pedit, koska ollaan niin herkkäunisia kaikki, että kärttysota syttyy, jos unet menee persiilleen. Yhtä helposti havahdutaan häiriöihin, niin ei oo ollu vaikeuksia tehä selväksi lapsellekin. Ei kyllä auta sua ehkä. Mutta sitä puhumista puhumista. Aina sitä puhumista suositan. Siitä ei kyllä kaikki miehet piittaa!

ikäiselle riitä jo pelkkä samassa huoneessa nukkuminen?!

Riippuu ihan lapsesta, missä iässä riittää! Jotkut säikyt, pelokkaat, painajaisia näkevät, herkät lapset esim. Tarviivat kyllä kainaloa vaikka kouluikään. Se se on julmaa, jos väkisin iän perusteella sanotaan, mikä riittää. Tässä taitaa olla perhepedin vastustaja taas äänessä.

ikäiselle riitä jo pelkkä samassa huoneessa nukkuminen?!

Riippuu ihan lapsesta, missä iässä riittää! Jotkut säikyt, pelokkaat, painajaisia näkevät, herkät lapset esim. Tarviivat kyllä kainaloa vaikka kouluikään. Se se on julmaa, jos väkisin iän perusteella sanotaan, mikä riittää. Tässä taitaa olla perhepedin vastustaja taas äänessä.

Mä olen perhepedin puolesta puhuja. Meidän 4,5 v nukkuu omassa sängyssä kiinni mun puoleisessa sängyssä. Ei ole koskaan nukkunu yksin, ei olla edes yritetty omaa huonetta. Ekat 2,5 vuotta nukkui mun vieressä, ihan siis parisängyssä.

Mä olen perhepedin puolesta puhuja. Meidän 4,5 v nukkuu omassa sängyssä kiinni mun puoleisessa sängyssä. Ei ole koskaan nukkunu yksin, ei olla edes yritetty omaa huonetta. Ekat 2,5 vuotta nukkui mun vieressä, ihan siis parisängyssä.

selittyykin tällä. "Eiköhän riitä" Ei voi tietää mikä riittää kenellekin.

Mutta sen voi varmuudella sanoa, että eiköhän sille aikuiselle riitä että nukkuu sohvalla loppuyön kun lapsi on tullut sänkyyn. Turha tästä on ongelmaa tehdä, kun lapsi ei ole syyllinen siihen että tarvitsee isän viereen keskellä yötä.

olis hyvä päätyä johonkin yhteiseen linjaan. Oli se sitten lapsi omaan huoneeseen (mies tähän mukaan ettei susta tule ("paha äitipuoli"), sinä varasänkyyn jos lapsi on teillä vain harvoin, tai lapselle oma sänky teidän huoneeseen.



Sopikaa yhdessä linja josta pidätte kiinni, vaikka se olisi kompromissi kaikille.