työ ei ole elämässäni kovinkaan
tärkeässä asemassa. Tämä näyttäisi olevan ongelma joillekin läheisilleni, mutta mua se ei haittaa. Outoa sen sijaan on se tyyli, jota käyttävät keskustellessaan kanssani, ikään kuin korostavat oman työnsä tärkeyttä ja omaa korvaamattomuuttaan omassa työyhteisössä, mä en vaan yksinkertaisesti koe mitään työtä niin mielekkäänä että se menisin mun elämässäni ykköseksi tai edes kakkoseksi, mulle on vaan niin toisenlaiset asiat nyt tärkeitä. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää että kaikki eivät ole koskaan kovin työorientoituneita?
Kommentit (2)
yksi ilmoittautuu! hyppään heti pois työelämästä kun se taktisesti o mahdollisimman oikeana aikana, ansiosidonnaisella elelen hyvinkin sit seurravan vuoden...työ ollut ihan shittiä jo pitkään!
haluavat vaan vouhottaa työhön liittyvistä asioista. Ei sun kaltaisille ole paljoakaan kohtalotovereita, sori vaan!