Onko jollain lapsia, jotka tottelevat ja tekevät uhmaamatta mitä kehotatte?
Jos, niin millaseen kasvatukseen se perustuu? Minkä ikäisiä lapsia? Millaisia temperamentteja lapset ovat?
Kommentit (27)
Eli se kaikki ei välttämättä ole teidän erinomaisesta kasvatuksestanne kiinni ;)
Eihän kukaan av-mamma VOI osata oikeasti kasvattaa hyvin?
t. 6
PS: ap kysymykseen vastaustani vielä täydentäen, luonteeltaan esikoinen on erittäin lujatahtoinen ja itsevarma vaikkakin rauhallinen, kuopus on herkästi räjähtävä, mököttäjätyyppiä, voisi vaikeaksikin luokitella. Todella vieraskoreita ovat molemmat, olleet jo ihan pieninä ja pyytämättä...
Ja tämä on keskustelupalsta.
Osoittaa että lapsi ei ole lammas joka kulkee kiltisti muiden mukana itse ajattelematta.
On aikuisten asia osata suhtautua uhmaamiseen rauhallisesti ja ohjata lastaan, mutta uhmaaminen on terve merkki lapsen kehityksessä.
Toinen on rauhallinen ja toinen nopeasti kiivastuva. Yksi kasvatusperiaatteistani on, että lapsille ei pidä asettaa liikaa sääntöjä. Meillä on kielletty vain ihmisten ja esineiden vahingoittaminen. Lapset saavat leikkia vapaasti kunhan muistavat etteivät loukkaa toimillaan muita, käyttäytyvät asiallisesti ja hoitavat velvoitteensa (esim. koulu). Meillä myös kuunnellaan lapsia ja keskustellaan asioista. Nämäkin lapset kyllä uhmaavat kovasti mummoaan, joka kieltää suurinpiirtein kaiken mahdollisen ja yrittää kontrolloida liikaa (esim. sen, missä järjestyksessä lautaselta syödään ruoat ja missä välissä juodaan tai haukataan leivästä).
muut pitävät juuri huonostikäyttäytyvinä. JOs niille ei saa sanoa tai kieltää mitään ja heti alkaa uhmaaminen. Eikös ap:n aloitus koskenut juuri päinvastaisia tapauksia?
kohteliaasti käyttäytyvät, toiset lapset ja aikuiset huomioon ottavat lapset ovat huonokäytöksisiä. Meillä taitaa aika erilaiset käsitykset siitä mikä on huonoa käyöstä :D
Ne tilanteen joissa uhmaavat mummoaan ovat lapsia kohtaan oikeasti kohtuuttomia.
Esim. ne ruokailutilanteet: "Haukkaa nyt leivästä... juo nyt maitoa ... pistä välillä perunaakin suuhun". Tuskin itsekään sellaista jaksaisit ;)
Minusta on ihan hyvä, että lapset eivät ala ihan asiattomia käskyjä sokeasti kuuntelemaan.
Omia vanhempiaan, opettajia, pk:n hoitajia, harrastusryhmien vetäjiä ja kerhojen ohjaajia tottelevat kuulemma hyvin. Olemme saaneet mm. ip-kerhon ohjaajalta sellaista palautetta, että hänen työnsä olisi hyvin helppoa jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin meidän lapsemme.
ja siskoni olimme kuulemma hyvin kilttejä ja tottelevaisia lapsia. Toki sitä joskus uhmasi, mutta ei paljon. Isää tottelimme aina ensimmäisestä sanomisesta. Ihan tavallinen kasvatus saatiin, ei mitään tiukkoja sääntöjä tms. Aika vapaasti saatiin elää. Tuskin kuitenkaan johtui kasvatuksesta, olemme vain kumpikin luonteiltamme rauhallisia.
Mutta on hyvä ajatella asioita monelta kannalta eikä sokeasti vaan kuvitella että on hyvä vanhempi. Juuri seuraan vierestä tuttavaperhettäni, jossa pitkään jaksettiin ihmetellä kuinka kiltti heidän tyttönsä on, kunnes kulissit romahtivat ja paljastui varsinainen perhehelvetti.
että kun perheessä ei niin hirveästi riidellä ja kuunnellaan toisten mieleipiteitä, niin ei kauheasti tule noita konflikteja. lapsi tietää missä mennään ja miksi joitain asioita pitää tehdä. me emme ole kohtuuttomia, eikä ole lapsikaan. Toimivassa demokratiassa hyväksytään ne epämiellyttävätkin puolet helpommin:-)