Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhat ystavamme/tuttavamme kaikkoavat?
15.12.2011 |
Olemme muuttaneet ulkomaille muutamia vuosia sitten ja taman jalkeen monet tuttavamme ja kaverimme ovat pikkuhiljaa alkaneet karttaa meita. Ja kyseessa ei ole pelkastaan matkallinen ero, koska olen pyrkinyt pitamaan paljon yhteytta, vaan jotenkin arsytamme heita. Muutamat perheet ovat jattaneet yhteydenpidon vierailtuaan luonamme ja yksi jopa sanoi, ettei hanella ole enaa mitaan yhteista kanssamme. Minusta tama on outoa, koska koen olevani edelleen sama ihminen.
Olimme suomessakin hyvatuloisia ja nyt ehka jopa korkeatuloisia (mika sana nyt kuvaisi). Emme proystaile rahalla, mutta minusta on kiva lahetella kivoja lahjoja ja jakaa hyvasta. Laitan kuvia ystavillemme kodistamme, lomamatkoista ksoka nain olemme aina tehneet, en tieda onko tama nyt sitten "kiellettya" kun kaikilla ei ole samaa? Minusta olisi kiva saada kuvia myos sielta toisestakin suunnasta, mutta ei. En tieda sitten koska tama asioiden jakaminen muuttui mielenkiintoisesta arsyttavaksi, mutta muutakaan syyta en keksi.
Kommentit (3)
Suomessa kukaan ei lähetä toisille kuvia kodistaan, se koetaan kyllä pröystäilynä ja täällä on ihmisillä ostovoima todella paljon huonontunut monella viime vuosina. Kaikki kallistuu mutta palkat eivät todellakaan nouse samaa tahtia. Korkeakoulutetutkin (vai juuri he/me) ollaan tosi tiukilla kun palkat eivät vastaa koulutuksen tasoa. Voisin uskoa, että tuntisin kateuden vihlaisun, jos joku aina postailisi jostain luksuslukaalistaan kuvia, kun itse mietimme, miten saadaan joulu pöytään :( ja korkeakoulutus molemmilla että näin.
Minulla on pari kaveria muuttanut ulkomaille enkä tiedä miten se yhteydenpito on vaan niin vaikeaa. Paras kaverini asuu ulkomailla ja hänen kanssaan ollaan tiiviisti yhteyksissä, mutta vähänkin vähemmän läheisiin ei vaan tunnu paukut riittävän. Tuntuu jotenkin, että kun siitä ystävyydestä ei saa mitään konkreettista - kivoja tapaamisia, elämän jakamista jne - niin ei vaan jaksa pitää yhteyttä. Olen pahoillani. En taida olla niin kiva ihminen kuin olen ajatellut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosiaankia ajatellut, etta kuvat ovat kivoja kun ihmiset aina kyselevat millaista siella on ja miten asutte yms. En ajatellut etta se mahdollisesti satuttaisi jotakuta. Ajattelin vain etta itsea kiinnostaisi nahda muiden "nurkista" kuvia, varsinkin jos asuisivat aivan toisaalla.
Olen tosi kiitollinen kaikista ystavista joita saanut ja jotka pysyneet. Ehka tama on sitten se ystavyystesti, jonka jokainen joskus kohtaa.
ja täytyy sanoa, että tämä on samalla ollut "karsintakierros" ystävyyssuhteissa. Kirjeisiimme ja yhteydenpitoon ovat vastanneet yllättävät ihmiset, joilta emme oikeastaan edes odottaneet mitään. Kuten vanhat kerrostalonaapurit ja ne lasten päiväkotikaverit, joiden kanssa ei Suomessa edes paljon kyläilty. Monet heistä, joiden kanssa odotimme ystävyyden säilyvän, eivät ole pitäneet yhteyttä ollenkaan. Ei tuo haittaa, yllätti vain hieman. Iloitsen heistä, joiden kanssa ystävyys on säilynyt!
Olisin aika varovainen oman elämän "jakamisessa" jos epäilit sen aiheuttavan skismaa väleihin. Jostakusta saattaa tuntua ikävältä elämäntyylinne jos tunnutte kehuvan sillä ja itsellä on silloin taloudellisesti tiukkaa.
Meille tämä muutto ei ole ollut taloudellisesti mitenkään kannattavaa, oikeastaan päinvastoin, vaikka akateemisia olemme. Silti vähän mietin miten paljon kerron lasten kielen oppimisesta ja koulunkäynnistä - meille se on ylpeyden aihe koska olemme nähneet miten paljon töitä he ovat tehneet. Muut eivät sitä ehkä ymmärrä, joten varon kehumista muiden kuullen. Vähän eri asia kuin tuo mainitsemasi - mutta kuitenkin.
Jouluna menemme käymään Suomessa, 7kk ed. käynnistä ja vähän jännittää mitä siellä on vastassa. Kai se siitä :)