Siis eihän puoliso voi kieltää / estää kumppania lähtemästä

hyvä muistaa, että työyhteisölle tekee hyvää kun joskus ollaan yhdessä vapaa-ajalla. Ja kaikkien työpaikalla ne menot eivät ole mitään ryyppyjuhlia, vaan ne voivat olla hyvinkin toiminnallisia juttuja (koskenlaskua, seinäkiipeilyä tai vastaavaa, joissa ei kännissä edes saa olla) mistä saa hienoja kokemuksia.

Ja paikoissa missä osa alkaa kiskomaa alkoholia, se ilta yleensä rakennetaan niin että ensin tatteriin ja sieltä syömään ja osa baariin juomaan, näin jokainen voi nauttia edes osasta iltaa (mennä teatteriin ja syömään ja jatkaa siitä kotiin) eikä ole ihan pihalla kun muut puhuvat työpaikalla pikkujouluistaan tai muista.

Ja aika jännä on, jos on niin "sitoutunut" perheeseensä ettei voi vuodessa kertaa paria olla perheen luota pois...! On eri asia jos joka viikko on jotain, mutta pari kertaa vuodessa on ihan ok, vaikka yksi kalareissu kavereiden kanssa ja työpaikan juhlat vuodessa, ei todellakaan tee kenestäkään "sitoutumatonta" perheeseensä.

Ja on hyvä muistaa, että lapset ovat VAIN LAINASSA, ja kuolo voi sen puolison korjata yllättäen ja liian nuorena. Mitä tekee leski jolla lapset ovat muuttaneet pois kotoa (ehkä kauas/ulkomaille, nähdään vain kerran vuodessa) jos on viimeiset 20-vuotta panostanut VAIN perheeseen. Ei ole ovet enää avoinna siihen "kalaporukkaan" joka käynyt samalla porukalla kalassa viimeiset 20-vuotta ja josta "perheesee sitoutunut" jäi aikanaan pois. Ja yleensä noilla em. tapauksilla ei ole niitä harrastuksiakaan (esim. jalkapalloa tmv. jota paljon harrastuskavereita) koska eihän sitä joka torstai voi olla pelaamassa vaan perheen kanssa. Ja työpaikallaakaan niitä suhteita on aika turha alkaa lämmittelemään parin kymmenen vuoden jälkeen, jos siihen asti on aina tehnyt selväksi että neljän jälkeen heti kotiin perheen pariin, eikä koskaan ole vapaa-ajalla halunnut tyäkavereita nähdä.

On erittäin HYVÄ asia, että ihmisillä on se oma elämä, mikä ei todellakaan tarkoita sitä että eletään "kuin sinkku", vaan sitä että on JOTAIN muutakin sisältöä elämässä kun oma perhe/lähisuku.

Luit viestiäni kuin piru raamattua. En todellakaan sanonut etteikö meillä meidän perheessämmekin olisi puolisoilla niitä joitakin omiakin menojamme jotka liittyvät mm. omiin harrastuksiimme, vielä työnkin lisäksi, ja joihin VÄLILLÄ ihan mielellämme osallistummekin. On myös joitakin vanhoja kavereita, joita tapaamme silloin tällöin, MUTTA se kaikkein tärkein joukko on meillä kotona, eikä meidän keskinäisen rakkautemme edelle aja mikään muu! Tarkastelemme molemmat aivan omasta tahdostamme asioita ja valintoja tästä lähtökohdasta. Otamme reilusti ja anteeksipyytelemättä aikaa meille kahdelle, ja tällä reseptillä olemmekin varsin onnellisia. Ehkä juuri siksi perheemme voi kokonaisuudessaankin aika hyvin, koska olemme parisuhteessamme yhdessä toinen toisemme arvon todellakin nähden ja tunnustaen. Surullista ettei sulla sellaista ole, katkeruutesi kyllä taitaa paistaakin läpi oikein opettavaisella sävyllä kirjoitetusta viestistäsi. ;) Kyllähän näitä ihmisiä näkee, joille ihan kaikki muu kuin se itsevalittu puoliso ja ne mahdolliset yhteiset lapset ovat tärkeitä. Tapellaan siitä, kuka JOUTUU niiden kanssa olemaan kun toinen taas menee. Surullista, kun joidenkin on pakko päteä siellä, hakea huomiota tuolla, olla luottamustehtävissä siellä täällä. Ja mitähän ihmisestä jää sen kaiken jälkeen sinne kotiin, niille lähimmille? Tullaan vain nukkumaan jotta jaksaa taas päteä ja tehdä lisää rahaa, jota olisi vähemmälläkin ihan tarpeeksi riittävän onnellista elämää ajatellen. Niin, mikä sitten kenellekin on tärkeää. Asioista saa ja voi olla montaa mieltä.

Meillä nyt kuitenkin nämä rakkaimmat ajavat aina muun edelle, emmekä kysele sellaiseen sunkaltaisilta mielipidettä. Voi voi jos se nyt vaikka sinua vaivaa. Mutta ehkäpä, enhän siis tiedä, mutta oma mielesikin voi vielä muuttua jos joskus tapaat jonkun jonka kanssa haluat elämäsi todellakin jakaa, jonkun, jonka seurassa tuntuu että oleellisin on nyt tässä.

Enkä ole koskaan vielä kuullut vanhuksesta, joka olisi voivotellut että kuinka hän menikin antamaan liian vähän itsestään työlle ja siihen liittyville lukemattomille menoille (jotka aika usein ovat juurikin niitä ryyppäjäisiä oman kokemuskeni mukaan) ja joihin piti lähteä yhteis(ryyppäys)henkeä hakemaan ja edustamaan... vaikka sydän olisi silloinkin ihan muuta sanonut.

Ja samat muijat täällä syyllisti Tyrnävän tapauksessa äitiä, joka oli pikkujouluissa...

yleensä kertoo toisen osapuolen kontrolloinnista. Jokainen normaalilla älyllä varustettu aikuinen osaa itse miettiä voiko lähteä reissuun vai ei. Sitten kun kertoo lähtevänsä päiviksi X johonkin, niin se puoliso (niin syystä tai toisesta halutessaan) keksii "hyvän" syyn ettei toinen reissuun voi lähteä.

Jos ajatellaan että olisi ihan oikeasti hyvä syy (esim. läheinen ihminen tekisi kuolemaa, olisi perheelle tärkeän ihmisen hautajaiset, varattu aikaa sitten perheen yhteinen lomamatka kyseiseen ajankohtaan, tai esimerkiksi muuttopäivä uuteen kotiin tmv.) niin vain idiootti sanoisi voivansa lähteä työporukan tmv. porukan kanssa vapaa-ajanreissuun.

Mutta moni puoliso keksii päästään niitä "hyviä" syitä miksi ei voi lähteä, ja se on väärin. Pidetään ehdottoman tärkeänä että puoliso tulee lapsen päiväkodin joulupuurolle, tai varataan kampaaja juuri kyseisille päiville, ollaan muka niin kipeinä ettei toinen voi lähetä ja kappas ihmeparantuminen seuraavana päivänä jne. Ja rahatilanne ei minusta vaikuta, sillä jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole, niin se fiksu ihminen sanoo heti ettei pääse mukaan. Normaaleilla työssäkäyvillä ihmisillä on rahaa laittaa myös itseensä välillä, ja jos työpaikan juttu niin niissä ei edes omaa rahaa kulu yhtään.

Näin minäkin ajattelen ja näin meillä toimitaan, mutta kuinka sitten neuvoa vaimoa, jonka mies ei tosiaan osaa ottaa vaikkapa sitä huomioon, että lasketun ajan kynnyksellä ei kannata lähteä, kun esikoisen hoitopaikasta ei ole varmuutta (tms)? Kyllä minullakin silloin käy mielessä, että olisipa valinnut fiksumman miehen, mutta jos jo yhdessä ollaan, niin ehkä olisi mieluummin keskustelun paikka siitä, mitkä ovat järkevät pelisäännöt menojen suhteen. Eli eikö vaimo silloin tavallaan kiellä...

eikä kyse ole aina mustasukkaisuudesta, vaan voi olla esim. että on ollut rankka jakso (esim. työkiireitä, sairasteluja jne) ja toivoisi että se toinenkin olisi jakamassa työtaakkaa niin jaksaisi paremmin eikä kaikki kaatuisi yhden harteille.



Meillä esim. mies perui kerran työporukan risteilyreissun kun minä oli kovassa vatsataudissa. Itsekin olen joskus kieltäytynyt menemästä jonnekin miehen pyynnön takia, eikä kyse ole ollut mustasukkaisuudesta.

No ei voi kieltää/estää mutta voi toivoa ettei lähtisi eikä kyse ole aina mustasukkaisuudesta, vaan voi olla esim. että on ollut rankka jakso (esim. työkiireitä, sairasteluja jne) ja toivoisi että se toinenkin olisi jakamassa työtaakkaa niin jaksaisi paremmin eikä kaikki kaatuisi yhden harteille. Meillä esim. mies perui kerran työporukan risteilyreissun kun minä oli kovassa vatsataudissa. Itsekin olen joskus kieltäytynyt menemästä jonnekin miehen pyynnön takia, eikä kyse ole ollut mustasukkaisuudesta.

Ja jos elämäntilanne on sellainen ettei normaalistikaan ole sitä perheen ja parisuhteen aikaa (esim. meillä vuorotyö) on mielestäni todella outoa jos haluaa ne vähäiset yhteiset loma/vapaa-ajat viettää kavereiden tai jopa työkavereiden kanssa. Ei tsiisus. Ja ei siinä mitään ainahan sitä pärjäisi jonkun päivän vaikka päällä seisten ... Mutta en ala itse puolisoltani sellaista vaatimaan - enkä kyllä ala moiseen rumbaan ryhtymään.

hyvä muistaa, että työyhteisölle tekee hyvää kun joskus ollaan yhdessä vapaa-ajalla. Ja kaikkien työpaikalla ne menot eivät ole mitään ryyppyjuhlia, vaan ne voivat olla hyvinkin toiminnallisia juttuja (koskenlaskua, seinäkiipeilyä tai vastaavaa, joissa ei kännissä edes saa olla) mistä saa hienoja kokemuksia.

Ja paikoissa missä osa alkaa kiskomaa alkoholia, se ilta yleensä rakennetaan niin että ensin tatteriin ja sieltä syömään ja osa baariin juomaan, näin jokainen voi nauttia edes osasta iltaa (mennä teatteriin ja syömään ja jatkaa siitä kotiin) eikä ole ihan pihalla kun muut puhuvat työpaikalla pikkujouluistaan tai muista.

Ja aika jännä on, jos on niin "sitoutunut" perheeseensä ettei voi vuodessa kertaa paria olla perheen luota pois...! On eri asia jos joka viikko on jotain, mutta pari kertaa vuodessa on ihan ok, vaikka yksi kalareissu kavereiden kanssa ja työpaikan juhlat vuodessa, ei todellakaan tee kenestäkään "sitoutumatonta" perheeseensä.

Ja on hyvä muistaa, että lapset ovat VAIN LAINASSA, ja kuolo voi sen puolison korjata yllättäen ja liian nuorena. Mitä tekee leski jolla lapset ovat muuttaneet pois kotoa (ehkä kauas/ulkomaille, nähdään vain kerran vuodessa) jos on viimeiset 20-vuotta panostanut VAIN perheeseen. Ei ole ovet enää avoinna siihen "kalaporukkaan" joka käynyt samalla porukalla kalassa viimeiset 20-vuotta ja josta "perheesee sitoutunut" jäi aikanaan pois. Ja yleensä noilla em. tapauksilla ei ole niitä harrastuksiakaan (esim. jalkapalloa tmv. jota paljon harrastuskavereita) koska eihän sitä joka torstai voi olla pelaamassa vaan perheen kanssa. Ja työpaikallaakaan niitä suhteita on aika turha alkaa lämmittelemään parin kymmenen vuoden jälkeen, jos siihen asti on aina tehnyt selväksi että neljän jälkeen heti kotiin perheen pariin, eikä koskaan ole vapaa-ajalla halunnut tyäkavereita nähdä.

On erittäin HYVÄ asia, että ihmisillä on se oma elämä, mikä ei todellakaan tarkoita sitä että eletään "kuin sinkku", vaan sitä että on JOTAIN muutakin sisältöä elämässä kun oma perhe/lähisuku.

Voi, otan osaa, kun sulla ei elämässäsi selvästikään ole hyvää ja erittäin tärkeää parisuhdetta. Luit viestiäni kuin piru raamattua. En todellakaan sanonut etteikö meillä meidän perheessämmekin olisi puolisoilla niitä joitakin omiakin menojamme jotka liittyvät mm. omiin harrastuksiimme, vielä työnkin lisäksi, ja joihin VÄLILLÄ ihan mielellämme osallistummekin. On myös joitakin vanhoja kavereita, joita tapaamme silloin tällöin, MUTTA se kaikkein tärkein joukko on meillä kotona, eikä meidän keskinäisen rakkautemme edelle aja mikään muu! Tarkastelemme molemmat aivan omasta tahdostamme asioita ja valintoja tästä lähtökohdasta. Otamme reilusti ja anteeksipyytelemättä aikaa meille kahdelle, ja tällä reseptillä olemmekin varsin onnellisia. Ehkä juuri siksi perheemme voi kokonaisuudessaankin aika hyvin, koska olemme parisuhteessamme yhdessä toinen toisemme arvon todellakin nähden ja tunnustaen. Surullista ettei sulla sellaista ole, katkeruutesi kyllä taitaa paistaakin läpi oikein opettavaisella sävyllä kirjoitetusta viestistäsi. ;) Kyllähän näitä ihmisiä näkee, joille ihan kaikki muu kuin se itsevalittu puoliso ja ne mahdolliset yhteiset lapset ovat tärkeitä. Tapellaan siitä, kuka JOUTUU niiden kanssa olemaan kun toinen taas menee. Surullista, kun joidenkin on pakko päteä siellä, hakea huomiota tuolla, olla luottamustehtävissä siellä täällä. Ja mitähän ihmisestä jää sen kaiken jälkeen sinne kotiin, niille lähimmille? Tullaan vain nukkumaan jotta jaksaa taas päteä ja tehdä lisää rahaa, jota olisi vähemmälläkin ihan tarpeeksi riittävän onnellista elämää ajatellen. Niin, mikä sitten kenellekin on tärkeää. Asioista saa ja voi olla montaa mieltä.

Meillä nyt kuitenkin nämä rakkaimmat ajavat aina muun edelle, emmekä kysele sellaiseen sunkaltaisilta mielipidettä. Voi voi jos se nyt vaikka sinua vaivaa. Mutta ehkäpä, enhän siis tiedä, mutta oma mielesikin voi vielä muuttua jos joskus tapaat jonkun jonka kanssa haluat elämäsi todellakin jakaa, jonkun, jonka seurassa tuntuu että oleellisin on nyt tässä.

Enkä ole koskaan vielä kuullut vanhuksesta, joka olisi voivotellut että kuinka hän menikin antamaan liian vähän itsestään työlle ja siihen liittyville lukemattomille menoille (jotka aika usein ovat juurikin niitä ryyppäjäisiä oman kokemuskeni mukaan) ja joihin piti lähteä yhteis(ryyppäys)henkeä hakemaan ja edustamaan... vaikka sydän olisi silloinkin ihan muuta sanonut.

Mistä sä tulkitsitkaan ettei tän viestin kirjoittajalla ole loistavaa parisuhdetta ja perhe-elämää :)?

Mun mielestä tämä oli tosi hyvä kirjoitus ja ajattelen just näin. Meillä perhe on ilman muuta number one ja ajaa aina kaiken edelle, mutta ei vielä ole tullut sellaista tilannetta, että meistä jompi kumpi ei olisi päässyt esim. työ- tai kaveriporukan kanssa vapaallekin sen todellakin harvan kerran kun niitä tulee.

Itselläni on 2 sellaista (tyttö)kaveriporukkaa, jotka tapaavat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kerran vuodessa ollaan yleensä yksi yö reissussa - läheskään joka reissulle ei kaikki tule, itse käyn ehkä kolmen vuoden välein, juuri siksi, että joku perheen meno ajaa omasta halustani edelle. Työmenoja itselläni on yleensä 3 x vuodessa - tilinpäätöskekkerit, virkistyspäivä ja palkintomatka ulkomaille (3-4 päivää). Miehellä on 2 eri kaveriporukan vuosittaista "traditiota" ja tyyliin työpaikan pikkujoulut, joihin harvoin pääsee kun on niin paljon matkoilla. En sanoisi näitä alvariinsa hyppäämiseksi ja olen monta kertaa oikein patistanut miestä menemään noihin "kalakavereiden" tapaamisiin. Yhdessä olemme olleet kohta 20 vuotta ja voin todella sanoa, että mieheni on se, jonka kanssa todella haluan jakaa elämäni ja mummona ja pappana muistella elämän sattumuksia jos vaan luoja meille sen suo. Silti pidän äärettömän tärkeänä pitää yllä myös perheen ulkopuolisia ystävyyssuhteita ja mielestäni esim. työporukalla harvakseltaan vietetyt jutut tekevät todella hyvää työyhteisön hengelle, meillä ainakin tekevät.

Oma äitini jäi vuosi sitten leskeksi ja olen todella iloinen, että hänellä on useita erilaisia ystäviä ja kaveriporukoita, jotka vetivät hänet oikeastaan takaisin elämään isäni kuoleman jälkeen, ehtiväthän he olla yhdessä 40 vuotta. Kaksi tärkeimmistä on ollut työporukkalähtöisiä, toinen on naisporukka ja toinen on sellainen, johon kuuluu sekä miehiä että naisia ja joiden kanssa reissaavat risteilyillä ja Keski-Euroopassa. Samoin on läheisiä ystäviä ihan sieltä lapsuudesta saakka.

ja ikävä kyllä ilmeisesti monilla puoliso ei välitä tästä. Mutta jos ollaan terveitä, lapset nukkuvat yönsä, ja toisella ei ole työn puolesta kiireitä, kotiin jäävä pääsee myös matkustamaan jos haluaa jne. jne. kaikki vastaava kunnossa niin en käsitä miten joku katsoo asiakseen kieltää toiselta reissun.

Yhden syyn keksin: jos toinen on pettänyt ja hänellä on taipumusta vastaavissa tilanteissa "lipsua" pettämään uudelleen niin ymmärrän, että toinen ei halua "päästää".

eikä kyse ole aina mustasukkaisuudesta, vaan voi olla esim. että on ollut rankka jakso (esim. työkiireitä, sairasteluja jne) ja toivoisi että se toinenkin olisi jakamassa työtaakkaa niin jaksaisi paremmin eikä kaikki kaatuisi yhden harteille.

Meillä esim. mies perui kerran työporukan risteilyreissun kun minä oli kovassa vatsataudissa. Itsekin olen joskus kieltäytynyt menemästä jonnekin miehen pyynnön takia, eikä kyse ole ollut mustasukkaisuudesta.

[. Enkä ole koskaan vielä kuullut vanhuksesta, joka olisi voivotellut että kuinka hän menikin antamaan liian vähän itsestään työlle ja siihen liittyville lukemattomille menoille (jotka aika usein ovat juurikin niitä ryyppäjäisiä oman kokemuskeni mukaan) ja joihin piti lähteä yhteis(ryyppäys)henkeä hakemaan ja edustamaan... vaikka sydän olisi silloinkin ihan muuta sanonut.

[/quote]

Suomi on täynnä erittäin yksinäisiä vanhuksia, jotka ovat puolison kuoltua jääneet aivan yksin. Ei ole sitä ystäväpiiriä, kun sitä ei ole elämän aikana viitsitty ylläpitää. Eläkkeellä on vaikea löytää uusia ystäviä, kun ei ole enää esim. työyhteisöä, mistä niitä helposti löytäisi.



Näin se vaan monen kohdalla menee :-(



Kannattaa ylläpitää sosiaalisia suhteita ja olla mukana edes joissain riennoissa. Siitä voi olla yllättävän paljon iloa vielä joskus.

olisi kyllä viimeinen teko häneltä minulle.

ymmärrä sitä mustavalkoista ajattelua. Että ihan oikeasti se olisi joko tai. Jos minä menen omien ystävieni kanssa pari kertaa vuodessa jonnekin 1-2 yöksi ja mies tekee saman, sekö muka tarkoittaisi sitä että me emme ole sitoutuneet tähän parisuhteeseen? Ja että meille ei perhe olisi silti se tärkein asia? Ja emme haluaisi viettää aikaa lastemme kanssa?

Ja miksi ihmeessä te kuvittelette että kaikki nämä omat menot ovat jotain massiivisia ryyppäyskeikkoja? Kaikki ei käytä alkoholia, tai sitten osaavat käyttää sitä kohtuudella.

ymmärrä sitä mustavalkoista ajattelua. Että ihan oikeasti se olisi joko tai. Jos minä menen omien ystävieni kanssa pari kertaa vuodessa jonnekin 1-2 yöksi ja mies tekee saman, sekö muka tarkoittaisi sitä että me emme ole sitoutuneet tähän parisuhteeseen? Ja että meille ei perhe olisi silti se tärkein asia? Ja emme haluaisi viettää aikaa lastemme kanssa?

Ja miksi ihmeessä te kuvittelette että kaikki nämä omat menot ovat jotain massiivisia ryyppäyskeikkoja? Kaikki ei käytä alkoholia, tai sitten osaavat käyttää sitä kohtuudella.

Mä en edes lähtist tollasille reissuille.

sellaiseen, että kun kaveri on kuukausi etukäteen ilmoittanut viettävänsä yhden saunaillan miespuoleisten kavereiden kanssa, niin miespolon (joka vieläpä todella kiltti ja uskollinen) elämä on koko kuukauden ollut yhtä helvettiä vaimon itkupotkuraivareiden takia. Ja raivarit ilman mitään muuta esitettyä syytä kuin "en halua, että menet ja jätät mut yksin". Kyse siis tapahtumasta, joka olisi noin kerran vuodessa ja ainoa kerta jolloin mies näkisi kavereitaan, kun arkena "ei oo aikaa" (vaimo "kieltää").



Joillakin suomalaisilla on todellakin tarve kontrolloida puolisoitaan suorastaan sairaalloisesti. Usein tuollaiset kontrolliliitot päättyvät rumasti ajan myötä.

Eli teillä on ihan vitun tylsää?

ymmärrä sitä mustavalkoista ajattelua. Että ihan oikeasti se olisi joko tai. Jos minä menen omien ystävieni kanssa pari kertaa vuodessa jonnekin 1-2 yöksi ja mies tekee saman, sekö muka tarkoittaisi sitä että me emme ole sitoutuneet tähän parisuhteeseen? Ja että meille ei perhe olisi silti se tärkein asia? Ja emme haluaisi viettää aikaa lastemme kanssa?

Ja miksi ihmeessä te kuvittelette että kaikki nämä omat menot ovat jotain massiivisia ryyppäyskeikkoja? Kaikki ei käytä alkoholia, tai sitten osaavat käyttää sitä kohtuudella.

Mä en edes lähtist tollasille reissuille.

Tarkoitatko, että jos puolisot eivät vietä vuoden jokaista päivää kahdestaan/perheen kanssa ja menevät tahoillaan näkemään 1-2 kertaa vuodessa kavereitaan, niin liitossa on jotain vialla?

jonnekin matkalle työporukalla. Voi hyvä ihme mitä täällä joku miettiikään. Jokaisella aikuisella on oikeus lähteä työporukan kanssa vaikka sitten laskettelureissulle, ongelma on mustasukkaisen puolison, ei lähtijän. Ja jos siellä sitten jotai petetään (mikä ilmeisesti oli alunperin kirjoittaneella oletus), niin sitten se oli vaan hyvä, että sekin asia tulee selväksi että suhde ei toimi. En oikeasti tajua tällaista.