Lue keskustelun säännöt.
Siis eihän puoliso voi kieltää / estää kumppania lähtemästä
15.12.2011 |
jonnekin matkalle työporukalla. Voi hyvä ihme mitä täällä joku miettiikään.
Jokaisella aikuisella on oikeus lähteä työporukan kanssa vaikka sitten laskettelureissulle, ongelma on mustasukkaisen puolison, ei lähtijän. Ja jos siellä sitten jotai petetään (mikä ilmeisesti oli alunperin kirjoittaneella oletus), niin sitten se oli vaan hyvä, että sekin asia tulee selväksi että suhde ei toimi.
En oikeasti tajua tällaista.
Kommentit (54)
Ei minunkaan mielestä voi kieltää toista menemästä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta estää sitä ei kyllä pysty jos toinen silti päättää lähteä.
Mutta estää sitä ei kyllä pysty jos toinen silti päättää lähteä.
Jos nyt oletetaan että lasten hoidot jne on kunnossa ja järjestyksessä.
On lähes jokapäiväinen aloitus täällä "Päästäisitkö miehesi?".
Ei edes puolison menoja voi rajoittaa. Kaikenlaista kyllä voi tapahtua, mutta jos jotain syrjähyppyjä tms. on tullakseen, ei siinä mitkään rajoitukset auta.
Keskustelun rajoituksista ymmärrän jos tuo meno on jatkuvaa ja haittaa perhe-elämää. Samoin jos siihen on joku taloudellinen tms. selvä peruste.
Rajoituksilla saa helposti varsin tukalan olon parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos asiat noin noin pahasti, niin sitä eroa voisi varmaan jo harkita ennen reissua
Mutta estää sitä ei kyllä pysty jos toinen silti päättää lähteä.
Jos nyt oletetaan että lasten hoidot jne on kunnossa ja järjestyksessä.
Tai ajankohtaan, rahatilanteeseen tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse pidän tärkeänä että minulle informoidaan mahdollisesta menosta hyvissä ajoin, että osaan varautua siihen että olen yksin. Voin vaikka pyytää kaverin yöksi tai keksiä itselle jotain muuta kivaa.
Mieheni oli saunaillassa/syömässä opiskelija porukkansa kanssa ja tästä porukasta suurinosa on naisia. Ei käynyt mielessäkään kieltää menemästä.
Yhdessä ollaan oltu liki 19 vuotta joten kaikenlaista on mahtunut näihin vuosiin.
Muistutan nyt myös siitä että ollaan me mentykin, niin minä kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta estää sitä ei kyllä pysty jos toinen silti päättää lähteä.
Jos nyt oletetaan että lasten hoidot jne on kunnossa ja järjestyksessä.
Tai ajankohtaan, rahatilanteeseen tai jotain?
Hän kuitenkin tekee itse lopullisen päätöksen koska enhän minä häntä omista.
Mutta itse pidän tärkeänä että minulle informoidaan mahdollisesta menosta hyvissä ajoin, että osaan varautua siihen että olen yksin. Voin vaikka pyytää kaverin yöksi tai keksiä itselle jotain muuta kivaa.
Mieheni oli saunaillassa/syömässä opiskelija porukkansa kanssa ja tästä porukasta suurinosa on naisia. Ei käynyt mielessäkään kieltää menemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä kertoo toisen osapuolen kontrolloinnista. Jokainen normaalilla älyllä varustettu aikuinen osaa itse miettiä voiko lähteä reissuun vai ei. Sitten kun kertoo lähtevänsä päiviksi X johonkin, niin se puoliso (niin syystä tai toisesta halutessaan) keksii "hyvän" syyn ettei toinen reissuun voi lähteä.
Jos ajatellaan että olisi ihan oikeasti hyvä syy (esim. läheinen ihminen tekisi kuolemaa, olisi perheelle tärkeän ihmisen hautajaiset, varattu aikaa sitten perheen yhteinen lomamatka kyseiseen ajankohtaan, tai esimerkiksi muuttopäivä uuteen kotiin tmv.) niin vain idiootti sanoisi voivansa lähteä työporukan tmv. porukan kanssa vapaa-ajanreissuun.
Mutta moni puoliso keksii päästään niitä "hyviä" syitä miksi ei voi lähteä, ja se on väärin. Pidetään ehdottoman tärkeänä että puoliso tulee lapsen päiväkodin joulupuurolle, tai varataan kampaaja juuri kyseisille päiville, ollaan muka niin kipeinä ettei toinen voi lähetä ja kappas ihmeparantuminen seuraavana päivänä jne. Ja rahatilanne ei minusta vaikuta, sillä jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole, niin se fiksu ihminen sanoo heti ettei pääse mukaan. Normaaleilla työssäkäyvillä ihmisillä on rahaa laittaa myös itseensä välillä, ja jos työpaikan juttu niin niissä ei edes omaa rahaa kulu yhtään.
Eiköhän näillä aloituksilla enemmän haeta kuitenkin vastausta siihen, että suhtautuako olankohautuksella, vai onko syytä keskustella tilanteesta vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa mieltä tän ketjun aloittajan kanssa. En tosiaan voi ymmärtää näitä kysymyksiä ja pohdiskeluja.
Pettäminen voi tapahtua missä vaan, ei siihen tarvita matkaa jonnekin. Jos oikeasti pitää miettiä että voiko aikuisen ihmisen päästää yksin jonnekin niin silloin jossain on vikaa ja paljon.
Meillä on avioliittoa takana 21v ja yhdessä oloa liki 30v eikä ikinä ole tällaisia tarvinnut miettiä. Tottakai toisiltamme "kysymme" että nyt olisi tällainen reissu tiedossa, onko ok jos menen. Kysyminen ei ole luvan kysymistä, vaan lähinnä tarkistus siitä että toisella ei ole mitään menoja silloin / suunnitteilla jotain omaa menoa samaan ajankohtaan.
Ja kyllä, meillä on molemmat käyneet risteilyillä, kylpylämatkoilla, kaupunkilomilla, kalastusreissuilla jne. omien ystäviensä kanssa. Ja samoja reissuja on tehty myös perheenä, kaksistaan ja aikuisporukalla ystävien kanssa.
Minä en pidä terveenä sitä että aina liikutaan joko perheenä tai parina. Itse ainakin kaipaan myös "omaa" elämää välillä.
Tai jos on, niin niitä ei nyt oteta mukaan tähän ketjuun?
Mun mielestä just lapset voi olla se syy. Ei ole kovin reilua jättää toista kokopäiväiseen vastuuseen, varsinkin jos lapset pieniä.
Toinen on sitten raha, jos ei oo rahaa kuin just välttämättömimpään, niin voiko sen vähänkään pelivaran pistää toisen huveihin.
Kohtuus, tasapuolisuus ja keskustelu. Jos molemmilla ei ole niitä, niin ei se parisuhdekaan niin loistava ole?
Koska joidenkin mielestä on todellakin mukavampaa mennä perheen kanssa yhdessä, tai kaksin puolison kanssa, tai joidenkin omien hyvien kavereiden kanssa. Onkos sitä nyt tosiaan niin vaikea uskoa, että joillakin on niin? Minun mieheni on kuulemma pari kertaa käyttänyt verukkeena minua, kun on häntä on pyydetty jonnekin minne hän ITSE ei ole halunnut lähteä. Varmasti olenkin kamalan akan maineessa sitten. ;) No sitten pitäisi enää kiinnostaa ne sivullisten mietteet... :) En nyt niin ilahtunut siitä, mutta ymmärrän että sai viestin perille niin kun kaikki eivät tajua ihan yhtä eitä. Samaa olen muuten itsekin joskus käyttänyt, että on perhemenoja tmv. kun eivät vaikkapa ryyppyjuhlat työporukan kanssa ole niin kiinnostaneet.
Mutta kyllä mä ajattelen niinkin, että elämä on valintoja. Jos valitsee pysyvän ihmissuhteen ja siihen sitoutumisen, niin eihän sitä nyt ihan vapaiden sinkkujen tapaan jatkaa menemisiä ja seikkailuja sen jälkeen! Mutta av-mammallehan kaikki käy... erikoista! Mä en siis tietenkään kiellä, mutta sanon kyllä rehellisesti mielipiteeni asioihin jotka minunkin elämääni suuressa määrin liittyvät. Itse olen jättänyt joitakin menoja väliin ihan puhtaasta sitoutumisesta parisuhteeseeni sekä lojaalisuudesta tätä meidän yhteiselämää kohtaan. Ja kun ei oikeasti niin kiinnosta ne jotkut menot. Sori. Jos ei mikään muuttuisi kun sitoudutaan ja mennään yhteen ja molemmat vaan jatkaisivat mielin määrin omia polkujaan, niin kyseenalaistaisin kyllä semmoisen touhun hiljaa mielessäni. Missä se parisuhde siinä on??? En ihmetele erojen määrää.
koko ajan voi ns. mennä kuten ennenkin sinkkuaikoina ja aikaa ennen lapsia. Eiköhän senkin jokainen normaaliälyllä varustettu ymmärrä.
Mutta yleensä näissä kysymyksissä on kyse yksittäisistä reissuista, ja niiden kieltäminen toiselta sillä perusteella että se on vain ryyppyreissu ja kuitenkin toinen menee vieraisiin, on naurettavaa.
hyvä muistaa, että työyhteisölle tekee hyvää kun joskus ollaan yhdessä vapaa-ajalla. Ja kaikkien työpaikalla ne menot eivät ole mitään ryyppyjuhlia, vaan ne voivat olla hyvinkin toiminnallisia juttuja (koskenlaskua, seinäkiipeilyä tai vastaavaa, joissa ei kännissä edes saa olla) mistä saa hienoja kokemuksia.
Ja paikoissa missä osa alkaa kiskomaa alkoholia, se ilta yleensä rakennetaan niin että ensin tatteriin ja sieltä syömään ja osa baariin juomaan, näin jokainen voi nauttia edes osasta iltaa (mennä teatteriin ja syömään ja jatkaa siitä kotiin) eikä ole ihan pihalla kun muut puhuvat työpaikalla pikkujouluistaan tai muista.
Ja aika jännä on, jos on niin "sitoutunut" perheeseensä ettei voi vuodessa kertaa paria olla perheen luota pois...! On eri asia jos joka viikko on jotain, mutta pari kertaa vuodessa on ihan ok, vaikka yksi kalareissu kavereiden kanssa ja työpaikan juhlat vuodessa, ei todellakaan tee kenestäkään "sitoutumatonta" perheeseensä.
Ja on hyvä muistaa, että lapset ovat VAIN LAINASSA, ja kuolo voi sen puolison korjata yllättäen ja liian nuorena. Mitä tekee leski jolla lapset ovat muuttaneet pois kotoa (ehkä kauas/ulkomaille, nähdään vain kerran vuodessa) jos on viimeiset 20-vuotta panostanut VAIN perheeseen. Ei ole ovet enää avoinna siihen "kalaporukkaan" joka käynyt samalla porukalla kalassa viimeiset 20-vuotta ja josta "perheesee sitoutunut" jäi aikanaan pois. Ja yleensä noilla em. tapauksilla ei ole niitä harrastuksiakaan (esim. jalkapalloa tmv. jota paljon harrastuskavereita) koska eihän sitä joka torstai voi olla pelaamassa vaan perheen kanssa. Ja työpaikallaakaan niitä suhteita on aika turha alkaa lämmittelemään parin kymmenen vuoden jälkeen, jos siihen asti on aina tehnyt selväksi että neljän jälkeen heti kotiin perheen pariin, eikä koskaan ole vapaa-ajalla halunnut tyäkavereita nähdä.
On erittäin HYVÄ asia, että ihmisillä on se oma elämä, mikä ei todellakaan tarkoita sitä että eletään "kuin sinkku", vaan sitä että on JOTAIN muutakin sisältöä elämässä kun oma perhe/lähisuku.
Olen huomannut, että mustasukkainen on aina itsetunnoltaan heikko ja/tai (puolisostaan) erittäin riippuvainen ihminen.
On hirvittävän surullista ja turhaa, että tällaiset ihmiset laittavat puolisonsa kärsimään omista ongelmistaan. Jokin terapiamuoto voisi varmasti auttaa ja parantaa sikäli myös parisuhdetta.