Lue keskustelun säännöt.
Olen akateeminen, mies on duunari
15.12.2011 |
Miehessäni paljon hyvää: terveet elämänasenteet, urheilullisuus, hellyys lapsia kohtaan, asettaa perhettä edelle muista asioista, seuraa maailmanpolitiikkaa (lukee lehtiä, seuraa uutisia) ja tykkää ajankohtaisohjelmista. Mutta iän myötä (lähestyy 40) vahvistunut myös ikävämmät piirteet, kuten tuntuu että hänellä rasistisia asenteita, kapeakatseisuutta, negitiivinen tapa suhtautua asioihin jne. Syvällistä todella toisiaan kohtaavaa keskustelua ei saa kunnolla aikaan. Kannustaa minua uralla eteenpäin, suorastaan toivoo että minä tienaisin paremmin kun hän ei voi suurille tienesteille päästä. Hän on taitava tekemään käsillä, mutta avuton yllättävissä asioissa ja huomaan todella ajattelevani välillä, että hän on suorastaan "tyhmä".
Helppoa ja täysin tasapainoista elämä ei ainakaan ole, olemme aika paljon törmäyskurssilla. Toisaalta elämäntilanne väsymyksineen ja pikkulapsineenkin on sitä.
Mitä mieltä muut (akateemiset) olisitte tällaisesta suhteesta, jos olisitte minun tiltanteessani? Eniten minua rasittaa tuo negatiivisuus. Toisaalta hänessä on paljon hyvää ja suoraselkäistä.
Kommentit (2)
Täällä myös yksi maisteri, naimisissa amiksen käyneen miehen kanssa. Ei se koulutus ihmistä määritä, vaan hyviä ja huonoja puolia on jokaisessa. Ainoa asia minkä kanssa olen joutunut nieleskelemään on miehessäni joskus esiin pilkahtava rasistisuus, mutta toisaalta - jokaisessa on jotain vikaa. Oma akateeminen isäni oli alkoholisti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen phoillani, mutta en näe että mtkään luettelemistasi miehen ominasuuksista liittyisivät hänen työhönsä tai koulutukseensa (josta yäytyy olla jo ainakin toistakymmentä vuotta).
itsesi jätät kuvailematta. Onko siis olemassa joku yleisakateeminen luonne, jonka kaikki muut paitsi minä tuntee?