Mies ei anna minun ottaa lasta mukaan hautajaisiin

että minua myös loukkaa tämä asia kuolleen sukulaiseni puolesta. ap.

Itse tekisin juuri samoin, vittuako se sun lapsesi siellä tekee?

Minusta kokemus ei voi olla lapsen kannalta mitenkään hyvä, jos siihen on menty kovan riitelyn tuloksena.



Jos asia olisi voitu ratkaista puhtaalla sovulla, niin olisin ollut mukaan ottamisen kannalla, ihan noista itse perustelemistasi syistä.

pysyy suht rauhallisena.

Meillä 5-v. halusi ehdottomasti lähteä hautajaisiin, koska ei ollut niissä ennen käynyt ja oli utelias.

3-vuotias on niin nuori vielä, että ehtii kyllä myöhemminkin kohtaamaan asian, vai onko sulla joku syy, jonka vuoksi kiirehdit (joku läheisempi kuolemansairas tmv)? Itse en veisi noin pientä.

ole vielä hautajaisissa ellei kyse ole todellakin omasta perheenjäsenestä tai isovanhemmista tai muusta sellaisesta henkilöstä jonka kanssa ollaan oltu todella paljon tekemisissä.



Kuolema on asia, johon voi tutustua vasta paljon myöhemminkin. Tuon ikäiselle se voi hyvinkin jättää pahojakin traumoja.

mutta olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi.



Ei ole mitään syytä, miksei lapsi voisi osallistua vanhempiensa kanssa sukulaisen hautajaisiin. Tilaisuudet ovat yleensä hartaudessaan hyvin kauniitakin, eikä niistä turhaaan kannata luoda mitään pelottavaa epämääräistä mielikuvaa lapselle jättämällä hänet pois luonnollisesta, elämään kuuluvasta tilaisuudesta.

4-vuotiaana isomummoni hautajaisissa - joka oli minulle samalla lailla etäinen. Muistan tilaisuudesta jotain, lähinnä sen etten ymmärtänyt, miksi kaikki vaan istuvat eikä kukaan leiki kanssani. En kyllä tainnut pohtia koko tapahtumaa enkä kuolemaakaan. Kuolemaa pohdin vasta parin vuoden kuluttua, kun isoisä kuoli. ap.

ole vielä hautajaisissa ellei kyse ole todellakin omasta perheenjäsenestä tai isovanhemmista tai muusta sellaisesta henkilöstä jonka kanssa ollaan oltu todella paljon tekemisissä.

Kuolema on asia, johon voi tutustua vasta paljon myöhemminkin. Tuon ikäiselle se voi hyvinkin jättää pahojakin traumoja.

Arkusta jolle viedään kukkia? Vai että näkee itkeviä ihmisiä? Jos lapsi on liian pieni käsittämään kuolemaa, mikä hautajaisissa tramatisoisi?

Tunteiden ilmaisun näkeminen? Useimmat itkevät vain arkulla laksiessaan kukat, lapsi kestää sen verran itkua, varsinkaan kun ei-lähisukulaisena eivät edes varmaan istu eturivissä. Ei hautajaisissa kaiveta ruumiita esille ja heittäydytä epätoivoisina itkemään arkussa roikkuen.

Minusta ihan tapakasvatuksen kannalta hyvä, että lapsi osallistuu pienestä pitäen erilaisiin tilaisuuksiin. Omat lapset (2 ja 4) eivät ole osallistuneet hautajaisiin, koska onneksi suvussamme ei ole ollut hautajaisia heidän aikanaan. Mutta jos se tilanne tulisi, en käsitä miksi lapset eivät voisi tulla mukaan. (Paitsi jos ihan pahin känkkäränkkäpäivä iskee, niin suruväen kunnioittamiseksi en veisi kiukkuhuutavaksi tiettävää lasta kirkkoon).

Kolme vuotias on vielä niin pieni ettei hänellä ole käsitystä kuoleman lopullisuudesta. Veit tai et ei hän tule muistamaan tapahtumaa myöhemmällä iällä. Enemmänkin varmasti ihmettelee miksi äiti itkee ja todennäköisesti alkaa sen tähden myös itse itkeä, ja sen ikäiselle voi muutenkin olla vaikeaa pysyä hiljaa paikallaa hautajaisten ajan. En oiken itse keksi mitään syytä miksi noin pienen pitäisi siellä olla, muuta kuin että "Sinä tahtoisit". Helpompi varmasti itsesikin kannalta jättää lapsi kotiin.

Saatetaan itkeä aika paljonkin, eikä vaan "vähäsen". Ainakin mä olen ollut sellaisissa hautajaisissa, kaikki ei ole olleet niin ikäloppuja, että kuolema olis ollut jotenkin helppo hyväksyä. Voisin kuvitella, että tulee noin pienelle hätä, jos niin käy.

Ja toinen asia on, että eihän se jaksa olla hiljaa.

Voi sitä kuolemaa käsitellä kotona puheissakin, ilman että raahaa sen ymmärtämättömän lapsen ihan katsomaan.

En ymmärrä miksei pientäkin lasta voisi ottaa mukaan hautajaisiin. Kuolema on luonnillinen osa elämää. Se on ihan totta ettei lapsi välttämättä ymmärrä kaikkea, sitä kuoleman lopullisuuttakaan. Miksi pitäisikään. Lapsi ymmärtää oman ikätasonsa mukaan ja se riittää. Ja pienikin lapsi varmasti kuitenkin ymmärtää sen kun selitetään että ihmiset itkevät koska on ikävä. Ei itkussakaan ole mitään pahaa tai pelottavaa, kun asian selittää lapselle. Enkä ainakaan itse ole koskaan ollut hautajaisissa joissa vain itketään ja valitetaan...



Omat lapseni ovat pienestä asti joutuneet käymään useissa hautajaisissa. Ovat jopa oleet äitiäni (kuoli kotii pitkän sairastelun jälkeen) arkuttamassa. Pidimme siinä pienen "hartauden". Lapset saivat laittaa jokainen valitsemansa kukan arkkuun ja laulomme mummon lempilaulun. Jälkeen päin olemme asiasta useasti puhuneet. Nyt lapset ovat jo teinejä ja muistelevat kuinka tärkeältä, luonnolliselta ja rauhalliselta se tilanne tuntui. Sai sanoa rauhassa hyvästit ja asia tuli konkreettisemmaksi heti, toisin kuin muiden isovanhempien kuolemat. Heitä lapsemme eivät arkussa nähneet.

pelottava asia kuolema on monelle aikuiselle.



Kuolema on ihan luonnollinen asia elämässä ja sitä ei pidä piilotella lapsilta. Huomaattei kuinka teille on käynyt. Pelkäätte jopa hautajaisia.



Normaalilla 3 vuotiaalla on sen verran älliä päässään, että tajuaa asian kun sen hänelle kauniisti selittää.



Kun mummoni, joka oli lapsilleni läheinen kuoli, oli silloin kuopus 3v ja tietysti osallistui hautajaisiin. Ja vaikka ei olisikaan ollut lähienen, olisi silti osallistunu. Eikä todellakaan jäänyt mitään traumoja lapsille, ei edes tälle 3 vuotiaalle.



Toisekseen, kirkossa lapsi saa pitää pientä ääntä jos ei nyt ihan hirveästi alka kiljumaan ja huutamaan. Ja saa pyöriä penkissään. Lelujakin sinne on sallittua ottaa mukaan.

Sallikaa lasten tulla tyköni...



Ap, luulen, että miehelläsi itsellään on ongelmia kohdata kuolema ja sen takia jatkaa samaa rataa oman lapsensa kanssa.



Itse en edes asiasta enää keskustelisi, vaan menisin lapsen kanssa hautajaisiin.

Miksi kuolemaa ja hautajaisia pitäisi pelätä, niinkuin moni täällä tuntuu tekevan? Kuolema on luonnollinen osa elämää, vaikka tottakai aina surullinen asia onkin.

Ap, ota vain lapsesi mukaan hautajaisiin, kunhan muistat selittää lasta hämmästyttävät asiat hänelle. Kannattaa myös ottaa kirjaa yms hiljaista tekemistä lapselle kirkkoon. Ei pienen lapsen tarvitse istua ihan paikallaan ja hiljaa koko aikaa. Toki jos kiukuttelee yms. niin viedään pois ettei häiritse muita. Tuskin pienet äänet ja lapsen aidot kysymykset ketään häiritsee...

kiellätte viemästä lapsia niihin.

Kuolema on ihan luonnollinen asia, yllätys yllätys me kaikki kuollaan joskus.

Meillä lapset kävivät jopa katsomassa kuollutta ukkia. Ja ei mitään ongelmaa, pari kysymystä esittivät jälkeenpäin.

kuuluvat elämään luonnollisena jatkumona ja lasten hautajaisiin osallistuminen on mielestäni hyvä asia. Kuolemasta on hyvä keskustella lapsen kanssa ikätaso huomioon ottaen. Omat lapseni ovat myös käyneet katsomassa kuolleita omaisia, asia on luonnollinen jos aikuisetkin suhtautuvat siinen sillä tavalla.

jääkö hän lapsen kanssa kotiin?

Onpa ihanaa niillä oikeasti läheisillä, surevilla, kun takapenkillä supatat pikkuisen kanssa, yrität saada sitä jaksamaan rusinoiden tms. avulla seremonian läpi ja estät pälättämästä.



Läheisiään haudanneena pyytäisin, että ÄLKÄÄ TUOKO LAPSIA HAUTAJAISIIN jollette ole varmoja, että se jaksaa istua siellä hiljaa koko ajan. Aika harva 3-vuotias oikeasti jaksaa (toki ap:n piltti on varmasti sellainen, joka jaksaa...).



Mitä ihmettä tää homma on, että pitää viedä ei-niin-läheisen hautajaisiin katselemaan ja kokemaan tilaisuus? Ei 3-vuotias tosta mitään tajua. Kunnioittakaa omaisten surua!!!

vastauksia! Huomaa, että asutaan kaupungissa ja hyvä kun on edes kalan kutemista nähnyt tai matoa koukkuun laittanut, ja lehmänliha lautasella vissiin ei ole kuollutta eläintä.... Olin itse 3-vuotias, kun kummisetäni vauva kuoli synnytyksessä. Tiesin jo siihen aikaan, että vauvat tulevat pimpistä ulos,kun sitä kyselin, kun tätini oli raskaana ja näin myös kissamme synnyttävän. Kysyin sitten, että kuinka vauva kuoli, ja äitini kertoi että napanuora kiertyi kaulan ympäri ja vauva tukehtui.



Hautajaisista äiti sitten selitti, että täti ja setä ovat hyvin surullisia ja itkevät paljon, eikä hautajaisissa saa sen vuoksi huutaa ja meluta, pitää olla hiljaksiin. Kävimme myös isäni kanssa kappelissa katsomassa kuollutta vauvaa, eikä hän minua pelottanut, näytti lähinnä nukelta. Sen jälkeen olen nähnyt noin 10 ruumista.



Ap minusta olet oikeassa, ja lapsi pitäisi ottaa mukaan hautajaisiin. Meidän suvussa lapset on aina mukana, ja jos jokin asia herättää kysymyksiä, niihin vastataan asiallisesti. Silloin ei lapsi pelkää. Miehelläsi tosiaan on ongelma, ja sen paljastaa hänen oma vastaus, ettei osaa käsitellä vaikeaa asiaa. Ehkä miehesi voisi sen sijaan jäädä kotiin, niin hän ei järkyty... Kysehän oli sinun sukulaisestasi.



Kuolema on elämää. Omaa myöhempää surutyötäni omaisten kuollessa on helpottanut se, että lapsuudesta asti tiedän, miten hautajaiset menevät ja järjestetään ja että vainaja ei ole pelottava, vaan hänen poskeaan voi ihan oikeasti silittää ja suukottaa. Isäni ruumiin äärellä kävin ruumishuoneella kahdesti, istuin kauan itkemässä ja puhumassa ikävästäni. Ei hän kuullut, mutta omaa tuskaa se helpotti.

Ei siinä ole mitään järkeä. Ei se ymmärrä koko juttua kunnolla eikä ennen kaikkea jaksa olla hiljaa. Sun ap hautajaiset on sitten sitä että yrität hyssytellä sitä ja estää häiritsemästä tilaisuutta. Jätä lapsi kotiin ja mene jättämään hyvästit sulle tärkeälle ihmiselle RAUHASSA.