Lue keskustelun säännöt.
Inhoan salaa äitejä jotka selittävät ettei pää kestäisi kotiäitiyttä,
14.12.2011 |
Onhan se toki rehellistä myöntää ettei kykenisi olemaan kotona oman lapsensa kanssa ekaa "pakollista" vuotta pidempään, mutta ei se kyllä mikään ylpeyden aihe ole!
Ymmärrän ettei kaikilla ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin, mutta olen kohdannut erittäin hyvin toimeentulevia äitejä, jotka suorastaan kehuskelevat sillä kuinka eivät voisi jäädä työelämästä yli vuodeksi pois koska kaipaavat sosiaalisia suhteitaan ja virikkeitä aivoilleen! Ihan järkyttävän itsekästä!
Olen itsekin luonut ennen lapsia kovasti uraa ja työssä menestyminen on ollut minulle hyvin tärkeää. SILTI, ja ehkä juuri siksi, aion olla kotona kunnes kumpikin lapsistani on yli 3 vuotias (2 vuotta ikäeroa), koska se on LASTEN parhaaksi.
Viis siitä jos kotiäitiys ei stimuloi aivojani ja pulskista rahapussiani samalla tavalla kuin työelämä. Lapseni ovat tärkeämmät, ja 5 vuotta pois töistä on kuitenkin pieni uhraus minulle, ja liian suuri lapsilleni. Ja koska minulla on todistetusti yhä aivot, pystyn kyllä keksimään itselleni kotonakin mielekästä harrastelua lastenhoidon oheen ja tapaamaan aikuisia ihmisiä halutessani.
Tekisi mieleni sanoa seuraavan kerran suorat sanat näille "äideille" jotka tarvitsevat enemmän työpaikkaansa kuin lapsiaan.
Kommentit (150)
nykyisin on ongelmana se, että jos olet työelämässä, kiidät siellä sitten tukka putkella ja jos olet kotona, jämähdät ja osaat jutella lähinnä kakan väristä. Olen pitkään ollut kotiäitinä ja kaipaan elämääni muutakin ajattelemista ja puhumista ja tekemistä kuin lapset, ja kyllä se jossain määrin onnistuukin. Avoimet kerhot vaan ovat pääasiassa täynnä näitä kakan väristä keskustelijoita, eikä itseäni juuri kiinnosta. Ehkä jonkinlainen ihanne minulle on elämäntapa, jossa voin olla paljon lasten kanssa, mutta tehdä töitä kotoa käsin pienimuotoisesti. Ihmettelen ihmisten tapaa hautautua poteroihinsa ja räätälöidä elämänsä "juuri sopivaksi" eli esim. kotiäidit haluavat kavereiksi äitejä, joilla on samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat lapset, kun maailma on täynnä erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtavaa, että jokainen voi tehdä tässä asiassa niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee.
Vasta radiossa haastateltiin kolmea asiantuntijaa siitä, koska on paras ikä mennä päivähoitoon. Yksi vastasi 1-, toinen 2- ja kolmas että 3-vuotiaana.
olet ollut kotona jo kauan koska sulla riittää aikaa/energiaa toisten ihmisten asioiden miettimiseen ja murehtimiseen.
Taidan itse olla sitä osastoa, jonka "pää ei kestäisi kotiäitiyttä" kovin montaa vuotta. Siksi isä, jonka pää kestää, hoitaa lasta kotona. Kaikki ovat erittäin tyytyväisiä: minä, mieheni ja lapsi. Vai ovatko vaihtoehdot siis AP:lle seuraavat: äiti töissä + lapsi onneton tai äiti kotona + lapsi onnellinen? Meillä on yhtälöä äiti töissä + lapsi onnellinen (koska on aivan yhtä rakastavan isänsä hoivissa). Sellainenkin on mahdollista. Ei äiti ole isää parempi lähtökohtaisesti, vaan kaikki riippuu ihmisen luonteesta.
Kyllä ne tarhantädit varmaan osoittaa rakkautta teidän Pirkkopettereille sillä välin kun te mielistelette pomojanne.
mä taas väitäm, että kalikka osui sinuun ja ap:een. Asia on nimittäin niin, että minä kyllä ymmärrän heitä, jotka haluavat kotona olla. ITSE en vaan haluaisi elää kotiäitinä. Ensinnäkään en harrasta mitään käsitöitä jne. vaan haluan olla aikuisten ihmisten kanssa tekemisissä. Valitettavasti asumme niin sivussa, ettei mikään 1 kerta viikossa jumpassa riitä mulle, joten olen nyt osa-aikatyössä. Mulle olisi oikeasti kamalaa olla täysin vaan kotona. Silloin en pystyisi taloudellisesti edes käymään siellä jumpassa. Meillä matkaa lähimpään kauppaankin 20 km..
Omat lapseni ovat olleet hoidossa 1,5 -vuotiaasta, ja edelleenkin tuo pienempi haluaisi lähteä päiväkotiin silloinkin, kun meill äon kotipäivä. En tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa.
Niin, äidin "aikuissuhteet" ovat äidille tärkeämpiä kuin lapselle oma äiti. Kotiäitikö ei voi tavata muita aikuisia, huh huh. Niin just, ikävä kyllä lapsi ei osaa tässä asiassa pitää puoliaan vaan sinä teet sen päätöksen lapsen puolesta. Absoluuttista parasta on vaikea määrittää mutta joku näissä päätöksissä aina menettää, joko äiti tai lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanoo noin, voi viestiä, että on arvostettu uratykki.
sillä oikeasti se kuulostaa tosi kauhealle. Vaikka en mitään sano niin kyllä mun arvostus laskee. Mulla on muutama tuollainen kaveri ja en niitä kovin korkealle arvosta äiteinä ja kasvattajina. Mitään en tietenkään sano mutta luultavasti tietävät mun ajatukseni kuitenkin, koska monesti vähän nolostellen kertovat mulle muitakin lastenhoitotöppäilyjään.
Onhan se tietysti hyvä, että ihminen on rehellinen mutta kyllä se pahalta kuulostaa, ettei joku jaksa lastensa kanssa olla.
kotiäitejä, joitten pää ei kestä enempää kuin vuosi kotona, jotka asuvat pk-seudulla.
Täällä on ohjelmaa niin paljon, jos ei tykkää käydä tossa kerhossa, voi mennä toiseen. Kesäisin puistoissa on 2 kk ruokailu ma - pe ja ohjelmaa joka päivä.
Raha on myös asia, jota en ymmärrä. Kaikki pankit myöntävät lyhennysvapaata, se on ihan sama viime kädessä maksaako asuntoa takaisin 21 vuotta vai 19 vuotta.
Ihan turhaa mammat märehtii eläkkeistä, koska ne äidit, jotka nyt ovat kotona eivät tule saamaan valtiolta senttiäkään eläkettä.
Mutta sekin on tosi, että jokainen päättää omista asioista ja ottaa vastuun omista valinnoistaan. Meidän lähipuistossa on jatkuvasti päivähoitoryhmiä ja voin sanoa pari vuotta sivusta seuranneena ne tädit siellä 90 % ajasta juttelevat muiden aikuisten kanssa ja lapset saavat ihan rauhassa lyödä toisia ja tehdä mitä vaan mitä huvittaa. Nykyään me lähdetään pois kun tämä terrori-ryhmä saapuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sitä mieltä, että kaikkien olisi oltaa lasten kanssa kotona 3-vuotiaaksi yms, mutta en kylää voi tajuta lastenhankintaa, jos pyrkimyksenä on, että ne vaikuttaa siihen "oikeaan elämään" mahdollisimman vähän ja kaikki muut asiat prioirisoidaan ensin.
Menkööt töihin ketkä haluavat, mutta turha kuvitella olevansa hyvä äiti (tai isä), jos pää ei tosiaan sen vertaa kestä, että omia lapsia hoitaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkevämpää ajatella, että lapsi, joka tulee siihen valmiseen perheeseen, on se joka sopeutuu perheen tapoihin ja elämään, eikä toisinpäin. Näinhän se on kautta aikojen ollut, tämä kotiäitiys-vouhotus on nostanut päätään vasta sen jälkeen, kun pääelikeino ei enää ollut maatalous ja kaikki sosiaalituet alkoivat mahdollistaa kotona olemisen pidempäänkin kuin vain sen välttämättömimmän ajan, joka tarvittiin synnytyksestä toipumiseen.
En ole sitä mieltä, että kaikkien olisi oltaa lasten kanssa kotona 3-vuotiaaksi yms, mutta en kylää voi tajuta lastenhankintaa, jos pyrkimyksenä on, että ne vaikuttaa siihen "oikeaan elämään" mahdollisimman vähän ja kaikki muut asiat prioirisoidaan ensin.
Kyllähän me AV-mammat tiedämme, että kaikki Suomen päiväkodit ovat helvetin esikartanoita, joissa lapset viettävät kaksitoistatuntisia päiviä itkien aamusta iltaan ikäväänsä päivittäin vaihtuvien hoitajien kanssa!
Omat lapseni ovat olleet hoidossa 1,5 -vuotiaasta, ja edelleenkin tuo pienempi haluaisi lähteä päiväkotiin silloinkin, kun meill äon kotipäivä. En tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne tarhantädit varmaan osoittaa rakkautta teidän Pirkkopettereille sillä välin kun te mielistelette pomojanne.
mä taas väitäm, että kalikka osui sinuun ja ap:een. Asia on nimittäin niin, että minä kyllä ymmärrän heitä, jotka haluavat kotona olla. ITSE en vaan haluaisi elää kotiäitinä. Ensinnäkään en harrasta mitään käsitöitä jne. vaan haluan olla aikuisten ihmisten kanssa tekemisissä. Valitettavasti asumme niin sivussa, ettei mikään 1 kerta viikossa jumpassa riitä mulle, joten olen nyt osa-aikatyössä. Mulle olisi oikeasti kamalaa olla täysin vaan kotona. Silloin en pystyisi taloudellisesti edes käymään siellä jumpassa. Meillä matkaa lähimpään kauppaankin 20 km..
Omat lapseni ovat olleet hoidossa 1,5 -vuotiaasta, ja edelleenkin tuo pienempi haluaisi lähteä päiväkotiin silloinkin, kun meill äon kotipäivä. En tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa.
Niin, äidin "aikuissuhteet" ovat äidille tärkeämpiä kuin lapselle oma äiti. Kotiäitikö ei voi tavata muita aikuisia, huh huh. Niin just, ikävä kyllä lapsi ei osaa tässä asiassa pitää puoliaan vaan sinä teet sen päätöksen lapsen puolesta. Absoluuttista parasta on vaikea määrittää mutta joku näissä päätöksissä aina menettää, joko äiti tai lapset.
Joku tässä päätöksessä aina menettää, mutta mun mielestä aikuinen, joka on päättänyt hankkia lapsia, on mielummin se menettäjä kuin lapsi, joka ei pysty pitämään puoliaan kun äidille aikuissuhteet ovat tärkeämpiä kuin oma lapsi.
Ja teille jotka kärkkäästi olitte kommentoimassa että minusta kyllä huomaa että olen ollut kotona ja aivotoiminnan stimulointi jäänyt... noh, minulla on varaa siihen että en yritä päteä uraohjuksena silloin kun olen keskittynyt olemaan kotiäiti. Enkä elä ilman aikuiskontakteja tai puhu kakan koostumuksesta hiekkalaatikon reunalla. En myöskään ole käsitöitä harrastava kotoilija tms. Martha Stewart.
Ihmettelen vain suuresti miten ihmiset eivät muka kykene joustamaan paria hassua vuotta elämästään lasten takia, ja kehittämään itselleen aktiivisen kotielämän ja tuttavapiirin? Eihän kotiäiteys ole yhtä kuin yksinäisyys.
AP
Eräskin (opettaja ammatiltaan) luuseriäiti teki toisen lapsen äskettäin, ja avoimesti puhuu kuinka ei kestäisi jäädä yhdeksikään "ylimääräiseksi" kotiin hoitamaan vauvaa vaan laittaa heti vanhempainvapaan jälkeen PÄIVÄKOTIIN. Esikoisen laittoi tietysti myös, vaikka rahasta ei ole pulaa tässä perheessä. STERILISAATIO tällaisille ensimmäisen lapsen jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ulkoilen lapsen kanssa noin tunnin päivässä, useina päivinä me ei nähdä ketään, ei yhtään autoa. Joskus me nähdään lapsia jotka tulee koulusta kotiin. Meidän lähellä on pieni leikkipaikka ja siellä ei ole koskaan ketään.
Näihin kaupungin leikkipuistoihin on täällä matkaa useampi kilometri. Tylsäähän täällä, pää hajoo.
kotiäitejä, joitten pää ei kestä enempää kuin vuosi kotona, jotka asuvat pk-seudulla. Täällä on ohjelmaa niin paljon, jos ei tykkää käydä tossa kerhossa, voi mennä toiseen. Kesäisin puistoissa on 2 kk ruokailu ma - pe ja ohjelmaa joka päivä.
Sen kun inhoat ihan avoimesti vaan. Ja kannattaa puhua suoraan, jos on jotain puhuttavaa.
Ihmisessä on kyllä jotain pahasti pielessä, jos hänen pitää INHOTA joitakin vain siksi, että he elävät eri tavalla ja ovat erilaisia kuin hän itse.
minä en INHOA mutta säälin näiden äitien lapsia!
Mielummin länsi Helsingistä.
kotiäitejä, joitten pää ei kestä enempää kuin vuosi kotona, jotka asuvat pk-seudulla. Täällä on ohjelmaa niin paljon, jos ei tykkää käydä tossa kerhossa, voi mennä toiseen.
minä en INHOA mutta säälin näiden äitien lapsia!
Käyttäysit sitten säälisi jotenkin rakentavasti joidenkin sellaisten lasten parissa, joilla on IHAN OIKEITA ongelmia, ei vain työssä käyvät vanhemmat. esim. vapaaehtoistyöhön voisit mennä pätemään.
Kun sanoo noin, voi viestiä, että on arvostettu uratykki.