Minun 10v rakas ongelmakimppu
kärsii ns hienovaraisesta kiusaamisesta, lukihäiriöistä, itsetunnon heikkoudesta, ilmeisesti monestakin tunne-elämän häiriöistä jne.
Nyt tilanne on riistäytynyt käsistä, enkä enää yksin pärjää. Tilasin ajan lääkärille, josta lapsi saa taatusti vuosisadan kilarit, mutta eipä ole enää muuta vaihtoehtoa.
Miten selitän lapselle asian, vai enkö sano mitään, kunhan mennään?
surullinen äiti
Kommentit (25)
sanot, että nyt menemme lääkäriin, koska olemme sinusta huolissamme. Millaista apua toivot lääkäristä saavasi? Eikö koulupsykologi tms. voisi auttaa?
jotain konkreettista, jos ei muuta niin "hoitoonohjausta" eli eteenpäin, sillä näin ei voi jatkua.
ap
lapselleni, että tietäähän hän kun välillä hermostuttaa asiat ja oleminen tuntuu vaikealta? Nämä ihmiset (lääkärit ym.) tapaavat paljon lapsia joilla on samanlaisia pulmia, ja he haluavat yrittää auttaa koko perhettä ja erityisesti lasta, jotta hänen olisi helpompi keskittyä ja käyttäytyä odotetulla tavalla.
lääkärissä käyty, lapseni jopa ihan asiallisesti vastaili ja kertoili vastaanotolla, ja kyllä oli hyvä paikka aloittaa asian hoito, nyt pääsemme eteenpäin. Ehkä se aurinko vielä nousee takaisin elämäämme. Kiitokset vastanneille!
ap
Opettaja ja rehtori ovat vihdoin tosissaan asioiden suhteen, mutta valitettavasti liian myöhään, mutta ehkäpä tämäkin avaa auvoisen kodon silmät ja jatkossa näkevät paremmin ja osaavat toimia myös paremmin.
Lapseni on päässyt nyt aloittamaan käyntejä asiallisen aikuisen luona, jossa uskaltaa puhua!!!
Olen niin iloinen hänen puolestaan, vaikka ihan supertoiveikas en olekaan tulevaisuuden osalta, mutta selkeästi parempaan ollaan menossa.
Toivon teille kaikille, joilla on vastaavia ongelmia, että uskaltakaa hakea apuja, vaikka lapsi ei sitä haluaisikaan.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
t. ap
toivottavasti saadaan rauhallinen hetki aikaan, on meinaan äärimmäisen haasteellista nykyään.