Kun ystävä hylkää :-(

Olen hyvin pahoillani tilanteesta.



Ystäväni ja minä olemme uskoutuneet toisillemme pitkään, olen kertonut hänelle syvimmät salaisuuteni itsestäni, enkä olisi ikinä uskonut, että juuri hän hylkää minut vaikeimman keskellä.



Elämäntilanteeni on kaaottinen, en nyt sen enempää siitä kerro, mutta voimia tarvittaisiin ja paljon.



Tiedän että varmaan liikaa kaadoin ystäväni harteille, mutta pidin häntä ihmisenä joka osaa sanoa milloin riittää. Ja yhtäkkiä hän vain lopetti yhteydenpidon. Teki sen nätisti viestissä jotain selittämällä kyllä, mutta sen jälkeen hylkäsi täysin. Rakkain ystäväni. Olen antanut olla, koska tiedän että hänelläkin on vaikeaa enkä ole kysellyt mitään tai pyytänyt selityksiä.



Näin tuntuu vaan pahalle, loukatulle, enkö ollutkaan minkään arvoinen. Nyt en oikein uskalla puhua huolistani kenellekään ja pelkään että loputkin ystäväni hylkäävät minut kun kokevat minut liian raskaaksi. Tällä hetkellä olen hyvin masentunut. Tuntuu pahalta että elämän vaikeimmassa tilanteessa suren myös menetettyä ystävyyttä, joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.



Mitä minun kannattaa tehdä? Annanko olla? Tuntuu, että asia olisi hyvä läpikäydä ystäväni kanssa, mutta toisaalta tuntuu että taidan antaa olla?



Onko muilla vastaavia kokemuksia varsinkin ihmisestä, jonka ei ikinä olisi luullut hylkäävän?