Entäs kun puolison kulttuuriin kuuluu

Siis hänen koulukaverinsa on ranskalainen. Molemmat vanhemmat ovat siinä perheessä ranskalaisia ja syytä siihen, että he ovat tulleet Suomeen en todellakaan tiedä. Tyttäreni kertoi tämän ystävän sanoneen, että hän saa oikeasti selkäänsä, jos hän tekee jotain väärin ja että Ranskassa se on ihan normaalia.

Asia on ainakin Suomessa sikäli yksiselitteinen, että lainsäädännössä lapsen(kin) pahoinpitely on kiellettyä. Kaikki suomalaistekaan eivät vain tätä hyväksy.



Mieheni kulttuurissa lapsia saa kurittaa fyysisesti, mutta mä tein selväksi jo ennen raskautta, että en hyväksy sitä. Kukaan ei lyö mun lastani. Mieheni on lapsena saanut melkoista kuritusta äidiltään, joten hän oli periaatteessa samaa mieltä. Mutta ei edes luunappeja...hmm... Nyt kun tyttömme on 2-vuotias, miehelle ei ole tullut mieleenkään vesittää saavuttamaansa luottamusta ja kunnioitusta lapsen silmissä lyömällä tms. Kunnioitus on eri asia kuin pelko.



Lapsen paikan voi opettaa muilla tavoin. Mieheni on aika tiukka siinä, etteivät lapset saa häiritä aikuisten keskustelua. Äitiä tai tätiä ei saa kutsua etunimeltä, isää ei saa sinutella jne. Ruokapöydässä ei leikitä. Pitää ylipäätään olla ihmisiksi. Eniten lapsi oppii vanhempien mallista.

riinamari:

Mieheni äiti siitä vetäisi raikuvan korvatillikan lapselleni kun käyttäytyy epäkunnioittavasti äitiään kohtaan.

Miten hoidit asian?

Meillä lapseen ei kosketa, piste. Minäkin tein selväksi sen, tosin ennen edes kihloihin menoa, että mitään ruumiillista kuritusta ei käytetä. Hyvin on toiminut. Minä en varmaan pystyisi kestämään hetkeen aikaan ihmistä, joka kävisi käsiksi lapseeni (lyömällä, väkivaltaisesti, jopa luunappi tmv.), ja hirvittäisi tuollainen jos sattuisi omalle kohdalle. Onneksi meillä kummankaan suku ei pidä lasten lyömisestä.

mies aloitti pojan läpsimisen kun tämä oli 3 päivää vanha. Tultiin laitokselta kotiin niin se alkoi. Kuulen toiseen huoneeseen asti läps läps läps ja poika itkee niin ettei henkeä meinaa saada (4kk). En hyväksy minkäänlaista ruumiillista kuritusta ja olen sanonut tästä monesti, mutta miehen mielestä läpsiminen on pientä ja kun poika kasvaa niin sitten käytetään vyötä.

Syynä läpsimiseen on pojan itku, joskus poika itkee nälkää mutta mies ei ymmärrä joten alkaa läpsiä kun hermostuu huutoon (hermostuu kyllä ihan välittömästi) useimmiten poika on syönyt mutta itkee koska haluaa syliin tai nukkumaan. Miehen mielestä pojan täytyy opetella olemaan yksin eikä ota syliin vaan läpsii jos ei hiljene. Ja minä olen kuulema pojan pilannut kun lellin kokoajan eli pidän sylissä paljon.



Taas viime yönä kun poika kitisi mies otti sängystä vei olohuoneeseen sitteriin, jaloista kiinni ja lätäreitä. Silloin mulla palo pinna lopullisesti, sanoin että jos ei toi lopu niin me erotaan eikä hän saa poikaa nähdä ilman valvontaa. Nyt mies pyyteli anteeksi ja lupasi lopettaa mutta enpä tiedä pitääkö sanansa. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä??

Meirammi haloo, herätys! Anteeksi vain, mutta et kyllä mielestäni itsekään ole aivan täysipäinen, kun olet antanut tuollaista tapahtua puolustuskyvyttömälle vauvalle! Olisi pitänyt erota jo aikaa sitten, miehesihän on aivan täysin tunnevammainen kylmä hirviö! Kuka voi oikeasti läpsiä vauvaa? Huh, todella järkyttynyt olen.

Vielä ihmetellään mitä pitäisi tehdä kun vauvaa läpsitään! Pitäisi ottaa vauva kainaloon ja lähteä pois tai sitten heittää idiootti äijä pihalle.

Meirammi,



älä anna miehesi läpsiä vauvaanne! Pieni, alle vuoden vanha, ei osaa edes ilmaista itseään muutoin kuin itkemällä.



Ja kun tässä näitä lapsosia, useamman perheen, on nähnyt kasvavan ympärillään.. niin ne ovat kilteimpiä, joita on nimenomaan pidetty paljon sylissä (syliin päässyt aina halutessaan) - heillä on luottamus vanhempiin. Päinvastoin jos heti itkun tullen läppäistään niin luottamusta on vaikea lapsen kasvattaa tai edes tuntea. Ja olenpa nähnyt juuri vastaavanlaisen tapauksen.. lapsen annettiin pienenä itkeä, että muka siitä " oppisi" .. no nyt lapsi on todella villi eikä häntä saada millään kuriin. Yhden tapauksen perusteella ei tosin voi sanoa kaikista, mutta tämä on jäänyt kovin surullisena esimerkkinä omaan mieleeni.



Miehellesi voisit sanoa, että alle vuoden vanha ei todellakaan osaa ilmaista itseään muutoin kuin itkemällä. Jos se häntä rassaa, on parempi poistua huoneesta tai mennä vaikka ulos lenkille päästelemään enimpiä höyryjä ulos.



Tuli vielä mieleeni, että joskus Ihana Aamu ohjelmassa oli joku lastenlääkäri, jolta kysyttiin vauvojen huudattamisesta eli ettei heitä oteta syliin kun itkee vaan annetaan vaan huutaa (ettei muka lellittäisi) ja tämä lääkäri sanoi, ettei alle vuoden vanhalle tällaista pidä tehdä, juuri sen takia, että lapselle kasvaisi luottamus vanhempiinsa - jos vauvan annetaan vain huutaa, hän tuntee pelkoa ja yksinäisyyttä. Se on asia erikseen jos vanhempi lapsi kiukuttelee, jolloin se, ettei osoita tälle lapselle huomiota, voikin jo tepsiä ja olla ihan hyväkin keino - mutta pienelle, avuttomalle vauvalle ei tätä tule soveltaa lainkaan!

tilannetta selventäen vielä, mies ei lyö niin että jälkiä jäisi tai tulisi punaiseksi ei siis kovaa mutta läpsii kuiteskin kolme läppäsyä ja tästä lapsi pelästyy ihan älyttömästi. Hänen mielestään (kulttuurissaan?) lapset kasvatetaan kunniottamaan vanhempiaan (pelkäämään). Hänen mielestä juuri tämä skandinavialainen kasvatus on pilannut nyky nuoret eivätkä he osoita minkäänlaista kunnioitusyta vanhempiaan kohtaan. Ottaa aina esimerkiksi veljeni " joka on syntynyt kultalusikka suussaan" . Ja pelkää että pojasta tulee lellitty kun aina sylissä pidän ja otan pienestä kitinästä. Joten mies haluaa opettaa lasta olemaan yksin ja " kouluttaa" ettei itke syyttä (mun mielestä vauvat ei itke syyttä,vaan ilmasee itseään jota mies ei tunnu ymmärtävän)

Mutta todella jos ei sanat auta ja mies jatkaa käytöstään meidän on pakko erota, tiedän että otteet voimistuu pojan kasvaessa. Vaikka mies nyt lupasi lopettaa ei hän näe siinä läpsimisessä mitään pahaa ja ihmettelee miksi annan hänelle neuvoja kun ei hänkään anna minulle ohjeita miten olla lapsen kanssa.

LÄPSI LASTANNE KOLMEN PÄIVÄN VANHANA?!?!?!?!

HALOO TODELLAKIN!



Siis miten voit katsoa vieressä kun mies tekee tuollaista?

Mielestäni sinä olet vastuussa lapsen hyvinvoinnista ja siitä että lapsella on hyvä olla! Ne asiat mitkä tapahtuu pienenä jättää isot arvet, tuokin voi aiheuttaa myöhemmin vakavia pelkotiloja joita ei sit saakaan pois niin vain.



Ja tuokin että syyttää sinua pojan lellimisestä ja pilaamisesta, miten voit edes kuunnella tuollaista.



Sanon ihan suoraan vaikka saisin minkälaista kritiikkiä kuulla, mut mielestäni olet pelkuri kun et huolehdi lapsestasi.

Ja todellakin kannattaisi erota, lapsen takia.



Tulee pakosti mieleen kysymys, että lyökö miehesi jo sinuakin?

Eilen illalla oli ensimmäinen kerta kun näin että läpsi. Ennen olen vain kuullut ja tietysti ryntään paikalle otan lapsen ja tivaan läpsitkö mutta vastaus on aina ollut " en" . Olen myös katsonut mutta mitään merkkejä edes punaista läiskää ei ole, joten olen voinut vain olettaa jonka olen sitten luullut olevan mielikuvituksen tuotetta. En siis katsele vierestä mitä mies tekee!

Ja ei, mieheni ei ole lyönyt minua koskaan, eikä uhkaillut.

Olen ajatellut tämän olevan kulttuuri asia, ainakin intialaiset naiset antavat kunnon lätäreitä lapsilleen kasvoihin ihan julkisillakin paikoilla. Samoin miehen maassa lapset osoittavat kunnioitusta vanhemmilleen ja pelkäävät heitä, ainakin miehen suvussa.

Meirammi, ajattele nyt hyvä ihminen lastasi. Kukaan terve ihminen ei läpsi vauvaa! Jos vauva itkee hän yrittää sillä kertoa että hänellä on jokin asia huonosti. Lapsi TARVITSEE sylissä pitämistä kehittyäkseen psyykkisesti normaalisti.

Miksi ihmeessä alistut tuollaiseen ja annat miehesi kohdella lasta tuolla tavalla ja aiheuttaa hänelle mahdollisesti traumoja koko elämän ajaksi.

Suosittelen että otat vauvasi kainaloon ja häivyt tuollaisen miehen luota. Älä usko miehesi lupauksia lopettaa läpsimistä, hän ei edes tajua sen olevan väärin(kuvittelee sen olevan normaalia kai), joten hän ei tule koskaan muuttumaan.

Vanhempia täytyy kunnioittaa mutta ei pelätä. Kunnioitusta ei todellakaan opeteta lyömällä, se aiheuttaa ainoastaan pelkoa.

sanoit Meirammi että kuulet kuinka lapsi alkaa huutaa niin että tukehtuu...

Ja jos se tapahtuu sen jälkeen kun miehesi menee sinne, niin mielestäni on aika ilmeistä, että miehesi on tehnyt lapsellenne pahaa, ainakin aiemmin. Ja huutaa sitten sinua apuun..



Voinko kysyä mistä miehesi on kotoisin, vai intiastako siis?



Ja se ei tarkoita sitä että, jos joissakin kulttuureissa lapsia kohdellaan kovasti ja läpsitään sekä lyödään, että se olisi lapselle hyväksi.

Juuri oli uutisissa miten suomessakaan vanhemmat eivät tiedä lapsen ravistelun vaaroista. Eli noissakaan kulttuureissa ei varmaankaan tiedetä vaaroista.



En minä ainakaan pitäisi vanhemmistani jos minun pitäisi pelätä heitä, tuskin olisin pitänyt yhteyttä kotoa muuton jälkeen, pitäisitkö itse?

Minulla itselläni on ollut kaverillinen äitisuhde, ja hyvin on toiminut. Ja sekin johtuu suuresta luottamuksesta äitiini.

Isäni on aivan eri maata, ja häneen en ole väleissäkään, ja saa syyttää itseään siitä.

Kirjoituksesi luettuani kihisen raivosta ja tulee todella surullinen olo kun ajattelen pientä lastanne.

Onko kirjoituksesi olla jonkinmoista pilaa vai voiko tosiaan olla mahdollista että miehesi läpsii vauvaanne, jo 3 päivän vanhasta lähtien?

Eihän se ettei läpsimisestä jää jälkiä tarkoita etteikö se sattuis - tehkää vaikka testi miehenne kanssa toisillenne!!

Ei kukaan täysijärkinen ihminen, kulttuuriin, väriin, sukupuoleen, koulutukseen tai ikään katsomatta läpsi _vauvaa_ sen takia että hän itkee!!



Eivätkö ihmiset tutustu toisiinsa ennenkuin naimisiin menevät? Tottakai yllätyksiä voi aina tulla, mutta luulisi nyt toisen sen verran hyvin tuntevan ennen kuin naimisiin menee, että tietää minkälaiset arvot puoliso omaa, liittyen perheeseen ja lastenkasvatukseen, yhtenä esimerkkinä. Ei kaikkea voi tai kuulu kulttuurierojen piikkin laittaa, kuten tällä palstalla monesti tehdään asiassa kuin asiassa.



Ota nyt hyvä nainen järki käteen ja älä anna miehesi läpsiä vauvaanne - entä kun hän on lapsen kanssa kaksin? Mielestäni todella pelottava ajatus!

...kun luin tekstisi, aluksi ihmettelin, oletko ihan tosissasi!!!! Mutta kokemuksesta tiedän, että taidat puhua ihan totta... Kaikki tässä ovat sanoneet sulle ihan oikeita asioita ja kannattaisi todellakin miettiä tilannettanne! Eikä edes miettiä, vaan toimi jo.. Mä sanon myös aivan suoraan mielipiteeni ja sanon sen kokemuksen kera ja annan sulle esimerkin, mitä siitä seuraa, koska uskon,ettet sinä ole kuitenkaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa!

Lasteni isä myös uskoo omalla tavallaan tuohon,että lasten pitää " pelätä" vanhempiaan, koska vain niin he kunnioittavat meitä. Myös hänen mielestä kasvattaminen kurilla tarkoitti kirjaimellisesti väkivaltaa. Hän myös tiesi,että Suomessa tämä on rikos, joten esikoisemme ei joutunut kärsimään kun asuimme täällä,enkä itsekään koskaan aavistanutkaan, mitä hän voisi lapsillensa tehdä. Muutimme Afrikkaan kun esikoisemme oli 1,5v ja odotin kuopustamme... Hänen " kurinpitonsa" selvisi minulle hyvin nopeasti, sain siitä myös itse osan. En viitsi sen tarkemmin kuvailla kaikkea, koska kukaan ei voi kuvitella,että oma isä tekisi sellaista lapselleen....Mutta juuri tuo läpsiminen oli aina hänen keinonsa saada lapset hiljaiseksi...Kuopuksen " kurittamisen" hän aloitti tämän ollessa 9kk ->hän halusi,että kuopus oppisi juomaan maitonsa pullosta...Jos lapsemme rikkoivat jotain -he olivat mustelmilla, jos he eivät kuulleet isän kutsua -poski punaisena, esikoinen ei HETI oppinut syömään lusikalla yksin -kuritti jatkuvasti tämän syödessä, menin heidän väliin, " sain" lähes kuuron korvan...Minua hän tietysti syytti lellimisestä ja kunnioituksen puute oli mun vikani...Se,että esikoinen kasteli monesti housunsa vain hänet nähdessään, oli mun vika.....Vain pelko kuulemma tekisi heistä " kunnon kansalaisia" ja näin oppisivat kunnioittamaan vanhempiaan...Taistelin 2v. kunnes pääsimme pakenemaan, kirjaimellisesti emme päässeet sieltä pois, minun oli tehtävä kaikkeni pysyäkseni hengissä, koska jos mies olisi mut tappanut, miten lasteni olisi käynyt?!? Ja ne seuraukset....Esikoinen on nyt melkein 6v, kuopus kohta 4v...Esikoinen aristelee kaikkia aikuisia, kun joku häntä lähestyy, luulee,että häntä aiotaan lyödä...Hän on purkanut vihaansa minuun...Pelkää vieläkin,että isä tulee joku päivä tänne...(ei ole Suomessa)...Monissa tilanteissa hän joko lyö toista tai itkee -erittäin helposti. Hän ei myöskään puhu ikäisensä tasoisesti. Nyt 2 vuoden tarkan seurannan, terapian ja turvallisuuden tunteen luomisen ja läheisten rakkauden avulla hän on editynyt kaikessa huimasti, mutta pysyvät arvet jää! Kuopus oli nuorempi, mutta esikoinen ruokkii hänen muistiaan ja kyllä hänkin muistaa! Hän oli " rohkeampi" jo luonteeltaan, 2 vuotiaana " vastusti" isäänsä puolustamalla minua....en sitä koskaan pysty unohtamaan, eikä kenenkään sitä tulisi kokea! Kertomasi perusteella miehesi ei usko tekevänsä mitään väärää. Lastenikin isä aina jopa kehuskeli,miten kiltti hän oli lapsena,ettei häntä koskaan lyöty!?!? : 0 Hän vannoi,että jos esikoisemme joskus on häntä kohtaan epäkunnioittava, ei ole hänen syynsä jos hän poikansa tappaa....Toivottavasti ymmärrät, mikä on lapsesi parhaaksi...

Alkuperäiseen viestiin palaten.. lapsi voi myös oppia kunnioittamaan vanhempiaan muutenkin kuin lyömällä. Ja sellainen alle vuoden vanha ei näistä asioista edes ymmärrä mitään, lyömisellä on siinä vaiheessa *VAIN* haittavaikutuksia. Silloin lapsi luo ensimmäistä suhdettaan, ensimmäistä luottamuksellista suhdettaan.. ja mitä jos sitä luottamusta ei synny, sitä ei ANNETA syntyä? Huh huh.

Ketjun aloittaja totesi viestissään, että...

Heidän kulttuurissaan lapselle kuuluu näyttää heidän paikkansa ja sillä siisti.

Lapselle voi näyttää " paikan" muutenkin kuin aina vain lyömällä. Oma mieheni on arabi ja heidän perheessään on ollut todella kova kuri, mutta sitä ei ole saavutettu lyömisellä (vaikka kyllä he sitäkin ovat saaneet)... kunnioitus saadaan aikaan muilla asioilla. Tämän sisarusparven lapset rakastavat vanhempiaan suuresti, eivät suinkaan pelkää heitä, mutta kunnioittavat ja rakastavat. Oma miehenikin muistelee usein lämmöllä äitiään, kuinka tämä kantoi häntä pitkin yötä selässään kun hän oli kipeä.. ja hän ei ollut enää mikään pikkuvauva silloin. He muistavat äitinsä huolenpitäjänä ja rakastavana.. vaikka hän piti myös huolen siitä, että lapset kunnioittavat häntä ja muita vanhempia ihmisiä.. se kunnioitus saavutetaan ennemminkin kärsivällisyydellä, olemalla lapsen kanssa ja opettamalla tätä - eikä lähestulkoon hylkäämällä lapsi ja tämän itkiessä tätä lyömällä ja moittimalla..

Sama kiukku kiehahti täällä niin kuin muillakin tuosta läpsimisestä. Ehkä sen takia, kun minunkin mies on sanonut, että kyllä lasta saa sormille läpsäistä, sitten kun hän kasvaa (nyt vasta vauva) - jotta oppisi kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiaan... ja olen jo nyt aloittanut miehen " koulutuksen" siinä asiassa että meillä ei sitten tulla läpsimään. Aion nostaa siitä HIRMUISEN metelin, jos niin tapahtuu.



Yksi parhaimmista kasvatusohjeista, mitä ikinä olen saanut kuulla, on se, että PELKO ON RAKKAUDEN VASTAKOHTA - EI VIHA. Eli lapsi, joka oppii pelkäämään vanhempiaan, ei voi samalla heitä rakastaa. Olen kokenut tämän omallakin kohdalla aivan selvästi: et voi rakastaa ihmistä, jota pelkäät. Sen sijaan samaa ihmistä voit vihata yhtenä hetkenä ja rakastaa toisena...

Läpsiä nyt pientä puolustuskyvytöntä vauvaa, mitä seuraavaksi ravistelua ja lyömistä.

Kyllähän ne suomalaisetkin vauvojansa ravistelee ja viskoo seinille yms. Taitaa olla ihan universaalia tämä lasten pahoinpitely. Tiedäthän että lapsi jota on lyöty pienenä oppii lyömään. Väkivalta " periytyy" sukupolvelta toiselle.

Mieheni on samasta maasta kuin meirammin mies ja hänellä on ollut sama oppi mielessä. Tosin hän ei lyönyt koskaan vauvana, vaikka muuten " riitelikin" vauvamme kanssa. Olen sanonut, että meillä isi riiteli vanhimman lapsemme kanssa jo siitä lähtien, kun vauva oli kaksi kuukautta vanha. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että mieheni hermostui vauvaan, meni toiseen huoneeseen ja noin 15 minuutin päästä käväisi katsomassa vauvaa, joka tapitti vakavana ja silmät auki suoraan isään sen näköisenä, että " minä olen vihainen sinulle" .



Lyömisestä aikoinaan saimme jonkin aikaa riidellä, kun esikoinen oli oppinut kävelemään ja siitä jonnekin kahden vuoden ikään saakka. Samoja sanoja miehenikin on käyttänyt kunnioituksesta kuin meirammin mies. Kaikki ne jutut kuulostivat tutuilta. Minulle kävi niin, että näin, miten ghanalainen nainen otti lapsemme syliin, kun huomasi miehen olevan vihainen. Opettelin samaa tyyliä ja se näköjään rauhoitti tilanteen. En sanonut miehelle suoraan vastaan, vaan otin vain lapsen syliin ja pidin häntä.



Sisaristaan mieheni kertoo, että he ovat lyöneet lapsiaan ja sukulaistensa lapsia, jos he eivät käyttäydy niin kuin heidän halutaan käyttäytyvän. Vaikka ghanalainen nainen ottikin lapsemme syliin, mikäli olivat käymässä, niin jos he näkivät minut vilkkaan esikoisen kanssa ulkona siten, että lapsi ei totellut minua, saattoivat he heti soittaa miehelleni ja valittaa, etten pidä tarpeeksi kovaa kuria lapselle. Jotenkin siis kaksinainen asetelma: kasvojen edessä lapsi otetaan suojelevasti syliin, mutta selän takana valitetaan, mikäli en kurittanut lasta heidän nähtensä. Luultavasti, jos olisin tuossa tilanteessa itse lyönyt, he olisivat ottaneet lapsen syliin samalla tavalla ja suojelleet häntä, mutta samalla ihailleet, että tein oikean teon.

Tämä arabi-muslimi anoppi läpsäisee lapsosia aika vähäpätöisistäkin syistä, eikä lasten vanhemmat näytä juuri estävän. Minusta kamalaa! Enkä veisi omia lapsiani anoppilaan hoitoon, ja kyllä suuttuisin, jos minun lastani läpsisi, kuka tahansa!!