Kolmekymppinen aikuisen miehen ja parikymppisen opiskelijatytön suhde...
Tapasin pari viikkoa sitten mieheni työkaverin tyttöystävineen. Mies on kolmekymppinen, hyvin toimeentuleva ekonomi ja tämä tytönhupakko on parikymppinen yliopisto-opiskelija. He asuvat yhdessä, miehen rahoilla tietenkin. Tyttö ei viihdy eikä menesty opinnoissaan, mutta mies haluaisi kovasti että hän valmistuisi maisteriksi koska se on arvostetumpaa kuin vaihtaa sille alalle joka tyttöä oikeasti kiinnostaa. Tyttö pystyi keskustelemaan vain luennoilla nukkumisesta, ryyppäämisestä ja meikeistä. Kirjaimellisesti. Me muut puhuimme yrityksen johtamisesta, viineistä, talonrakentamisesta ja matkustelusta.
Kuilu näiden kahden ihmisen maailman välissä oli uskomattoman syvä. Koko hommasta paistoi niin läpi se, että pikkutyttö nauttii varakkaan vanhemman miehen mukanaantuomista eduista ja moneen kertaan mainitsi kuinka hänen ystävänsä ovat hänelle kateellisia isosta asunnosta ja korkesta elintasosta. Mutta mitä ihmettä se mies tästä suhteesta saa? Eikö olisi mukavempi elää ikäisensä aikuisen työssäkäyvän ja itsenäisen naisen kanssa tasavertaisena kumppanina?
Kommentit (60)
Tavallisen suomalaisen on vaikea ymmärtää mustalaisten elämänmenoa exäni oli tällainen tapaus.Koko ajan vaihdetaan asuntoa,työpaikkaa,ystäväpiiriä ym.Tavarat tulee muovikasseissa mukana,LOL
mies nimittäin laukoi nokkelia tilannekomiikkaheittoja, jotka menivät tytöltä totaalisen ohi kun hän kyllästyneen oloisena räpläsi puhelintaan ja tekstaili kavereilleen. Molemmat harrastavat liikuntaa, joten olisko kuntosali sit se suhteen ylläpitävä voima?
kohta 30 enkä jaksaisi puhua viineistä, talon rakentamisesta enkä yrityksen johtamisesta (en tosin ryyppämisestä ja meikeistäkään). Sinänsä en tuota suhdetta ihmettele, koska minusta kolmekymppiset tai vanhemmatkaan miehet eivät ole loppujen lopuksi sen kypsempiä kuin parikymppisetkään, vaikka osaisivatkin keskustella obligaatioista ja pörssikursseista. Jos tytöllä oli hyvä kroppa ja se on nätti ja nauraa miehen vitseille, niin tämä yleensä riittää.
on olemassa suuri joukko miehiä jotka tykkäävät siitä että kokevat olevansa naisensa yläpuolella ja ovat ihan paskat housussa ikäistensä ja menestyvien naisten kansa. On paljon hauskempaa olla se "järjen ääni" kauniille hupakolle jota voi halveksua salaa.
luonnollisesti keskustellessa asiat rönsyilevät paikasta toiseen, kuin rönsylilja eikä ystävien kesken tarvitse päteä missään. On mukavaa löytää yhteyksiä talonrakentamisen ja pilkunnussimisen sekä ryyppäämisen välille.
Hyvä keskusteluseura keskustelee kaikesta ja menee kohtuuttomuuksiin asti.
Jotenkin tässä paistaa ap:n takakireä ja luonnottoman yksipuolinen taito keskustella erilaisista asioista. Myös tuntuisi sille ettei ap osaa tutustua uusiin ihmisiin ja on hirveän rajoittunut psyykkisesti. Olet elänyt saman iän, kuin tuo tyttö. Luulisi olevan helppoa keskustella nuorempien kanssa. Nuorten kanssa keskustelu on kaikista helpointa ja jännittävämmäksi sen saa, kun tuo uusia puolia esiin iän tuoman kokemuksen kautta.
esimerkkejä, tottakai puhuimme paljon muustakin ja rupattelu rönsyili sinne tänne. Ja osaan kyllä aikuisena ihmisenä keskustella erilaisista asioista ja esitin kohteliaan kiinnostunutta, kun tyttö kertoi glittermeikeistä ja tequilaoksennuksista. Olenhan minäkin 15 vuotta sitten tequilasta överit vetänyt.
Voitte kutsua mua sit takakireäksi, mutta oikeasti minua itseäni kyllä kiinnostaa enemmän jutella jazzmusiikista tai ruokaravintoloista. Sitä se vanhuus tettää :D
Itse olen 35-vuotias, akateemisesti koulutettu ja uralla menestynyt ihminen. Sivistynyt perheenäiti. Aloitin syksyllä toisen yliopistotutkinnon opiskelemisen 19-20 -vuotiaiden kanssa ja yksikään niistä tyttösistä ei vaan tekstaile ja puhu ryyppäämisestä. Toki, nuoria ovat ja käyvät kovasti viihteellä, mutta tosi raikkaita, avoimia ja heidän kanssa voi jutella melkein mistä vaan. Eivät ehkä ymmärrä (tai välitä tässä vaiheessa elämää) jotain talonkorjausjuttuja tai lasten tuomia ongelmia, mutta suurimmasta osasta asioita heidän kanssaan voi puhua ja juttua riittää. Hiukan ehkä vierastavat minua, mutta hyvin tullaan juttuun sen verran kuin tarvitsee. Ja vilpittömästi voin sanoa olevani iloinen, että olen saanut uusia "kavereita" myös itseäni nuoremmista.
Että ap, kaivaudus nyt sieltä poterostasi ja myönnä, mikä sua oikeasti mättää... Saanko arvata? Harmittaa, kun sillä tuttavapiirin mukavalla ja menestyvällä ekonomilla on pirtsakka nuorinainen. Itsekö olisit halunnut hänet pitää jotenkin hyppysissäsi vai pidätkö itseäsi tylsänä ja vanhana?
Niin, ja oikeastiko te muka johtamisasioista vapaa-ajallakin? Joskus toki töistäkin voi puhua, mutta kuulostaa aika puuduttavalta noi teidän rajatut puheenaiheet...
En pahoittele ollenkaan näin ihmisen elämä on pelkkää pintaa.Eivät kaikki halua kokea elämää normaalien selvien hetkien kautta.Usein tällainen mies jää koukkuun juhlintaan ym.aineisiin.Saattaa jopa kuolla nuorempana.Ikääntyessä pitäisi juomisen vähentyä, ei lisääntyä.Parantolat täynnä puhekyvyttömiä häh,täh miehiä.Tullut juotua itsensä 80-vuotiaan tasolle vaikka ikää alle 50v.
on olemassa suuri joukko miehiä jotka tykkäävät siitä että kokevat olevansa naisensa yläpuolella ja ovat ihan paskat housussa ikäistensä ja menestyvien naisten kansa. On paljon hauskempaa olla se "järjen ääni" kauniille hupakolle jota voi halveksua salaa.
täällä yks vähän reilu parikymppinen, joka on kolmekymppisen ukon rahjuksensa saanu huijattua alttarille ja lapsen tekoon. hei relaa vähän, kun asia ei taida sulle kuulua
Mä en osaisi sanoa talonrakennus (tai edes remontointi) keskusteluun mitään. Matkustelujutut kiinnostavat yhtä vähän kuin meikit ja ryyppäystarinat. Henkilöstöjohtamisesta juttelisin mielellään, yritysjohtaminen saisi mut räpläämään puhelintani tmv. Viineistä en sen kummemmin tiedä, muuten voitaisiin kyllä puhua kokkaamisesta. Muutenkin tavaroista ja maallisesta materiasta en saisi oikein irti mitään keskusteluaiheena.
Olen 40-vuotias maisteri. Onneksi en teidän kaveripiiriänne tietääkseni :). En viihtyisi, edes vaikka siellä olisi tuoreena innoittajana se nuori tyttö.
esimerkkejä, tottakai puhuimme paljon muustakin ja rupattelu rönsyili sinne tänne. Ja osaan kyllä aikuisena ihmisenä keskustella erilaisista asioista ja esitin kohteliaan kiinnostunutta, kun tyttö kertoi glittermeikeistä ja tequilaoksennuksista. Olenhan minäkin 15 vuotta sitten tequilasta överit vetänyt.
Voitte kutsua mua sit takakireäksi, mutta oikeasti minua itseäni kyllä kiinnostaa enemmän jutella jazzmusiikista tai ruokaravintoloista. Sitä se vanhuus tettää :D
Mutta ruokaravintoloista ja Gordon Ramyseystä en tiedä helvettiäkään. Saattasin pitkästyttää teidät kaikki jazztiedoillani.
T: 11cm mies
kohta 30 enkä jaksaisi puhua viineistä, talon rakentamisesta enkä yrityksen johtamisesta (en tosin ryyppämisestä ja meikeistäkään).
44 enkä minäkään jaksa puhua viineistä, talon rakentamisesta tai yrityksen johtamisesta. Puhun joo tarvittaessa, mutta en tasan nauti tuon tyyppisistä keskusteluista.
En tosin minäkään puhu ryyppäämisestä tai meikeistäkään :)
Nämä kaksi esimerkkiä kuulostivat minusta siltä, että mies + kaveripiirinsä on ihanan keskiluokkaista, a bit pretentious tyyppistä porukkaa. Tyttö toki sitten vuorostaan nuori.
Ehkä mies tykkään tytössä juuri siitä, ettei tarvitse teeskennellä olevansa kiinnostunut aiheesta talonrakennus, viinit tai yrityksen johtaminen ;-)...
nimim. itse hihittelen nykyisin sisäisesti kuunnellessani ystäviäni, joista osasta on tullut ns. tärkeileviä keskiluokkaisia, keski-ikäisiä hupsuja tyyliin "tää seinä ihan huusi grafiikkaa" ;-)
Tyttö pystyi keskustelemaan vain luennoilla nukkumisesta, ryyppäämisestä ja meikeistä. Kirjaimellisesti. Me muut puhuimme yrityksen johtamisesta, viineistä, talonrakentamisesta ja matkustelusta.
Eiköhän sieltä jokin yhteinen keskustelunaihekin olisi löytynyt.
Meillä kotona ruokapöydässä pystyy keskustelemaan 22-vuotiaan vierailijan kanssa vaikkapa siitä, kuinka Suomessa koulutustaso on segregoituneempaa kuin monissa muissa maissa. Tai sitten vaikkapa 12- ja 15-vuotiaan kanssa historiasta.
Eiköhän tuonkin parikymppisen kanssa olisi jokin keskustelunaihe löytynyt, jos olisi vaivautunut yrittämään...
Tosissaanko kysyt mitä mies saa?
Oletko tyhmä?
Miehet maksavat kisakireestä pillusta isoja rahoja.
Minä olen 30-vuotias maisterisnainen, mieheni on 42-vuotias lisensiaatti. 10 vuotta sitten minä olin "tytönhupakko", eli parikymppinen yliopisto-opiskelija, joka asui yhdessä vanhemman jo työelämässä olevan miehensä kanssa. Kävi muuten niin, että rakastuimme korviamme myöten, eikä siinä kyllä mies minulta työtodistuksia kysellyt ;)
Ihan vain mielenkiinnosta tiedustelisin, että missä vaiheessa tytönhupakosta yleensä tulee NAINEN? Gradun tietämillä, vai ensimmäisen vakituisen työpaikan saatuaan? Entäs jos onkin parikymppinen amk-opiskelija tai kaupan kanssa, niin onko silloin tytönhupakko laisinkaan?
vaimoilta! Meillä on 9 vuotta ikäeroa ja kyllähän sen huomaa että miehen kavereiden rupsahtaneet 37 v vaimot on kateellisia mulle kun olen saanut samat "edut" kuin he, eli miehen tuloilla rahoitetut asunnot, autot jne.
Mä muuten usein oikein provosoin illanvietoissa ja alan puhumaan meikeistä ja bb:stä jotta nää kurpat sais kauhistella miten sivistymättömille teini mä olen :) vaikka oikeasti meidän kiinnostuksen kohteet miehen kanssa ovat täysin yksi yhteen, eli musiikki, politiikka, elokuvat, urheilu jne..
esimerkkejä, tottakai puhuimme paljon muustakin ja rupattelu rönsyili sinne tänne. Ja osaan kyllä aikuisena ihmisenä keskustella erilaisista asioista ja esitin kohteliaan kiinnostunutta, kun tyttö kertoi glittermeikeistä ja tequilaoksennuksista. Olenhan minäkin 15 vuotta sitten tequilasta överit vetänyt.
Voitte kutsua mua sit takakireäksi, mutta oikeasti minua itseäni kyllä kiinnostaa enemmän jutella jazzmusiikista tai ruokaravintoloista. Sitä se vanhuus tettää :D
kolmekymppiset "vanhuksia". Voi vitun vittu tätä teinisukupolvea:D
Minä olen 30-vuotias maisterisnainen, mieheni on 42-vuotias lisensiaatti. 10 vuotta sitten minä olin "tytönhupakko", eli parikymppinen yliopisto-opiskelija, joka asui yhdessä vanhemman jo työelämässä olevan miehensä kanssa. Kävi muuten niin, että rakastuimme korviamme myöten, eikä siinä kyllä mies minulta työtodistuksia kysellyt ;)
Ihan vain mielenkiinnosta tiedustelisin, että missä vaiheessa tytönhupakosta yleensä tulee NAINEN? Gradun tietämillä, vai ensimmäisen vakituisen työpaikan saatuaan? Entäs jos onkin parikymppinen amk-opiskelija tai kaupan kanssa, niin onko silloin tytönhupakko laisinkaan?
vaimoke on 24 -vuotias ja minä 42 -vuotias tohtorismies. Ja elämä ja suhde toimii. Kummallista kommentointia täällä...
nuorta ja tiukkaa pillua, tai sitten heillä on samanlainen huumorintaju ja jotain muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita harratuksista tmv.