Lue keskustelun säännöt.
ärsyttää yli kaiken nuorten äitien mollaaminen
10.12.2011 |
ja se, että jos olen hakemassa lasta hoidosta, niin vanhemmassa iässä olevat isät tai äidit juttelevat pääni yli toisilleen ja esittävät, etteivät huomaisi minua, vaikka tervehdin !
tulipan tuosta yhdestä ketjusta vain mieleen... olen 20 -vuotias äiti.
Kommentit (9)
et ap halua jutella vahaempien ihmisten kanssa. Oma asenteesi on vain väärä ja tuollainen marttyyri asenne. Kyl mä ainakin kivalle nuorelle moikkaan takaisin jos moikkaa mulle. Eikä vain jos moikkaa eka vaan ihan muutenkin.
Eri asia jos nään et naamalta paistaa sellanen ylimielisyys, ja te ette ymmärrä asenne, sitten annan olla vain rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ap halua jutella vahaempien ihmisten kanssa. Oma asenteesi on vain väärä ja tuollainen marttyyri asenne. Kyl mä ainakin kivalle nuorelle moikkaan takaisin jos moikkaa mulle. Eikä vain jos moikkaa eka vaan ihan muutenkin.
Eri asia jos nään et naamalta paistaa sellanen ylimielisyys, ja te ette ymmärrä asenne, sitten annan olla vain rauhassa
Jos toinen tervehtii, niin luulis että siihen vastataan ja oletetaan että toiseen voi ottaa vaikka jotain kontaktia kun ne lapsetkin on samassa päiväkodissa.
Te naamasta lukijat ootte aina niin..no jääköön sanomatta, lue vaikka ajatuksia.
myös minua. Vauva suunnitteilla, olen nyt 20 ja realistinen aikataulu lapselle olisi sellainen että olisin varmaan 21 tai 22. Näytän mielestäni ikäistäni nuoremmalta, eli varmasti saisin kestää niitä sääliviä voi-sinua-teiniäiti-katseita, vaikka lapsi olisi oikein toivottu ja hyvin huolehdittu ja isäkin olisi kuvioissa.
Ihan teiniäidit ovat mielestäni asia erikseen (16-18v), mutta siitä eteenpäin on ihan kelpoinen olemaan äiti. Yleensä siinä vaiheessa on jo jokin toisen asteen koulutuskin suoritettu loppuun, eli ihan retuperällä ei olla. En vain jaksa tällaista ajattelutapaa, että vasta siinä kolmekymppisenä on mahdollista olla hyvä äiti.
lapselleen jos vain haluaa sitä olla !
Itse olen yli 40v ja lapseni aloitti uudessa tarhassa syksyllä, hyvä jos joku vähän päätä nyökäyttää aamulla tarhan eteisessä. Toisten kanssa sitten jutellaan niin tuttavallisesti. Sama päiväkodin vanhempainillassa ja esim pikkujouluissa. EN ole naama rutussa, vaan yritän olla iloinen ja keksiä jotain pientä sanottavaa.
Töissä ja taloyhtiössä juttelen sujuvasti nuorten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan olen tuntenut itseni aikuiseksi ja tasaveroiseksi aina. Josku 25-vuotiaana hämmästeltiin voiko minulla muka olla jo lapsi, kun olin niin nuoren näköinen. Oli ihanaa saada sanoa, että itse asiassa niitä on jo kolme! Olin ylpeä!
Mä sain myös esikoisen parikymppisenä ja koin noita samoja juttuja, musta tuntui jopa että päiväkodin henkilökunta piti mua jotenkin "ala-arvoisempana". Mun lapsen päiväkodiksi sattui vielä sellainen pikkuinen päiväkoti jossa muut vanhemmat oli mua reippaasti vanhempia.
Kun mun toinen lapsi meni päiväkotiin niin olin kolmekymppinen ja kohtelu oli ihan toista.
Mä olen joskus miettinyt että syy oli kyllä varmaan osittain mussa itsessäni. Mä en oikein osannut ja uskaltanut ottaa itse sitä kontaktia myöskään niinkuin vanhempana uskalsin.
Nyt mulla on taas pieni ja ikää melkein se neljäkymmentä, ja arvaa mitä? Taas mä olen vähän outolintu eräiden silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni korkeammin koulutetuista rupeaa lapsia kaksikymppisenä tekemään? Ammatillisesti koulutetut ovat tietysti ihan eri asia.
olen vanhempi kuinn suurin osa parikymppisistä työkavereistani. Hyvä, että tervehtivät. Töykeitä ovat kuin mikä.