Yhteiset lapsemme pelkäävät ihan hirveästi miehen erityislasta.
Miehellä on edellisestä liitosta teini-ikäinen erityislapsi joka on iso, kovaääninen ja kiivasluontoinen. Hän asuu viikot hoitokodissa ja viikonloput vuorotellen vanhemmillaan. Meidän yhteiset lapset pelkää tätä sisarpuoltaan nykyään ihan hirveästi, pienempinä eivät niin kiinnittäneen häneen huomiota ja hänkin oli säyseämpi ennen murrosikää, nyt tilanne on se että lapset jännittivät jo eilisestä sisarpuolen tuloa ja ovat säikkyinä koko viikonlopun. Ymmärrän kyllä että hänkin tarvitsee viikonloppuja isänsä kanssa mutta onko tämäkään nyt oikein että pienemmät sisarukset pelkäävät koko viikonlopun. Yritän keksiä yhteisille lapsille tekemistä ja mies keskittyy omaan lapseensa mutta silti vaan sattii näitä yhteentörmäämisiä kun sisarpuoli rähjää jotain kovaan ääneen.
Suoraan sanoen tekisi mieli lähteä omien lasten kanssa jonnekin pois viikonlopuksi kun tekee niin pahaa katsoa heidän pelkoaan.
Mitä tekisitte?
Kommentit (50)
Siis koettakaa vaikka järjestää joka toinen kerta niin että joko mies menee lapsenssa kanssa kylpylään, omille vanhemmilleen tai jonnekkin tai sitten sinä menet välillä pienempien kanssa jonnekkin.
Näin olisi vain joka neljäs viikonloppu sellainen että kaikki lapset on kotona. Sujuisiko se sitten helpommin...
numero 1 on että onko pelko aiheellinen?
erityislapsi VOI olla aggressiivinen jne, mutta onko siitä nyt kyse?
itselläni on minua vanhempi sisarus jolla diagnoosina haastavasti käyttäytyvä autisti, enkä ole häntä koskaan osannut pelätä, vaikka saattaa käyttäytyä uhkaavasti, niin ei ole koskaan toteuttanut aggressiivisuutta
jos on näin, niin lapsille vaan puhumista ja kannattaisi ehkä käydä tutustumassa muihinkin erityislapsiin ja -aikuisiin
kasvattaisin lapset paremmin, en tuollaisiksi erilaisuuden halveksijoiksi. Suvaitsemattomuus on pahempi vamma kuin mikään "erityisyys".
Älä ainakaan tue lapsiasi millään tavalla silloin kun he syrjivät tätä sisaruspuoltaan. Ota tiukka linja - jos tulee vähänkin tuota kuvaamaasi "säikkymistä" niin tee selväksi etteivät lapset saa sinulta siihen mitään tukea. Anna vaikka tukistus tai luunappi aiheettomasta valituksesta tai pistä pihalle ilman vaatteita. Miehesikin lapsi kuuluu perheeseen.
suosittelisi näitä ohjeita ottamaan kovin vakavasti
t. se autistin sisko
miestä jolla jo ennestään lapsia, edes terveitä.
Eivät syrji vaan pelkäävät ihan kuollakseen kuolaavaa, ärisevää, tavaroita heittelevää sisarpuoltaan. Eikä tulisi mieleenkään antaa heille mitään luunappeja, jestas sentään.
Eivät syrji vaan pelkäävät ihan kuollakseen kuolaavaa, ärisevää, tavaroita heittelevää sisarpuoltaan. Eikä tulisi mieleenkään antaa heille mitään luunappeja, jestas sentään.
heittelee tavaroilla sisaruksia, niin olisihan siinä sisarpuolellekin kasvatuksen paikka, ei pelkästään näille pienemmille
miten hän itse kokee nämä pienemmät, onko mustasukkainen
t. autistin sisko
Eivät syrji vaan pelkäävät ihan kuollakseen kuolaavaa, ärisevää, tavaroita heittelevää sisarpuoltaan. Eikä tulisi mieleenkään antaa heille mitään luunappeja, jestas sentään.
mutta ei kai asialle oikein mitään voi tehdä. Kyse on kuitenkin vain joka toisesta viikonlopusta, ja lapsi on todella suuren osan ajasta laitoksessa. Eli aika karua olisi, jos hän ei pääsisi viikonlopuiksikaan pois.
Pikkuiset olisivat varmaan tottuneet isosiskonsa käytökseen jos asuisivat samassa taloudessa, mutta tuossa tilanteessa eivät tietenkään voi mitenkään tottua.
Eli vastaukseni on, kärsisin, valitettavasti.
Voit toki lähteä välillä pois pienten kanssa jos siltä tuntuu.
Tämä menee aivan sekaisin vieraissa paikoissa. Hyväksyy vaan hoitopaikkansa ja vanhempien kodit. Siis kyllä hän on agressiivinen, heittelee tavaroita sille päälle sattuessaan ja monesti mies joutuu pitelemään ettei satuta itseään kun hermostuu, itse en enää jaksa häntä käsitellä, on minua vahvempi. En ole mikään ilkeä äitipuoli vaan ongelma on todellinen, ennen hoitokotia hän oli enemmän meillä mutta silloin pienempi ja rauhallisempi. Varmasti kuka tahansa äiti olisi sydän syrjällään kun omat lapset pelkäävät.
niin ne omat kultapallerosi ovat ihan yhtä kamalia.
olen huomannut, että häntä pelkää vain ne lapset joiden vanhemmilla on asennevamma.
Asennevamma kyllä näkyy, vaikka ei sanoisikaan mitään.
Yleensä vika aina palkäävien lasten vanhemmissa eli siis sinussa.
Omani on tosi kiltti ja suloinen lapsi.
Hän on myös kuuntelevainen ja tarkkaavainen.
Meidän perheestä hän on se kiltein lapsi.
Lisäksi hän on ulkoisesti aivan tavis lapsen näköinen niin vaikea ymmärtää mitä pelottavaa hänessä on.
Sekö, kun hänen puhe omn välillä epäselvää.
Ammattialiset nauraa aina, kun kerron joidenkin lasten pelkäävän lastani.
Heitä naurattaa se, kun poika on mitä suloisin ja joku pelkää häntä.
Tosi kusipäisiä vanhempia on näillä pelkäävillä lapsilla niin ei ole vaikea tajuta mistä se pelko johtuu.
minäkin pelkäisin. Lapsia ei vaan voi jättää hetkeksikään valvomatta (ette toki jätäkään). Mutta, tilanne menee kategoriaan "elämä on".
Tämä menee aivan sekaisin vieraissa paikoissa. Hyväksyy vaan hoitopaikkansa ja vanhempien kodit. Siis kyllä hän on agressiivinen, heittelee tavaroita sille päälle sattuessaan ja monesti mies joutuu pitelemään ettei satuta itseään kun hermostuu, itse en enää jaksa häntä käsitellä, on minua vahvempi. En ole mikään ilkeä äitipuoli vaan ongelma on todellinen, ennen hoitokotia hän oli enemmän meillä mutta silloin pienempi ja rauhallisempi. Varmasti kuka tahansa äiti olisi sydän syrjällään kun omat lapset pelkäävät.
kasvattaisin lapset paremmin, en tuollaisiksi erilaisuuden halveksijoiksi. Suvaitsemattomuus on pahempi vamma kuin mikään "erityisyys".
Älä ainakaan tue lapsiasi millään tavalla silloin kun he syrjivät tätä sisaruspuoltaan. Ota tiukka linja - jos tulee vähänkin tuota kuvaamaasi "säikkymistä" niin tee selväksi etteivät lapset saa sinulta siihen mitään tukea. Anna vaikka tukistus tai luunappi aiheettomasta valituksesta tai pistä pihalle ilman vaatteita. Miehesikin lapsi kuuluu perheeseen.
aivan kauhea neuvo. Jos pelko on aiheellinen, niin kyllä se on oikeutettu. jos keskustelemalla ei asiaa saada ratkaistua niin varmaan pienet lapset voisi viedä vaikka mummolaan ja ennen kuin erityislapsi palaa hoitokotiin niin tekisitte jotain kaikki yhdessä pari tuntia.
Oma kehitysvammainen lapseni ei heittele koskaan tavaroita, mutta meidän terve kuopus sitä tekee.
mullakin on sukulainen,josta murrosiässä kuoriutui pelottava nuori mies.Tiedän nuoren olevan erittäin aggressiivinen,viimeksi nuorukaista piteli 4 hoitajaa,kun oli hoitokodissa.
Oma isä ja äiti ovat joutuneet rajoittamaan pojan vierailuja,kun eivät pärjää hälle.
Ai,asennevamma niillä vanhemmilla?Arvaamattomuus on mielestäni pelottavin piirre ihmisessä.
että ollaan lapsen kasvussa siinä pisteessä, että on tehtävä muutoksia
ei ole oikein nuorempia sisaruksia, sinua, isää eikä ko. kasvavaa lasta kohtaan
puhu miehesi ja hoitavan lääkärin/hoitohenkilökunnan kanssa yhdessä tästä asiasta, älä kysele palstalta mielipiteitä ihmisiltä, joilla ei ole aavistustakaan, mitä on oikeasti elämä kehitysvammaisen aggressiivisen ihmisen kanssa
yst. autistin sisko
mullakin on sukulainen,josta murrosiässä kuoriutui pelottava nuori mies.Tiedän nuoren olevan erittäin aggressiivinen,viimeksi nuorukaista piteli 4 hoitajaa,kun oli hoitokodissa.
Oma isä ja äiti ovat joutuneet rajoittamaan pojan vierailuja,kun eivät pärjää hälle.
Ai,asennevamma niillä vanhemmilla?Arvaamattomuus on mielestäni pelottavin piirre ihmisessä.
kasvattaisin lapset paremmin, en tuollaisiksi erilaisuuden halveksijoiksi. Suvaitsemattomuus on pahempi vamma kuin mikään "erityisyys".
Älä ainakaan tue lapsiasi millään tavalla silloin kun he syrjivät tätä sisaruspuoltaan. Ota tiukka linja - jos tulee vähänkin tuota kuvaamaasi "säikkymistä" niin tee selväksi etteivät lapset saa sinulta siihen mitään tukea. Anna vaikka tukistus tai luunappi aiheettomasta valituksesta tai pistä pihalle ilman vaatteita. Miehesikin lapsi kuuluu perheeseen.