Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiennyt, että lapsia kuuluu pitää joskus sylissä, ennenkuin sain toisen lapseni.
08.12.2011 |
Minua ei lapsena kukaan pitänyt kertaakaan sylissä eikä ex-vaimoni pitänyt koskaan esikoistani sylissä, edes vauvana, vaan piti aina sitterissä tai lattialla.
Vasta kun näin, että nykyinen vaimoni otti ensimmäisen yhteisen lapsemme syliin, tajusin, että äidit pitävät lapsiaan joskus edes sylissä.
Sitten aloin itsekin pitämään lapsia sylissä.
Mies 37 v.
Kommentit (43)
en tiennyt että lapsia pitää pitää lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässäkö on esimerkkin siitä, että monet ottaa puolisokseen ihmisen, joka muistuttaa omaa vanhempaa.
Onneksi nyt saat nauttia lapsestasi oikealla tavalla, ja lapsesi saa kokea sylin turvaa ja rakkautta.
Toivottavasti voit vielä ottaa sitä esikoistasikin syliin, vai onko jo liian iso.
Ja tässäkö on esimerkkin siitä, että monet ottaa puolisokseen ihmisen, joka muistuttaa omaa vanhempaa. Onneksi nyt saat nauttia lapsestasi oikealla tavalla, ja lapsesi saa kokea sylin turvaa ja rakkautta. Toivottavasti voit vielä ottaa sitä esikoistasikin syliin, vai onko jo liian iso.
Pienempiä pidän joka päivä sylissä.
Mies 37 v.
sen pitäisi tulla luonnostaan että tekee mieli ottaa vauva syliin.
vaaditko sinä ex-vaimoltasi liika ettei se ehtinyt pitämään vauvaa sylissä, taisi muutenkin olla helppo vauva jos viihtyi vaan yksin?
sen pitäisi tulla luonnostaan että tekee mieli ottaa vauva syliin. vaaditko sinä ex-vaimoltasi liika ettei se ehtinyt pitämään vauvaa sylissä, taisi muutenkin olla helppo vauva jos viihtyi vaan yksin?
Sillä aikaa vaimo istui kotona ja kuunteli musiikkia ja vauva ryömi yksinään lattialla (soitin töistä kotiin ja kyselin kuulumisia) ja kun tulin kotiin, sama jatkui.
Minä hoidin yksin koko kodin, ruoanlaiton koko perheelle ja itselleni töihin laitoin ruoat ja olin vastuussa vauvanhoidosta.
Kun erosimme, hän laittoi tytön 2-vuotiaana yksin pimeälle pihalle haahuilemaan, josta löysin hänet illalla, kun menin tapaamaan lastani.
Jo synnytyslaitoksella Haikaranpesässä pesin vauvan ja vaihdoin vaipat, kun äitiä ei kiinnostanut muu kuin lehtien lueskelu.
Ex-vaimollani ei ole minkäänlaista äidinvaistoa.
Eikä esikoinen ole koskaan ottanut pienempiä syliin, paitsi kun on otettu valokuva, niin sitä varten.
Mies 37 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsia on suotavaa pitää sylissä vaikka itse sitä ei olisi saanutkaan kokea?
Miten te jaksatte selvään provoon ottaa kantaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai kasvanut umpiossa? Vaikkei oma äitisi tai exäsi ole sylittelijöitä, lähes kaikki muut maailmassa on, eikä kyllä voi välttyä näkemästä elämässä ja tv:ssä sitä, että lapsia pidetään sylissä.
Osallistuva isä osaisi sen vähintään edes lukea neuvolan opuksista, jos ei muuten äly loista...
Äidin, joka ei niin kovin innokkaasti pitänyt lapsia sylissä. Ei imettänyt kun piti röökätä ja pullosta annettiin maitoa niin, että muksu oli sitterissä. No heidänkin perheessä isä hoiteli sylittelyt. Nää on näitä varhaisen vuorovaikutuksen ongelmia. Yleensä äiti itse on jäänyt jotenkin vajaaksi hoivasta lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te jaksatte selvään provoon ottaa kantaa...
mutta täytyy myöntää että mä olen vasta kolmannen lapsen kohdalla oppinut antamaan lapselle tarpeeksi läheisyyttä. Tulos on kovin omatoiminen ja menevä kaksivuotias. Eskarilainen taas roikkunut puntissa koko ikänsä, ja roikkuu vieläkin, syyn sille ymmärrän vasta nyt, liian myöhään :/
leveilemään sillä että hän on töissä käydessään elättänyt perheensä. Jospa kerrankin mies olisi kiitollinen siitä että joku on hoitanut hänen lapsensa siellä kotona ihan ilmaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te jaksatte selvään provoon ottaa kantaa...
mutta täytyy myöntää että mä olen vasta kolmannen lapsen kohdalla oppinut antamaan lapselle tarpeeksi läheisyyttä. Tulos on kovin omatoiminen ja menevä kaksivuotias. Eskarilainen taas roikkunut puntissa koko ikänsä, ja roikkuu vieläkin, syyn sille ymmärrän vasta nyt, liian myöhään :/
Urakalla sylitellään, lapset 1v. ja 3v. Ja tosiaan, vaikka luulis, että se aiheuttaa "riippuvuutta", niin ihan toisinpäin: kun käyn harrastuksissa ja kun olen kokeillut yön yli poissaoloa, eivät ikävöi yhtään. Tosin isän kanssa ovat olleet kotona. Olis sekin kiva, että vähän ikävöisivät :( Mutta ilmeisesti kestävät tuon satunnaisen n. vuorokauden eron kun muuten nuohataan yhdessä.
leveilemään sillä että hän on töissä käydessään elättänyt perheensä. Jospa kerrankin mies olisi kiitollinen siitä että joku on hoitanut hänen lapsensa siellä kotona ihan ilmaiseksi!
Mutta palatakseni itse asiaan. Niin kyllä vieläkin istuu vahvassa käsitys siitä että lapsen pitäisi olla paljon lattialla. Ihan itsekin olen tähän törmännyt lähipiirissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te jaksatte selvään provoon ottaa kantaa...
mutta täytyy myöntää että mä olen vasta kolmannen lapsen kohdalla oppinut antamaan lapselle tarpeeksi läheisyyttä. Tulos on kovin omatoiminen ja menevä kaksivuotias. Eskarilainen taas roikkunut puntissa koko ikänsä, ja roikkuu vieläkin, syyn sille ymmärrän vasta nyt, liian myöhään :/
Urakalla sylitellään, lapset 1v. ja 3v. Ja tosiaan, vaikka luulis, että se aiheuttaa "riippuvuutta", niin ihan toisinpäin: kun käyn harrastuksissa ja kun olen kokeillut yön yli poissaoloa, eivät ikävöi yhtään. Tosin isän kanssa ovat olleet kotona. Olis sekin kiva, että vähän ikävöisivät :( Mutta ilmeisesti kestävät tuon satunnaisen n. vuorokauden eron kun muuten nuohataan yhdessä.
tosiaan oppii olemaan paremmin ilman sitä sylin läheisyyttäkin plus ilmaisemaan läheisyyden tarvettaan, mikä on aika kullanarvoinen taito.
Hyvä juttu että teillä sylitellään!
et mun pitää laittaa enemmän vauvaa lattialle jotta se oppis motorisia taitoja.Enpä olis uskonut raskaana ollessani et mua moititaan siitä et pidän liikaa sylissä mut nyt kun lapsi on yli vuoden tajuan mitä neuvolalääkäri tarkoitti.
Vanhana ensisynnyttäjänä saattasin kantaa sitä 24/7 vieläkin=)
mä en muista yhtä ainutta kertaa että olisin ollut äitini sylissä (isää nyt ei ollutkaan)
Siitä johtuen pitäisin omaa 4v lastani varmaan "liikaakin" sylissä.
et mun pitää laittaa enemmän vauvaa lattialle jotta se oppis motorisia taitoja.Enpä olis uskonut raskaana ollessani et mua moititaan siitä et pidän liikaa sylissä mut nyt kun lapsi on yli vuoden tajuan mitä neuvolalääkäri tarkoitti. Vanhana ensisynnyttäjänä saattasin kantaa sitä 24/7 vieläkin=)
välillä sen keskitien löytäminen voi olla haastavaa.
että lapsia on suotavaa pitää sylissä vaikka itse sitä ei olisi saanutkaan kokea?
ettei siinä kyennyt ajattelemaan selvästi.
Milloin äiti kyseli multa naureskellen, että kauankohan toi vauva selviää hengissä, jos mä vien se tonne mörri-möykky metsään syvälle niin pitkälle, ettei sitä sieltä kukaan löydä?
Välillä se "äiti" oli laittamassa 1 v lastaan ajelehtimaan jäälautalla Viroon, kun laskettiin yhdessä pulkkamäkeä meren ääressä, meri oli hennossa jäässä.
Soitin 10 kertaa joka päivä töistä, että et kai sä ole tehnyt mitään meidän vauvalle?
Lääkekaappi piti lukita töihin lähtiessä, kun se uhkasi työntää vauvan suun täyteen lääkkeitä ja tappaa sen.
Paiskin 13- tuntisia työpäiviä ja tulin töistä vasta klo 02 yöllä kotiin.
Kaikki äitiyspäivärahansa se haaskasi vaatteisiin ja kaikenmaailman turhuuksiin ja kännykässä kälättämiseen.
Mun piti palkastani maksaa yli puolet palkasta vuokraa ja lopuilla ostaa vauvalle ruokaa.
Jouduin tinkimään kaikki omat rahareikäni, edes työpaikkaravintolassa ei ollut varaa syödä, vaan ruoat piti tehdä itse valmiiksi töihin ja pakastaa.
Onneksi erosin siitä hullusta ämmästä.
Lähtiessään se kysyi multa, haluatko sä ton kakaran (1 v) ?
JA SE LAPSI OLI MOLEMPIEN YHTEINEN TOIVE, ekasta kierrosta tärppäsi.
Mies 37 v.
ex-vaimosi kuulostaa yhtä kamalalta kuin veljeni vaimo. Heillä lapsia kolme ja äiti vaan surffaa netissä kaikki päivät tilaillen vaatteita yms. Lapsia rankaistaan todella kovalla kädellä mm. telkeämällä pimeään ulkorakennukseen. Veljeni tekee pitkää päivää töissä että tulisivat edes jotenkin toimeen, työpäivän jälkeen hoitaa lapset, siivoaa ja laittaa ruokaa. Tai näin olen isältäni kuullut. Veljeni ei pidä enää yhteyttä sisaruksiinsa eivätkä käy edes jouluna vanhemmillaan koska vaimo onnistuu sen jotenkin aina junailemaan niin.
Lastensuojeluilmoituskin on tehty, mutta sossut eivät tee mitään asialle :( Ja jos heille ero tulisi, niin kyllä tuollainen (narsisti?) vaimo lapset saisi itselleen ja lapset joutuisivat vain pahempaan ahdinkoon. Veljeni ei varmana pysty tätä naista jättämään, koska rakastaa lapsiaan.
Tää meni vähän ot, mutta kyllä tuollaisia kylmiä äitejä on olemassa. Valitettavasti. :(
Alue: Aihe vapaa
Alkaa ihan itkettää, kun miettii mitä sinä ja tyttäresi olette joutuneet käymään läpi. Onneksi, siis todellakin onneksi, olet jaksanut olla noin paljon tyttösi elämässä niin monta vuotta huolimatta äidin käsittämättömästä käytöksestä.
Varmasti läsnäolosi ja tukesi on pelastanut tytön paljolta ja hän on saanut myönteisen miehen mallin muistoihinsa, vaikka varmasti äiti on tehnyt paljon vahinkoa. Kuitenkin jo se että joku läheinen aikuinen on hänet pienenä, pimeässä/ojassa itkevänä ottanut mukaan antaa alitajuntaan edes jotain hyvää äidistä huolimatta.
Uskon että on todella rankkaa, että äiti on aivopessyt tyttöä ja et saa sitä suurta ansaitsemaasi kiitosta konkreettisesti, mutta ehkä sydämessäsi on silti rauha siitä että olet tehnyt kaikesta huolimatta noin paljon ja tuonut lapsellesi lukuisia hyviä hetkiä.
Valitettavasti tuollaisia naisia on ja on niin sääli, että miehenä ja lapsena olette joutuneet tuollaisen kohtelun uhreiksi.
Todellakin lapsen saa uskomaan, että mikä tahansa sairas asetelma on "normaali", kun tämä elää siinä koko ajan. :(
(Surullista, että lähes jokaisessa ei-niin-arkisessa ketjussa ajaudutaan jossain vaiheessa kyseenalaistus- ja provoilusyytöslinjalle.)
Lämpimät halaukset ja jaksamista ap:lle. Toivottavasti joskus vielä näet tyttösi. Vaikka äiti olisikin hänelle mitä selittänyt ja tyttäresi ei siksi osaisi sinusta välittömästi lämpimästi ajatella, koeta kaikesta huolimatta jaksaa ymmärtää, ettei se ole kummankaan vika ja olet tehnyt oikein.