Mieheni tapaa työnsä puolesta harva se päivä malleja ja ex-malleja ja
tekee heidän kanssaan yhteistyötä. Se saa minut tuntemaan itseni tosi epävarmaksi. En mitenkään voi olla enää mieheni lähipiirin kaunein nainen, mitä joskus olen ollut. Vihaan tätä nelikymppisyyttäni, kun olen saanut 10 ylikiloa enkä ole enää timmissä kunnossa enkä nuori ja kaunis.
Tässä iässä pitäisi olla itsevarma ja tasapainossa. Elän ehkä pahinta epävarmuuden aikaa. Onko muita samankaltaisessa tilanteessa olevia?
Kommentit (65)
Olen kyllästynyt ulkonäköni hehkutukseen ja siihen, että mies saa edelleen olan taputuksia hyvästä saalistaan. Nykyisin lampsin verkkareissa tukka nutturalla. Ei kiinnosta ulkonäkövertailu.
Kun nainen täyttää neljäkymmentä, hän usein huomaa, että hänen vartalonsa on tavallisen naisen tavallinen vartalo, tasapaksu ja vähän selluliittinen, hyllyvä ja roikkuva vähän sieltä sun täältä. On arpea, karvaa, suonta, läskiä ja allia. Ja rinnatkin ovat ihan ne perushinkit, joita voi uimahalleissa nähdä 12 tusinassa. Keski-ikäistyvä nainen menettää sitä erityisyyttään, seksikkyyttään, kauneuttaan, hehkuvaa mysteerisyyttään, mikä miehiä nuoremmissa naisissa kiehtoo. Tilalle tulee silmäpusseja, roikkuvia leukaperiä, löystyneitä emättimiä ja roikahtaneita häpyhuulia. Ropiahtanut peppu on muisto vain entisestä terhakkaan kimmoisasta lihaksikkaasta persikasta ja vatsanahka on nähnyt parhaat päivänsä.
MIehet eivät enää kiinnostu, katse ei jää lepäämään naisessa, päät eivät käänny. Aviomiehelle nelikymppinen vanha vaimo on kuin turvallinen kauhtunut sohva, jolle on päivän päätteeksi mukava oikaista. Sitä kohtaan tuntee kiintymystä, mutta ei se enää verta pistä virtaamaan.
Rankinta tämä on kauniille naisille, joilla miehet ovat alunperin olleet kiinnostuneita ensisijaisesti heidän kauneudestaan.
Kun nainen täyttää neljäkymmentä, hän usein huomaa, että hänen vartalonsa on tavallisen naisen tavallinen vartalo, tasapaksu ja vähän selluliittinen, hyllyvä ja roikkuva vähän sieltä sun täältä. On arpea, karvaa, suonta, läskiä ja allia. Ja rinnatkin ovat ihan ne perushinkit, joita voi uimahalleissa nähdä 12 tusinassa. Keski-ikäistyvä nainen menettää sitä erityisyyttään, seksikkyyttään, kauneuttaan, hehkuvaa mysteerisyyttään, mikä miehiä nuoremmissa naisissa kiehtoo. Tilalle tulee silmäpusseja, roikkuvia leukaperiä, löystyneitä emättimiä ja roikahtaneita häpyhuulia. Ropiahtanut peppu on muisto vain entisestä terhakkaan kimmoisasta lihaksikkaasta persikasta ja vatsanahka on nähnyt parhaat päivänsä. MIehet eivät enää kiinnostu, katse ei jää lepäämään naisessa, päät eivät käänny. Aviomiehelle nelikymppinen vanha vaimo on kuin turvallinen kauhtunut sohva, jolle on päivän päätteeksi mukava oikaista. Sitä kohtaan tuntee kiintymystä, mutta ei se enää verta pistä virtaamaan. Rankinta tämä on kauniille naisille, joilla miehet ovat alunperin olleet kiinnostuneita ensisijaisesti heidän kauneudestaan.
Ajatteletko koskaan olevasi kuin hieman nahistumaan päässyt luumu niiden ihanien pinkeiden nektariinien joukossa? Ehkä miehellesi maistuu vanhemmiten juuri se vanha tuttu luumu.
Vaikka olisi universumin jumalaisin vartalo ja kauneimmat kasvot, niin mitä se loppuviimeksi takaa? Ei yhtään mitään. Ei tarvitse kuin juorupalstoja vilkaista, ja johan nuo ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka maailman kauneimmiksi rankattujen naisten miehet jäävät kiinni pettämisestä.
Tai toisinpäin.
Ulkonäkö ja timmi vartalo kantavat jonkin aikaa, mutta viime kädessä monet muut asiat ratkaisevat parisuhteen toimivuuden. Ja sen hyppääkö puoliso vieraaseen sänkyyn.
Kannattaa ap muistaa tämä.
henkilökohtaisesti tai naiset hänestä (jotka ovat 25-35-vuotiaita, eivät teinityttöjä). Kyse on itsetunnostani, kateudestani ja pahasta mielestäni, koska tavatessaan näitä kaunottaria ja mieheni näkee minua kauniimman naisen, väistämättä ja pakkohan hänen on se tiedostaa, kun minäkin tiedostan. Mieheni sanoo minulle, että olen ihana ja ainoa nainen, joka häntä kiinnostaa, mutta se ei helpota oloani.
Oli aika, kun minulla ei ollut syytä olla kateellinen. Minulla oli virheetön vartalo ja herätin huomiota ulkonäölläni. Nyt en ole sinut itseni kanssa, sen myönnän. Muutos on tapahtunut nopeasti, alle parissa vuodessa. Juhlissakaan en osaa enää nauttia, koska mietin, ketkä kaikki ovat minua hoikempia ja paremman näköisiä. Tuntuu, että kuulun johonkin toiseen joukkoon, että minun kuuluu seisoa sivussa.
ap
henkilökohtaisesti tai naiset hänestä (jotka ovat 25-35-vuotiaita, eivät teinityttöjä). Kyse on itsetunnostani, kateudestani ja pahasta mielestäni, koska tavatessaan näitä kaunottaria ja mieheni näkee minua kauniimman naisen, väistämättä ja pakkohan hänen on se tiedostaa, kun minäkin tiedostan. Mieheni sanoo minulle, että olen ihana ja ainoa nainen, joka häntä kiinnostaa, mutta se ei helpota oloani.
Oli aika, kun minulla ei ollut syytä olla kateellinen. Minulla oli virheetön vartalo ja herätin huomiota ulkonäölläni. Nyt en ole sinut itseni kanssa, sen myönnän. Muutos on tapahtunut nopeasti, alle parissa vuodessa. Juhlissakaan en osaa enää nauttia, koska mietin, ketkä kaikki ovat minua hoikempia ja paremman näköisiä. Tuntuu, että kuulun johonkin toiseen joukkoon, että minun kuuluu seisoa sivussa.
ap
Tajuaa millaista hintaa ylimielisyydestään ja toisten kyttäämisestä nämä "kaunottaret" sitten loppupeleissä maksaa. Koska jos sinä et olisi aina vertaillut itseäsi muihin ja tuntenut ylemmyyttä kauneudestasi, sun ei nyt tarvitsisi tuntea alemmuutta samasta asiasta.
KAtsos ap näin se elämä opettaa. Kannattaa miettiä millaisille arvoille elämänsä ja minäkuvansa perustaa. Sulla ne ei ole olleet kovinkaan hienot ja syvälliset, kuten itsekin varmaan tajuat.
henkilökohtaisesti tai naiset hänestä (jotka ovat 25-35-vuotiaita, eivät teinityttöjä). Kyse on itsetunnostani, kateudestani ja pahasta mielestäni, koska tavatessaan näitä kaunottaria ja mieheni näkee minua kauniimman naisen, väistämättä ja pakkohan hänen on se tiedostaa, kun minäkin tiedostan. Mieheni sanoo minulle, että olen ihana ja ainoa nainen, joka häntä kiinnostaa, mutta se ei helpota oloani.
Oli aika, kun minulla ei ollut syytä olla kateellinen. Minulla oli virheetön vartalo ja herätin huomiota ulkonäölläni. Nyt en ole sinut itseni kanssa, sen myönnän. Muutos on tapahtunut nopeasti, alle parissa vuodessa. Juhlissakaan en osaa enää nauttia, koska mietin, ketkä kaikki ovat minua hoikempia ja paremman näköisiä. Tuntuu, että kuulun johonkin toiseen joukkoon, että minun kuuluu seisoa sivussa.
ap
Ok ymmärrän, kyse on roolista mihin olet tottunut. Nyt kun koet sen menettäneesi niin tuntuu että pohja on kadonnut.
Muistelen että taisi itselläkin olla aikanaan jotain samansuuntaista ongelmaa juuri silloin, kun ulkonäkö oli taantunut tavanomaiseksi tallukaksi. Pointti, miksi se tuntui niin vaikealta, oli kait siinä että oli jotenkin tottunut että hyvä ulkonäkö on "omaisuuttani" - omaisuutta, mihin ympäristö reagoi jollakin totutulla tavalla. Hyvännäköinen saa helposti ihailua osakseen pelkällä olemassaolollaan. Tavallinen tallukka on... noh, tavallinen tallukka.
Roolin muutos vaatii tietysti sopeutumista. Olen toisaalta ollut muutokseen tyytyväinen, koska olen saanut ulkonäköasialta viimein totaalisen rauhan. Sillä silloinkin kun olin "parhaimmillani", olisi ulkonäössäni ollut mielestäni aina jotain paranneltavaa. Elämän fokus oli aivan toisarvoisessa asiassa, näin jälkikäteen ajateltuna.
Nykyään minua kiinnostaa, miten voin edistää uraani parhaalla mahdollisella tavalla ja saada aina vaan parempaa korvausta työpanoksestani. Miten voin edistää haluamiani asioita valikoiduissa ihmisyhteisöissä, jotta saan myös muut toimimaan tavoitteeni eteen.
Tämä/nämä asiat ovat niin moniulotteisia, että olen täysillä niiden mukana. Viehättävällä ulkonäöllä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Asiantuntijana voin olla kuinka karun näköinen tahansa. Taitojen lisäksi tarvitaan pokkaa ja karismaa. Iän näkyminen tuo myös uskottavuutta lisää.
Kammottavalta ei tietenkään tarvitse näyttää, mutta tarkoitan sitä, että mitään syytä surra vatsamakkaroita ei ole. Tiedän, että raskauden jälkeen ehdin hankkia itseni vielä vaikka kuinka hyvään kuntoon jos siltä tuntuu, ja asialle on aikaa.
Tuli muuten yksi huomio mieleen, kun sanoit siitä menettämästäsi koosta 36 ja iästä 40+. Minusta nelikymppisen iho alkaa olla monesti jo niin ohut, että jos on tosi laiha niin näyttää vaan vanhalta kurpalta (sori suora ilmaisu :D). Laihuus voi vanhentaa ulkonäöllisesti jopa 10 vuotta. Pieni pyöreyden lisääntyminen ei välttämättä tee todellakaan pahaa, jos haluat näyttää mahdollisimman hyvältä.
Tsemppiä joka tapauksessa kasvuprosessiin. Kannattaa hankkia uusia päämääriä ja tavoitteita elämässä, jotka sopivat juuri sinun ja perheesi elämäntilanteeseen. Ne auttavat keskittymään olennaiseen ja unohtamaan mm. turhanpäiväiset kateusjutut :)
T: 8
on asiasta sanonut? Luultavasti ettei häntä haittaa vanhenemisesi eikä häntä kiinnosta muut naiset- mikset enää usko häntä?
Tuntuu, että jos uskoisin, kieltäisin totuuden (omasta rumuudestani).
ap
on asiasta sanonut? Luultavasti ettei häntä haittaa vanhenemisesi eikä häntä kiinnosta muut naiset- mikset enää usko häntä?
Tuntuu, että jos uskoisin, kieltäisin totuuden (omasta rumuudestani).
ap
ehkäpä se mies ei ole pitänyt sinua jumalaisen kauniina pelkästään ulkonäkösi takia? Ehkei hän kiinnitä huomiota niihin virheisiin mihin sinä kiinnität?
mies on varmaan pitänyt sinusta esim. hyvän itsetuntosi ja tasapainoisuutesi vuoksi, ja jos hän nyt alkaisi kiinnittää huomiota muihin naisiin, niin se tuskin johtuisi ulkonäkösi muuttumisesta vaan siitä, että olet nykyisin negatiivisempi (?), masentuneempi (?), epävarmempi (?), kyseenalaistat miehesi sanomiset (?)..ehkäpä olet vain itse pistänyt ihan liian suuren painoarvon ulkonäöllesi ja sen merkitykselle parisuhteessa.
ap
Tuntuu, että jos uskoisin, kieltäisin totuuden (omasta rumuudestani). ap
ehkäpä se mies ei ole pitänyt sinua jumalaisen kauniina pelkästään ulkonäkösi takia? Ehkei hän kiinnitä huomiota niihin virheisiin mihin sinä kiinnität?
ap
mies on varmaan pitänyt sinusta esim. hyvän itsetuntosi ja tasapainoisuutesi vuoksi, ja jos hän nyt alkaisi kiinnittää huomiota muihin naisiin, niin se tuskin johtuisi ulkonäkösi muuttumisesta vaan siitä, että olet nykyisin negatiivisempi (?), masentuneempi (?), epävarmempi (?), kyseenalaistat miehesi sanomiset (?)..ehkäpä olet vain itse pistänyt ihan liian suuren painoarvon ulkonäöllesi ja sen merkitykselle parisuhteessa.
Oikeasti kauniit ja upeat naiset ovat sitä vielä vanhanakin upean luustonsa ansiosta. Pikkusievät nykerönenät rupsahtavat.
Olen saanut 10 kiloa lisää painoa, se on se rupsahdukseni.
ap
Oikeasti kauniit ja upeat naiset ovat sitä vielä vanhanakin upean luustonsa ansiosta. Pikkusievät nykerönenät rupsahtavat.
sorrun usein surkuttelemaan ulkonäköäni, mutta sitten mietin, että mitä itse ajattelisi miehestä, joka puhuisi tyyliin "mulla on ihan kamalan ruma perse, hartiatkin on ihan liian kapeat, mä en näytä yhtään brad pittiltä ja kaikki on paljon paremmannäköisiä, säkään et varmaan enää jaksa katella mua kun oon lihonut 5 kiloa" jne jne, eipä tuo kovin viehättävää tai seksikästä ole, lähinnä tulisi mieleen munaton rassukka.
arvostellessani itseäni haukun mieheni vaimoa ja ehkä loukkaan miestäni jollain tavalla.
ap
sorrun usein surkuttelemaan ulkonäköäni, mutta sitten mietin, että mitä itse ajattelisi miehestä, joka puhuisi tyyliin "mulla on ihan kamalan ruma perse, hartiatkin on ihan liian kapeat, mä en näytä yhtään brad pittiltä ja kaikki on paljon paremmannäköisiä, säkään et varmaan enää jaksa katella mua kun oon lihonut 5 kiloa" jne jne, eipä tuo kovin viehättävää tai seksikästä ole, lähinnä tulisi mieleen munaton rassukka.
Olen saanut 10 kiloa lisää painoa, se on se rupsahdukseni.
ap
Oikeasti kauniit ja upeat naiset ovat sitä vielä vanhanakin upean luustonsa ansiosta. Pikkusievät nykerönenät rupsahtavat.
Olisi aikoinaan kannattanut panostaa enemmän siihen älyyn. Kauneus on katoavaista, kuten älykin, mutta se äly kestää kuitenkin kauemmin ja joskus jopa paranee vanhetessa.
On mulla akateeminen tutkinto ja älyllistä ja ammatillista menestystä. Kaikki muu on hienosti, kuten olen jo aikaisemmin ketjussa kirjoittanut. Kyse ei ole yhdestä ominaisuudesta vaan koko paketista, ymmärrätkö?
ap
Olen saanut 10 kiloa lisää painoa, se on se rupsahdukseni. ap
Oikeasti kauniit ja upeat naiset ovat sitä vielä vanhanakin upean luustonsa ansiosta. Pikkusievät nykerönenät rupsahtavat.
Olisi aikoinaan kannattanut panostaa enemmän siihen älyyn. Kauneus on katoavaista, kuten älykin, mutta se äly kestää kuitenkin kauemmin ja joskus jopa paranee vanhetessa.
totuit "silloin aikoinaan" olemaan yksi illan parhaimmannäköisistä mimmeistä joka juhlassa? Kenties sisäistit liiankin vahvasti mainosten ja muotimaialman luoman kuvan siitä, että vain nuori ja hoikka voi olla kaunis. Ehkä et ole vähään aikaan kuullut muilta kuin mieheltäsi olevasi hyvännäköinen, vaikka haluaisitkin sitä salaa?
Nämä ovat vain arvauksia tekstisi pohjalta aivan kuten sekin, että kenties noista em. jutuista johtuen - kun totuit olemaan juhlien keskipisteenä, niin et oikein pidä ajatuksesta, ettet välttämättä enää sitä olekaan. Pitääkö yhtään paikkansa?
Jos pitää, niin kannattaa muistaa ettei se, että ei juhlissa saa jokaisen ihailevaa katsetta osakseen suinkaan tarkoita sitä, että olisi millään tavoin epämiellyttävä ulkonäöllisesti.
Taidat olla vain vähän liian kriittinen oman ulkonäkösi suhteen. :)
Vanheneminen on luonnollista toisin kuin se, että muokkaa kasvoistaan ja vartalostaan väkisin ikinuoria keinotekoinesti vain, koska ei ole saanut tarpeeksi ihailun kohteena olemisesta. Vartalo muuttuu iän mukana siinä missä kasvotkin, minkäs sille mahtaa. Tuskinpa sinä sentään mikään naispuolinen Quasimodo olet. =D