Molemmat vaimoni ovat menneet synnyttämään bussilla, metrolla ja bussilla.
Nykyinen vaimoni meni vielä yksin julkisilla, kun minun piti jäädä synnytyksen ajaksi hoitamaan kolmevuotiasta tyttöä yksin kotiin.
Kummatkaan eivät ole suostuneet ottamaan taksia eikä meillä ole autoa.
Esikoisenkaan kohdalla vaimoni ei suostunut ottamaan taksia kehotuksistani huolimatta, vaikka sikiö oli perätilassa ja supisteli ja lapsivedet menivät kotona.
Vauva syntyikin saman tien kiireellisellä sektiolla, heti kun Naistenklinikan ovista sisään tutkimushuoneeseen päästiin.
Halusivat molemmat vaimot säästää rahaa.
Taksilla tosin tultiin takaisin molempien kohdalla, kun oli niin paljon kannettavaa.
Kommentit (15)
No onneks olkoon? :D Kaikkee ne ihmiset tänne kirjoitteleekin, hah.
episiotomiaa ei leikata kirurgin veitsellä.
Terveisin kätilö
episiotomiaa ei leikata kirurgin veitsellä. Terveisin kätilö
ap
jo lopettaa ton paskan jauhannan! kiitos
Anteeksi, mutta kuulostaa vähän siltä, että teillä on liikaa lapsia. Nelihenkinen perhe eikä autoa?
Olette te kai aika köyhiä.
Eivät mitään paniikkiin meneviä nynnyjä, jotka tirahtavat itkuun, heti kun lapsivedet menevät ja supistukset tihenevät ja pillittävät: Nyt se syntyy, apuaa! Vie mut autolla sairaalaan tai soita ambulanssi! Iik! Esikoiseni äiti ei edes käyttänyt mitään kivunlievitystä synnytyksessä, vaan kieltäytyi niistä kaikista. Hänelle riitti, kun pyyhin hikeä otsalta märällä rätillä. Ei päästänyt ääntäkään synnytyksessä, ei huutanut kertaakaan. Epiosotomia jouduttiin tekemään, sen kuvasin, kuten muunkin synnytyksen, siihen ei kysytty puudutuslupaa, muistan vieläkin sen narskuvan lihan äänen, kun sitä välilihaa kirurginveitsellä leikattiin. Sen jälkeen verta täynnä oleva kaarimalja annettiin minulle ja tyhjensin sen vessanpönttöön. Sitten katkaisin napanuoran saksilla ja verinen ja eritteinen vauva annettiin minulle pestäväksi lavuaarin alle. Sitten annoin vauvan äidin rinnalle. Menimme myöhemmin Haikaranpesään neljäksi päiväksi. En ole köyhä, minun tehtävänäni oli kahdessa synnytyksessä saattaa synnyttävä äiti julkisilla sairaalaan, kolmannen lapsen kohdalla vaimo joutui menevään yksin julkisilla, koska minun piti jäädä kotiin hoitamaan kolmevuotiasta synnytyksen ajaksi. Otimme kyllä perhehuoneen Naistenklinikalla, meni sinne myöhemmin julkisilla kolmevuotiaan kanssa ja olimme nelistään siellä kolme päivää. ap
Köyhä.
Köyhälle perheelle sairaalan perhehuoneessa makaaminen on kuin loma all inclusive -hotellissa. Me ajateaan Audilla tai taksilla synnärille ja käydäänkin sitten ihan oikeilla lomilla.
Onneksi mies ei ole noin pihi.
Jos panee vauvan alulle, siinä on 8-10 kk aikaa säästää rahaa taksimatkaan. Se tekee n 2-4 euroa kuukaudessa Helsingin alueella. 50 senttiä-euron viikossa. Ei voi olla rahasta kiinni. Tyhmää on vaarantaa vauvan ja äidin henki muutaman euron tähden. Sitäpaitsi jos tulee joku komplikaatio ja ambulanssihenkilökunta ehtii paikalle ennen vauvan ja/tai äidin kuolemaa, joudutte maksamaan sekä hoitokulut että siivouslaskun. Todella kannattavaa säästöä siis.
Ja vaimo sitten teki toisen samanlaisen aloituksen?
Onko se nyt sitten mielestäsi hienoa että on niin säästäväinen nainen? Minusta miehen tehtävä on suojella naista ja tuossa tilanteessa olis pitänyt vaatia menemään taksilla. Mutta kai se nainen itse kroppansa tuntee, niin että tiesi ehtivänsä sairaalaan, eikä synnytä metrosa.
Itsellä nopeat synnytykset, joten en missään nimessä riskeeraisi. Esikoinen syntyi tunnin päästä sairaalaan saavuttua, kuopus puolen tunnin päästä.
ja mentiin kävellen se 12 kilometriä mitä on sairaalaan. Viimeiset kilometrit kontaten kun ei haluttu tuhlata rahaa.
Mä en jaksanut niitä edes hakea kelalta, hakekoon ne jotka tarvii.
t. taksilla synnyttämään
Ei menty ollenkaan sairaalaan synnyttämään, puskin lapset kotona. Säästyipähän matkarahat ja sairaalamaksut. :)
meikäläine ois varmaan sitten synnyttänyt lapset sinne bussiin:( Hyvä kun sairaalaan kerettiin kun kätilö sai kopin! Ekan kanssa kerettiin nauttia sairaalasta ennen lapsen syntymää 20 min ja kuopuksen kanssa oltiin 7 min. Kokonaiskestot oli 1:20 ja tokan kanssa 40 min.
Eivät mitään paniikkiin meneviä nynnyjä, jotka tirahtavat itkuun, heti kun lapsivedet menevät ja supistukset tihenevät ja pillittävät: Nyt se syntyy, apuaa! Vie mut autolla sairaalaan tai soita ambulanssi! Iik!
Esikoiseni äiti ei edes käyttänyt mitään kivunlievitystä synnytyksessä, vaan kieltäytyi niistä kaikista. Hänelle riitti, kun pyyhin hikeä otsalta märällä rätillä. Ei päästänyt ääntäkään synnytyksessä, ei huutanut kertaakaan.
Epiosotomia jouduttiin tekemään, sen kuvasin, kuten muunkin synnytyksen, siihen ei kysytty puudutuslupaa, muistan vieläkin sen narskuvan lihan äänen, kun sitä välilihaa kirurginveitsellä leikattiin. Sen jälkeen verta täynnä oleva kaarimalja annettiin minulle ja tyhjensin sen vessanpönttöön.
Sitten katkaisin napanuoran saksilla ja verinen ja eritteinen vauva annettiin minulle pestäväksi lavuaarin alle. Sitten annoin vauvan äidin rinnalle.
Menimme myöhemmin Haikaranpesään neljäksi päiväksi.
En ole köyhä, minun tehtävänäni oli kahdessa synnytyksessä saattaa synnyttävä äiti julkisilla sairaalaan, kolmannen lapsen kohdalla vaimo joutui menevään yksin julkisilla, koska minun piti jäädä kotiin hoitamaan kolmevuotiasta synnytyksen ajaksi.
Otimme kyllä perhehuoneen Naistenklinikalla, meni sinne myöhemmin julkisilla kolmevuotiaan kanssa ja olimme nelistään siellä kolme päivää.
ap