Hyvät lähivanhemmat! Muistattehan sen kylmän

tosin ei pidä unohtaa, että vielä suurempi määrä etävanhempia ei tapaa lapsiaan ihan vain siksi, että kun ei huvita ja on muuta tekemistä.



Lähivanhemman on todella rankka kohdata lasten pettymys kerta toisensa jälkeen kun isi ei ehdikään ottaa luokseen /isi lähteekin kavereiden kanssa mökille /isi palauttaakin lapset parin tunnin tapaamisen jälkeen kun tuli muuta menoa.



Kannattaa myös muistaa, että moni etävanhempi kertoo lähipiirilleen aivan eri tarinaa kuin mikä on totuus - on kovin vaikeaa tunnustaa ja myöntää, ettei omat lapset oikein kiinnosta, helpompi on syyttää sitä toista vanhempaa tapaamisenestoista.



Ei pidä myöskään unohtaa, että moni etävanhempi vie tapaamisasiat oikeuteen ihan kiusantekomielessä..

että meillä naisilla on paljon isompi tarve kuin miehillä roikkua lapsissamme kynsin hampain kiinni, kontrolloida isää miten lasta kasvatetaan, ja jos kaikkea ei tehdä juuri oikein esi. etän luona, sitten vaikka kielletään ne tapaamiset.



Ollaanko me sitten "tiikeriemoja" hyvässä ja pahassa? Ei oikein osata hellittää, mennään tunteen mukana? Ehkä miehet osaa tässä kohtaa olla inhimillisempiä.



Tämä siis keskimäärin. Poikkeuksia toki löytyy suuntaan jos toiseen, ja umpihulluja molemmista porukoista.

isä ei olekaan tänään tulossa.



Meillä on onneksi isä, joka pitää pääsääntöisesti kiinni tapaamisista, mutta aina silloin tällöin ilmoittaa, että tänään ei pääse. Onneksi lapsemme on vielä niin pieni, että ei ymmärrä odottaa ellen kerro, että tänään on isä-päivä. Luulenpa, että nämä päivät ovat joko juhlimassa tai tapaamassa naisia. (Muutaman kerran tullut ilmi) En juurikaan kyseenalaista hänen menojaan, sillä eiväthän ne minulle kuulu. Ensin eromme jälkeen tuntuihan se pahalta, että hän jatkoi elämäänsä niin helposti, mutta ei mieleenikään tullut kostaa käyttämällä lasta aseena. Sen verran haluan lähivanhempia "puolustaa" että en minäkään mahdottomasti katselisi ex-mieheni touhuja lapsen kustannuksella. Voimia etäiseille, en usko että aina on helppoa elää näkemättä lastaan.



Tiedän lähipiiristäni muutaman tällaisen inhottavan lähin, mutta en tosiaan tiedä asioiden taustoja sen enempää puoleen enkä toiseen. Pääasia olisi kuitenkin, että lapsi ei kärsi.

on erolapsia, näkee asian vain niin, että lähit on hyviä ja etät pahoja. Tai sit jos on itse etä, niin toki toisinpäin.



Meillä ehjä perhe, mutta olen tosiaan nähnyt v**tumaisia vanhempia molemmin puolin. Ja tunnen esim. sellaisen vanhemman, joka ei ole nähnyt lastaan kolmeen vuoteen, vaikka on tosiaan yrittänyt

Tapasi ehkä kerran pari vuodessa n. puoli tuntia. Käveli minun ja äitini kotiin mitään ennakolta ilmoittamatta. Salaa uudelta vaimoltaan. Uusi vaimo ei sietänyt että tapaa minua. Valitsi mieluummin uuden vaimonsa mielistelyn ja hylkäsi lapsensa.

Pari puolen tunnin tapaamista vuodessa, soitto koulujen loputtua keväällä ja joulukortti. Siinä se isyys. Ja samassa pienessä kaupungissa asuttiin kaikki ne vuodet.

Äiti olisi toivonut että isä olisi pitänyt yhteyttä, mutta kun ei kiinnostanut.

tosin ei pidä unohtaa, että vielä suurempi määrä etävanhempia ei tapaa lapsiaan ihan vain siksi, että kun ei huvita ja on muuta tekemistä.

Lähivanhemman on todella rankka kohdata lasten pettymys kerta toisensa jälkeen kun isi ei ehdikään ottaa luokseen /isi lähteekin kavereiden kanssa mökille /isi palauttaakin lapset parin tunnin tapaamisen jälkeen kun tuli muuta menoa.

kaikenlainen pelleily on hemmetin paljon helpompaa verrattuna lähivanhemman toimintaan, koska etä tietää, että hänelle ei kuitenkaan seuraa mistään mitään sanktioita. Eli etävanhempi voi olla tapaamatta lasta ilman MITÄÄN sanktioita - kaikki varmaankin ymmärtävät, että tällaiset kusipäiset luuserit eivät ymmärrä, että lapsesta vieraantumisen pitäisi jo itsessään olla paha peloite ja sanktio.

Minun mielestäni hyvä vanhempi pitää vanhemmuudestaan kiinni kynsin hampain oli tilanne mikä tahansa, eikä varsinkaan selittele lapsen hylkäämistä millään olosuhteilla tai muiden ihmisten vaikutuksella. Jyvät erottuvat akanoista helposti.

tosin ei pidä unohtaa, että vielä suurempi määrä etävanhempia ei tapaa lapsiaan ihan vain siksi, että kun ei huvita ja on muuta tekemistä.

Lähivanhemman on todella rankka kohdata lasten pettymys kerta toisensa jälkeen kun isi ei ehdikään ottaa luokseen /isi lähteekin kavereiden kanssa mökille /isi palauttaakin lapset parin tunnin tapaamisen jälkeen kun tuli muuta menoa.

Kannattaa myös muistaa, että moni etävanhempi kertoo lähipiirilleen aivan eri tarinaa kuin mikä on totuus - on kovin vaikeaa tunnustaa ja myöntää, ettei omat lapset oikein kiinnosta, helpompi on syyttää sitä toista vanhempaa tapaamisenestoista.

Ei pidä myöskään unohtaa, että moni etävanhempi vie tapaamisasiat oikeuteen ihan kiusantekomielessä..

kun sun omat tunteet.



t. isättömän äiti

koska silloin en pysty huolehtimaan lapsestani riittävästi ja lapsi kärsii. tämähän lähivanhemman kiusanteon tarkoitus onkin; tavalla tahi toisella katkaista isä-lapsi -suhde, keinoja kaihtamatta.



Lähien erittäin julmaa valtapeliä, henkistä väkivaltaa, ei haluta nähdä. Sama juttu kuin naisten harjoittaman fyysisen lähisuhdeväkivallan kanssa; vaijetaan.



T. kohta pelin loppuneeksi viheltävä

parasta on paperille tehty sopimus tapaamisista lastenvalvojalla, jota kummatkin sitten myös noudattavat!



Meillä tilanne oli sellainen, että etä piti miten sattuu ja milloin hänelle nyt sattui sopimaan. Itse en voinut omaa elämääni suunnitella ollenkaan, kun saattoi illalla soittaa, että hakisin huomenna aamulla jne.



Ja se kauhea raivoaminen sitten, jos olimmekin sopineet menevämme lapsen kanssa jonnekin mökille/tapahtumaan tms. Huutaminen kuinka minä estän tapaamisia. Enhän minä niitä estänyt, exä ei vain tajunnut sitä, että ilmottaisi AJOISSA jotta mekin voitaisiin suunnitella menojamme lapsen kanssa sen mukaan.



Asia ratkesi sillä, että vaadin tapaamissopimuksen tekemistä. Exä sai sitten itse vielä valita milloin hänelle sopii tavata ja niin asia eteni.



Tosiaankin suosittelen sopimuksen tekoa! Se on kaikkien etu!

tapahtua ennen kuin isien oikeudet oikeasti huomioidaan.



Muissa Euroopan maissa tapaamis- ja huoltajuusriidoissa on psykologi mukana, ollut jo vuosia. Suomessa vasta kokeillaan parissa paikassa.



Edes perheneuvoloiden johtajat eivät tunne pa-syndroomaa; lähivanhempi vieraannuttaa lapsen etästä.



Nämä ovat vakavia asioita lasten mielenterveyden kannalta.



En ymmärrä, miksi äidit nostetaan automaattisesti jalustalle ja he voivat olla alkoholisteja ja narkkareita eikä silti kukaan tee mitään!

Entäs tää. Etävanhempi kiusaa lähivanhempaa lapsen kautta kaikilla mahdollisilla tavoilla, tekee lastensuojeluilmoituksia ja ne läpi käyny ja sossut kattonu suoraa kiusanteoksi. Se ei riitä etävanhemmalle vaa jatketaa lähivanhemman kulkemiseen puuttumaan, ei saisi missään kulkea lapsen kanssa missä lapsella on todella kivaa. Lähivanhempi ilmoittaa lapsen sairastuneen korkeaan kuumeeseen, etä ilmoittaa hakevansa lapsen silti. Lähi ei anna lasta kuumeen takia. Etä soittelee taas lastensuojeluun ja sanoo että lähi ei anna tavata lasta.. lähi yrittää kaikkensa saada yhteishuoltajuuden toimimaan mut etä hankaloittaa kaikkea..

Miten vaikeaa se onkaan olla katkeroitumatta. Toivottavasti onnistun edes siinä.